Kahdeksannentoista vuosisadan suomalaiset tutustuivat paholaiseen perusteellisesti. Suuri Pohjan sota, joka kesti alun kolmatta vuosikymmentä, todisti kiistatta siitä, mistä oppineet ja papit olivat vuosikymmeniä puhuneet. Viimeinen tuomio käynnistyi, kun venäläiset marraskuussa 1700 hyökkäsivät Raja-Karjalaan, ja jatkui aina vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhaan saakka. 1720-luvulla Venäjän vallan ja vihan ajaksi ja sittemmin 1700-luvun jälkipuoliskolla isoksivihaksi nimitetyllä aikakaudella paholainen otti yliotteen Jumalasta.
Paholainen esiintyi milloin missäkin ilmiasussa. Sotapropagandassa tsaari ja Venäjä esiintyivät paholaisen roolissa, mutta suomalaisille paholaista edustivat Venäjän armeija ja erityisesti Venäjän omaan armeijaansa kidnappaamat ja tarkoituksiinsa aivopesemät suomalaissyntyiset sotilaat.
Paholaisen sota kuvaa Suuren Pohjan sodan aikaa, vihaa ja vainoa Venäjän painostuksessa, aikalaisten kokemana ja näkemänä. Teos kertoo myös erään paholaiskasakoitakin pahemmaksi tunnetun pojan elämäntarinan. Kustaa (sittemmin Vasili) Lillbäck syntyi Oulussa, kun sota syttyi, varttui sotapropagandan ja pelon ilmapiirissä, jäi venäläisten vangiksi, koulutettiin armeijan tulkiksi ja palasi Pohjanmaalle rosvoamaan, kiduttamaan ja murhaamaan siviiliväestöä, kunnes hän karkasi venäläisten käsistä. Pohjalaiset vuorostaan pidättivät hänet ja toimittivat Tukholmaan vankilaan. Alkoi vuosia kestänyt oikeudenkäynti, jossa paljastui, kuinka ihmisen pahuus nousee esiin vaikeissa olosuhteissa.
Teemu Keskisarjan uusin teos Murhanenkeli käsitteli kiinnostavasti Suurta Pohjan sotaa, mutta jätti venäläisten miehityskauden Suomen alueella vähemmälle. Niinpä päätin tarttua useammankin ihmisen suosituksesta Kustaa H.J. Vilkunan "Paholaisen sotaan", jossa tähän Isonvihan (1713-1721) aikaan pureudutaan yksityiskohtaisesti.
En tosiaan tuntenut aihetta entuudestaan ihan hirvittävän hyvin, mutta tottahan aikakauden kärsimykset olivat tulleet tutuiksi vanhemman nuortenkirjallisuuden ja Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun myötä. Totuus oli kuitenkin huomattavasti karmeampi kuin mikään aikaisemmin lukemani fiktio. "Paholaisen sodassa" käydään yksityiskohtaisesti läpi monia tapauksia, joissa suomalainen siviiliväestö joutuu suoranaiseen maanpäälliseen helvettiin kasakoiden käsittelyssä.
"Papin mukaan mies oli muistuttanut vähemmän ihmistä ja tätä enemmän uunissa paistettua eläintä, joka oli palanut karrelle. Toinen polttamisia ja korvennettuja nähnyt pappi taasen tiesi sen minkä rahvaskin. Uunissa paistamiset johtivat siihen, että ihmisten liha lohkesi luiden päältä, suonet katkeilivat ja jäsenet irtosivat. (s.173)"
Suomalaiset altistuivat ryöstelylle, seksuaaliselle väkivallalle, kidutuksille ja monenlaiselle muulle mielivallalle. Lapsia ja naisia vietiin orjiksi Venäjälle. Nälänhätä, kylmyys ja taudit tulivat kylkiäisenä. Pahiten kärsivät Pohjois-Pohjanmaan asukkaat. Syyskuussa 1714 Hailuodossa nähtiin varsinainen joukkomurha, jossa parisensataa kasakkaa surmasi arviolta 800 saareen saapunutta pakolaista.
Suuren tarinan rinnalla kirjassa kuljetetaan oululaissyntyisen Kustaa Lillbäck -nimisen nuorukaisen elämänvaiheita. Lillbäck jäi venäläisten vangiksi, vaihtoi puolta ja alkoi sen jälkeen toimia miehittäjien kanssa yhteistyössä, ollen oikeastaan pahempi kuin venäläiset itse. Lopulta hän joutui taas ruotsalaisten käsiin ja sai tuomion teoistaan.
Ei tästä muuta voi sanoa kuin että kovin karmeaa aikaa oli 1700-luvun alkupuoli näillä raukoilla rajoilla.
Vilkunan Paholaisen sota on kattava esitys isovihan ajasta. Suomen historian merkittävistä tapahtumista puhuttaessa Venäjän miehitys 1710-1720-luvuilla herkästi puuroutuu hankalasti hahmotettavaksi sortokaudeksi. Paholaisen sota kuitenkin selkiyttää miehityksen ajan taustoja ja tapahtumia sekä laajan lähteistön että romaaninomaiseen muotoon muutetun kerronnan kautta lähestyttävämmäksi kokonaisuudeksi.
Kirjallisesti teos ei ole nopealukuinen ja kirjailijan käyttämä kieli on välillä vanhahtavaa ja vaikeaselkoista, mutta tiedollisesti se on kattava esitys. Lukijalle valkenee esimerkkitapausten kautta niin eri yhteiskuntaluokkien kuin alueidenkin vaihteleva asema miehityksen ajalta. Suositeltavaa luettavaa Suomen (varhaismodernin ajan) historiasta syvemmin kiinnostuneelle.
Paholaisen sota on seikkaperäinen esitys hieman unohtuneesta, mutta erittäin tärkeästä Suomen historian kaudesta. Yleisempien linjojen ja yksittäisten tarinoiden yhdistely onnistuu mainiosti. Ei sovellu iltalukemiseksi, siksi kaameaa aikaa isoviha oli.