Yksi päivä. Perheellisen Jaakkolan tavallinen, arkinen työpäivä toimistolla yllätyksettömien työkavereiden kanssa… tai pinnalta katsoen voisi ehkä niin luulla, mutta riemastuttavan omapäinen esikoiskirjailija Leikas vie meidät uupuneen ja univelkaisen perheenisän pään sisään tavalla, jonka jälkeen ei mikään ole enää ennallaan.
Yhden normipäivän aikana Jaakkola ehtii keskellä palavereita ja liikelounaita meloa ajatuksiensa virrassa suuntaan jos toiseenkin ja tarjota siinä sivussa lukijalle viehättävän vinksahtaneita universaaleja totuuksia, filosofisia pohdintoja mitä moninaisimmista aiheista, sympatiaa ja suurta myötätuntoa herättävän kuvan lapsiperheen arjesta – ja monet hyvät naurut.
Nagyon örülök, hogy megvettem ezt a könyvet. Nagyon vicces a maga tragikumában, és valóságosan szürreális. Egy értékesítési osztályon vagyunk, egy ott dolgozó egy napját követhetjük végig, a második részben kicsit a barátja és egyben főnöke is előtérbe kerül. A totál unalmas, félálomban töltött eseményeket a főszereplő szabad asszociációban elmondott belső monológjai szakítják meg, és, hát valljuk be, (én legalábbis bevallom), szoktak ilyen „baromságok” eszünkbe jutni. Nagyon szórakoztató az egész, közben meg mélységesen tragikus, ezt már az első részben éreztem, a másodiktól kezdve viszont nyilvánvalóvá vált, ott már kevésbé lehet üdítően kacagni. A belső monológok is eltűnnek, már ahhoz is túl fáradt a főszereplő, hogy bármire gondoljon. És másnap kezdődik az egész elölről. Pont 24 óra eseményeit olvashatjuk, 9:30-kor kezdődik a regény, és akkor is ér véget. Olvassátok el ti is.
Ihan kiinnostava konsepti, että on vain yhden päivän aikana olleet tapahtumat. Päähenkilön ajatukset olivat välillä oikeasti hauskoja ja kiinnostavia, mutta välillä myös vähän liian sekavia että olisin itse pysynyt perässä. Silti, terävää kielenkäyttöä ja surullisen humoristista perheen arkea. Ei ehkä täysin täyttänyt kaikkia odotuksia mitä mulla oli lähinnä satiirista, mutta silti hyvä lukukokemus!
Sekavahko kirja toimistotyöläisen päivästä. Tilanteet ja tapahtumat ovat eivät ole tarpeeksi arkisia ollakseen uskottavia vaikka kamalaa arkea tässä kirjassa kai yritetään tavoittaa. Lisäksi naiset unohdettu epärelevanteiksi sivuhahmoiksi.
Tavallaan hauska mutta...sekava. Alussa olin ihan pihalla mitä tapahtuu ja kuka on päähenkilö. Hauskoja ajatuksia sekavan arjen keskellä mutta kokonaisuudesta en tykänny.
4,5-5 tähteä, koska ihastuin! Leikas kirjoittaa hauskaa, jokseenkin tuoretta ja hienosti soljuvaa proosaa uupuneesta, univajeisesta yhteyspäälliköstä tylsässä konttorissa ja kaoottisessa suurperheessä. Teoksen ensimmäinen osa keskittyi työpäivään, jonka täyttää ankeat ja pikkumaiset kollegat ja mahan sekoittava lounas. Ehdoton koukuttaja ja teoksen sisältö ovatkin päähenkilö Jaakkolan päänsisäiset mietteet ja tajunnanvirta, joka kursiivilla on liitetty toimiston tapahtumiin mukaan. Toinen osa on melkein painajaismaiset mittasuhteet saavaa lapsiperheen arkea läpi tammikuisen yön.
Teos ei etene luvuittain vaan noin kymmenen minuutin välein ajoitetuissa jaksoissa. Piristävää sekin. Melominen tarjosi iloa, naurua ja myötätunnon kokemuksia, mutta myös kirkkaita samaistumisen tunteita Jaakkolan kaikenkattavaan väsymykseen ja kouriintuntuvaan arkiseen ahdistukseen.
Kahteen osaan jaettu yhdenvuorokaudenromaani: työ ja koti. Ihan hauska, mutta vähän oli väkisinnaurattamisen makua. Stereotyyppisyys myös hieman rasitti sekä lapsiperhe-elämän kurjuuden maksimointi. Jäin myös kaipaamaan jotain juonellista lopetusta tai draaman kaarta. Parasta oli kettusmaiset tajunnanvirtapähkäilyt sekä toisen osan still-kuva -tekniikka. Kettusmaisuus alleviivautui siinä kohdassa, jossa pohdittiin sitä, miksi nenää rupeaa kutittamaan heti ja aina, kun on molemmat kädet töhkässä. Markus Kajo mietti kirjassaan samaa jo vuosia sitten.
Kuuntelin tätä äänikirjana yhden levyllisen verran, mutta ei iskenyt - luovutin kesken. Kirjana olisin saattanut selata pidemmälle, mutta kuunnellen tuntui ajan hukkaamiselta.