Komisario Koskinen-sarjaan kuuluva kirja, joka edeltää aikajärjestyksessä viimeksi lukemaani. Kirja oli Helsingin Sanomien viikon kirjana ja pitihän sitä ilmainen tarjous hyödyttää hyväksi havaitusta kirjasarjasta. Aikaisemmasta työstään potkut saanut toimittaja löytyy teloitustyyliin ammuttuna. Toimittaja oli tiettävästi ollut jonkin kuuman jutun jäljillä, mutta mikä on voinut olla niin kuuma aihe, että se on aiheuttanut mafia-tyylisen niskalaukauksen? Vai onko kyse jostain toimittajan työhön liittymättömästä asiasta? Ja onko ruumiin viereltä löytyneellä bussikuskilla, jonka kymmenkunta vuotta sitten epäiltiin tahallisesti kiilanneen viattoman kanssa-autoilijan ulos tieltä, jotain tekemistä asian kanssa? Ja miksi aikaisemmin täysin nuhteeton linja-autonkuljettaja kiilasi auton ulos nähtävästi ilman mitään syytä muistamatta teostaan mitään jälkikäteen? Yksityiselämässä Koskiselle toisaalta kuuluu hyvää: hänestä on tullut isoisä – ja toisaalta vähän huonoakin: maratonilla kipeytynyt polvi vihoittelee, eikä konnien jahtaaminen sille ainakaan hyvää tee. Kirja on pääosin oikein onnistunut, joskin puolenvälin seutu olisi jonkin tasoisesta tiivistämisestä hyötynyt. Loppu tuli aika nopeasti ja vähän yllättäenkin (Hesarin kirjojen lukusovellutus ei näytä paljon kirjaa on jäljellä – joka on aika ärsyttävä puute). Kielellisesti kirja oli samaa ihan sujuvaa laatua kuin aikaisemmat lukemani saman kirjailijan romaanit. Pari ärsyttävää virhettä kirjaan mahtui – ehkä Seppo Jokinen tarvitsisi hiukan huolellisempia esilukijoita: ei ole olemassa mitään ”lain vaatimaa ilmoitusta teräasevammasta” ja Komisario Koskisen, joka ”esimiesasemassa olevana kyllä tietää, että sairaslomalla oleva ei ole työpaikan vakuutuksen piirissä” pitäisi kyllä esimiehenä tietää, että ko. uskomus on puhtaasti urbaanilegenda.