Maailmassa on enemmän kesykissoja ja niiden villiintyneitä jälkeläisiä kuin kaikkia muita kissaeläimiä yhteensä. Lemmikkibisneksen seuraukset näkyvät liiallisen jalostuksen ongelmina ja luontoon päässeiden lemmikki- ja hyötyeläinten aiheuttamina ekologisina haittoina. Laiton villieläinkauppa on yksi suurimmista kansainvälisen rikollisuuden muodoista. Lemmikkien pyydystäminen luonnosta on vähentänyt monien lajien populaatioita ja johtanut jopa sukupuuttoihin.Lemmikkieläinekologiaa on kriittinen katsaus eläinten hyödyntämiseen lemmikkeinä. Se esittää, että lemmikkieläinkulttuuri vahvistaa entisestään vieraantumistamme muusta luonnosta. Teoksessa hahmotellaan kuitenkin myös ratkaisuja ja tapoja, joilla suhdettamme eläimiin ja muuhun luontoon voisi rakentaa kestävämmältä pohjalta. Kirja on puheenvuoro luonnon monimuotoisuutta ja sen vähentymistä koskevaan keskusteluun.
Tartuin tähän kirjaan vailla mitään ennakkokäsityksiä, sillä jostain syystä en aiemmin ollut kuullutkaan Seppo Turusesta. Mutta olipas niin kriiittistä ja musta-valkoista tekstiä lemmikeistä ja anoreksiaan verrattavasta (!) lemmikkiriippuvuudesta tuossa kirjan loppuosassa, että piti sitten googlettaa tietoa kirjailijasta. Näköjään hänen ajatuksensa ovat nostattaneet ärsyynnyksen tunteita muissakin kuin minussa. Kokonaisuutena sinänsä mielenkiintoinen kirja, varsinkin nuo eksoottisemmat eläinlajit ja niiden ympärille muodostunut bisnes olivat itselleni vieraita aiheita. Ja olihan kirjassa teemoja, joita olisi syytä miettiä - enpä ole omien kissojeni aiheuttamia ympäristotuhoja paljon pohtinut, kun olen niille kissanruokia tarjoillut.
Tärkeää pohdintaa lemmikkien etiikasta. Aihe olisi ansainnut filosofisemman lähestymistavan, sillä Turusen teksti yltyy paikoin pelkäksi änkyröinniksi. Kärkevyys saa kuitenkin lukijan ajattelemaan, ja huomaan että suhtautumiseni joihinkin lemmikkieläimiä koskeviin kysymyksiin muuttui tämän kirjan myötä.
Erittäin kiinnostava aihepiiri, sopivan helppo- ja nopealukuinen tietopaketti ihmisen ja eläinten suhteesta. Kovin syvällisesti aiheisiin ei paneuduttu, mutta se ei varmaan ollut tarkoituksenakaan tässä parisataasivuisessa.
Kirjassa on paljon hyviä pointteja pohdittavaksi, mutta päällimmäisenä jäi silti mieleen (ehkä aiheettomasti?) kirjailijan vihamielisyys kissaeläimiä - myös luonnonvaraisia - kohtaan. Hieman neutraalimpi lähestymistapa myös voisi saada paremmin vastakaikua lemmikkien omistajissa.