On kulunut viisi vuotta siitä kun ammuttiin viimeinen laukaus ihmiskunnan urhoollisessa kamppailussa Linnunradan muita kulttuureja vastaan. Maan jäljellä olevat sota-alukset on riisuttu aseista ja kielletystä tekniikasta. Ne nilkuttavat hitaasti ympäri aurinkokuntaa raivaamassa sodan jälkeensä jättämää satoa: hylkyjä, avaruusromua, tyhjyydessä kelluvia ruumiita.
Alusten miehistöt ovat pakolaisia, aseistakieltäytyjiä, toisinajattelijoita, kapinallisia - niitä jotka ovat jääneet jäljelle, kun ihmiskunnan parhaat kyvyt on laivattu rintamalle kuolemaan. Heidän on opittava elämään uudenlaiseksi muuttuneessa maailmassa, jossa moni ikiaikainen totuus on muuttunut toiseksi ja ihmisten on todistettava kykynsä tulla toimeen toisenlaisten maailmojen kanssa - ja toistensa kanssa.
Karsta on J. Pekka Mäkelän (s. 1962) neljäs tieteisromaani. Kiitettyjen edeltäjiensä tapaan se kertoo tulevaisuuden arjesta ja kuvaa puhdasotsaisten sankarien sijaan niitä, jotka jäävät heidän jalkoihinsa - ja joutuvat maksamaan sankarien velat.
J. Pekka Mäkelä on kirjoittanut parhaan kirjansa tähän asti. Karsta on upea.
Kirja kertoo siitä, millaista on siivota sankarien jälkiä. Sota loppui viisi vuotta sitten tappioon ja Maan sotalaivastot on riisuttu aseista. Jäljellä on enää sotkujen siivoaminen. Kirjan kertoja Tria on tovereineen entisellä sotalaivalla Henrich Kramerilla raivaamassa hylkyjä ja noutamassa ruumiita takaisin Maahan.
Aluksen miehistö on sekalaista sakkia. Sodan puhdasotsaiset sankarit ovat muualla — kuolleita, kuntoutuksessa, niin edelleen. Sota on koskettanut tätäkin porukkaa monin eri tavoin ja kaikilla on omat traumansa. Henkilöt ovat kiehtovia, eikä joukossa ole selviä sankareita tai pahiksia. Mäkelä itse toteaa, että kirjan tapahtumat voisivat oikeastaan sijoittua 1940-luvun Suomeenkin.
Jos ei pahiksia olekaan, jotain kuitenkin on, sillä aluksella tapahtuu odottamattomia asioita. Kaikki alkaa ikään kuin pienillä jekuilla, mutta pian tilanne käy vakavammaksi. Avaruusaluksen suljettu tila ja avaruuden armottomuus ovat herkullinen ympäristö ihmislaumalle, jolla on monenlaisia ristiriitoja.
Karsta on yhtä aikaa hieno sotakirja sodan jälkipuinneista, avaruusjännäri avaruusaluksen suljetussa tilassa ja muuten vain kiehtova kirja mielenkiintoisista ihmisistä. Päähenkilö Tria, tämän jännitteet, aluksen kapteeni, muun miehistön kiinnostavimmat edustajat…
Hieno kirja, vuoden parhaita kaikinpuolin ja kotimaisista erityisesti. (12.10.2009)
I felt the underlined and specifically described gender neutrality was a bit clumsy and distractive, but once it was settled, it did bring some jazz-handsy vividness to the interactions between some of the characters. Generally, much of the narration and mystery was wasted on me, though, since I find group dynamics and interpersonal relationships not very interesting, even exhausting.
Actions in different gravities and coping with different pressures were described like I've never read before and were definitely my main attraction in the book.
Hieno romaani! Alussa oli jonkin verran infodumppia, mutta teoksen maailma oli kiehtova, eli sinänsä myös kuivempi historian selitys kiinnosti. Pidin todella paljon siitä, että päähenkilönä oli sukupuoleton (jos romaani julkaistaisiin 20-luvulla, olisiko hän muunsukupuolinen?) henkilö, jonka tehtävänä oli siivota sodan sotkuja. Loistava premissi, ja kaikkiaan tyydyttävästi päättyvä ja ihanan hahmokeskeinen romaani.