Georgsgatan

Adress-sviten #4

by Henrik Tikkanen

Swedish

113 pages, Hardcover

First published January 1, 1980

About the author

Henrik Tikkanen was a Finnish-Swedish writer and artist. He worked as a columnist and cartoonist for Hufvudstadsbladet and later Helsingin Sanomat, and as an advertising illustrator.

He wrote a number of novels, mostly in Swedish. His breakthrough was the autobiographical series beginning with Brändövägen 8 (1975, translated to English as Snob's Island / A Winter's Day). Several of his books have anti-war themes.

Reviews

[Mika Auramo]

Henrik Tikkanen tunnetaan ennen kaikkea graafikkona ja taitavana kirjoittajana sekä Märta Tikkasen aviomiehenäkin, ja tämä teos kuuluu viisiosaiseen omaelämäkerralliseen osoitteisiin perustuvaan kirjasarjaan eli paikkoihin, joissa Tikkanen on elämänsä varrella majaillut eri puolilla Helsinkiä.

Tälle teokselle niin kuin muillekin sarjan opuksille on ominaista tunnustuksellinen ja kaunistelematon itsetilitys, jollaisen aloitti jo Augustinus aikoinaan teoksessaan Tunnustukset. Tikkasesta puheen ollen tunnustukset ovat luonteeltaan avioliittoanalyysiä ja elämän yleisilmiöiden tarkastelua omien elämänkokemusten kyllästäminä tajunnanvirtatyylillä.

Kirjassa eletään vuotta 1979, jolloin Tikkanen on löytänyt kaulastaan kyhmyn, joka paljastuu syöpäkasvaimeksi. Tällöin on paikallaan miettiä omaa kuolevaisuuttaan ja tulevien päivien määrää, ja samalla pitäisi saada aikaiseksi myös grafiikkanäyttelykin.

Toisaalla pohditaan parisuhdeproblematiikkaa ja viha-rakkaussuhdetta omaan puolisoon, joka ei oikein tunnu ymmärtävän miehensä tarpeita ihan juopottelusta lähtien. Ristiriitoja syntyy, kun puoliso ei tunnu panostavan riittävästi avioliittoon, vaan vaimon työkiireet asettuvat etusijalle.

Analogia tuntuu löytyvän sodasta ja toiseuden tematiikasta, kun suomenruotsalaisesta kirjailijasta on kyse. Vapaaehtoisena rintamalle lähtenyt ruotsinkielisen kulttuurisuvun vesa tuntee itsensä oudoksi miekkoseksi muiden rinnalle, ja sama tunnetila vallitsee taiteilijapiireissäkin, kun vanhat tutut taiteilijaryyppykaverit ovat kaikonneet ja jäljelle ovat jääneet jonkinmoiset kynäilijät ja perusjuopot vain…

[Lassi Aalto]

Ensimmäinen ruotsiksi kirjoitettu kirja, jonka olen lukenut. Hyvin meni, vaikka kaikista kirjoittajan ajatuksenjuoksuista en ihan saanut kiinni, mutta toisaalta sama oli jo edellisessä saman kirjoittajan kirjassa.
Kirjan ymmärtämistä ruotsin kielellä helpotti toki se, että olen lukenut kirjoittajan neljä muuta omaelämänkerrallista kirjaa aiemmin.
Kolme ensimmäistä näistä oli parhaat, mutta näissä kahdessa viimeisessä oli vähän turhaa ajatusten pyörittämistä.

[Taneli Repo]

"Osoitetrilogian neljännessä osassa" eletään vuotta 1979. Henrik Tikkanen, joka on onnistunut jonkin verran raitistumaan, luimistelee vaimonsa edessä. Märta on tässä vaiheessa lopen kyllästynyt Henrikin temppuihin, ja avioliitto natisee liitoksistaan.

Keskellä tätä kaikkea Henrik saa leukemiadiagnoosin. Hän pelkää ensin kuolevansa viikoissa, mutta leukemia ei olekaan niin aggressiivista lajia, ja lääkäri lupaa ennusteeksi 120 kuukautta (Tikkanen kuoli v. 1984, joten tosiasiassa elinaikaa oli jäljellä vain puolet siitä). Leukemiaa hoidetaan ilmeisesti lähinnä seuraamalla leukosyyttiarvoja tai ainakaan mitään muita hoitoja ei Yrjönkadussa mainita. Yrjönkadun kantavana teemana on joka tapauksessa oman kuolevaisuutensa kohtaaminen.

Tikkasten aviokriisiäkin käsitellään, mutta vähemmän kuin syöpää. Jonkinlainen ahaa-elämys tulee siitä, kun paljastuu kuinka kova paikka 1920-luvulla syntyneelle Henrikille on pelkästään siinä, että Märta haluaa käydä palkkatöissä kodin ulkopuolella. Vaikka Henrik Tikkanen vaikuttaa useimmiten melko nykyaikaiselta ajattelijalta, paljastuu hänestä piirteitä, joita 2020-luvun keski-ikäisen on vaikea ymmärtää.

Toisin kuin varsinaisessa osoitetrilogiassa, jossa jokainen lyhyt romaani käsittää jopa vuosikymmenien ajan, Yrjönkatu kertoo vain yhden vuoden tapahtumista. Ehkäpä siksi kerronta ei ole aivan yhtä napakkaa kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Siitä huolimatta Tikkasen sarkastista sanailua lukee yhä ilokseen.

[Nova]

Luin tän myös, oli tosi nopee ja muutenki en lukenu kovin ajatuksella

oli kiinnostavampi ku edellinen, osittain vaikutti vastaukselta märtan kirjaan

miehellä oli mielenkiintonen suhtautuminen naisiin ja naisten oukeuksiin!

[Morthen]

Rehellistä, itseironista, hyvin luettavasti kirjoitettua aistihavaintojen ja tuntemusten kuvailua. Pidin.

[Marko Suomi]

Tää oli ihan ihmeellinen kirja, raadollinen, hauska, sydäntäsärkevä ja oivaltava samaan aikaan, hyvin napakassa formaatissa. Erittäin kova, kestää useita lukukertoja. Luen sarjan muutkin osat varmasti.

[Auttajahai]

Rupesi lörpöttelemään.