Muru

Takamäki #11

by Jarkko Sipilä

Suomalaisen dekkarin eturiviin noussut komisario Takamäki jos kuka sen tietää: aina ei tärkeää ole se, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät.

Tässä Takamäki-romaanissa tarina kietoutuu rutiinitutkinnalta näyttävän surmajutun ympärille. Todellisuudessa se on paljon monimutkaisempi vyyhti kuin miltä se alunperin päältä päin näytti. Kun edelliset Takamäen jutut ovat käsitelleet ammattimaista ja järjestäytynyttä rikollisuutta, tässä hän saa eteensä yksittäisen, melkein tavanomaiselta näyttävän henkirikoksen, jolla on yllättäviä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

Pohjoishaagalaisesta kaupungin vuokratalosta löytyy kuolleena 26-vuotias Laura Vatanen. Vatasen oli määrä käydä naapurin rouvan puolesta Kannelmäen Alkosta ja kun Laura ei ovelle ilmaannu, rouva soittaa poliisit. Henkirikos on julma: lievästi kehitysvammaisen naisen kurkku on viilletty auki. Rikoskomisario Kari Takamäen näkemys on selvä. Jo poikkeuksellisen raaka tekotapa tekee henkirikoksesta murhan. Takamäki ja hänen alaisensa Joutsamo ja Suhonen ovat pian täysillä tappajan perässä.

Tapahtumat vievät poliisin tekijöiden jäljille Haagan ostoskeskuksen baariin. Suhonen tekeytyy rosvoksi ja pääsee rujoon piiriin. Vahvin tekijäehdokas on haagalaistalon huoltomies Jorma Saarikangas. Hänen sormenjälkensä löytyvät Vatasen kahvinkeittimestä. Saarikangas kiistää teon, mutta Joutsamo saa miehen osittain tunnustamaan varsinaisessa kuulustelussa.

Juttu saa kuitenkin uuden käänteen, kun Saarikangas valitsee asianajajakseen 35-vuotiaan Nea Lindin. Hän on uusi tuttavuus Takamäki-kirjoissa, mukana ensimmäistä mutta ei viimeistä kertaa. Lind on ollut aiemmin isossa asianajotoimistossa, mutta painostettu eroamaan sieltä ja päätynyt rikosasianajaksi.

Saarikangas ei valinnut Lindiä sattumalta, vaan he tuntevat nuoruudesta. Juttua selvittäessään Lind törmää toimittaja Sanna Römpöttiin. Vaikka poliisi pitää juttua jo ratkaistuna, tehokas naisparivaljakko saa selville seikkoja, jotka asettavat Takamäen teorian kyseenalaiseksi. Poliisin ja asianajajan välit kärjistyvät, eikä mediakaan ole osaton.

Genres: Crime, Finnish Literature, Mystery, Audiobook

255 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

About the author

Finnish author and journalist.

Reviews

[Ken Fredette · Rating 4 out of 5]

The story was very good in that all the people had problems that were solved in the end. The Defense attorney got raped by the killer. The people that she saved, who had sex with the victim were killed by the victim's mother. I felt that the Defense attorney got the rawest deal.

[Pekka Mukkala · Rating 4 out of 5]

Tämäkin Sipilä on tasaista laatua, vaikka ei aivan yllä parhaimpien tasolle. Juoni on kohtuullisen yksinkertainen ja surmaajan pystyy päättelemään kohtuullisen nopeasti. Pisteet 7/10.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Seuraava kirja Komisario Takamäki-sarjassa. Nuori nainen löytyy asunnostaan kuolleena, raa’asti murhattuna. Nainen on lievästi kehitysvammainen, joka äidin tuella on pystynyt asumaan yksin. Hän on viettänyt paljon aikaansa paikallisen ryyppyjengin kanssa, joka on käyttänyt naivia naista hyväkseen.
Poliisi päätyy nopeasti tutkimuksissa todennäköiseen syylliseen, jonka sormenjäljet löytyvät murhapaikalta ja joka kuulusteluissa tunnustaa teon, ainakin jollain tapaa. Hän väittää, että hänellä ei ole kyseisestä päivästä muistikuvia, mutta on taipuvainen todisteiden vaikuttamana ajattelemaan, että hän varmastikin on surman tehnyt. Hänen asianajajallaan (jonka kanssa syytetyllä on yhteistä nuoruuden historiaa) on asiasta kuitenkin erilainen mielipide. Poliisin mielestä asia on päivänselvä, syyllinen on häkissä. Mutta onko noin?

Sarjassa paremmasta päästä oleva kirja, joka keskittyy tällä kertaa “tavallisen”, joskin julman rikoksen tutkintaan. Itse pidän enemmän näistä osista kuin jengien tekojen selvittelyyn keskityvistä. Kirja oli notkeamman tuntuinen kerronnallisesti kuin edellinen kahden kirjailijan yhteistyönä syntynyt osa, ja se oli taas vetävää kuunneltavaa automatkoilla.

[COL(ret.) Frank J. Stech, PhD · Rating 4 out of 5]

The "Helsinki Homicide" series by Jarkko Sipila are some of the best police procedurals in the Nordic Noir canon. "Darling" is no exception. Beautifully written with superb characters on both sides of the law and in between. This one has especially satisfying complexity and mystery that you wouldn't solve any faster than the cops, the lawyers, and the reporters. They all come crashing into the solution together. Justice is done, but the heavy hand of the state has nothing to do with that. I've enjoyed every one in the series. Hollywood and the Nordic film makers should be all over these first-rate novels. They are as good as it gets.

[Susann · Rating 4 out of 5]

Another excellent book in this series

I am so glad these books have been translated into English! I think I read a few of them out of order but it didn't matter..it just gave more background. The detectives are such a finely drawn bunch. I adore Suhonen especially but Takamaki and Anna are wonderful too. A beautifully developed plotline and a fine ending.

[Angela · Rating 4 out of 5]

Read the English version of this novel.

[Arto · Rating 3 out of 5]

Totutun ytimekäs ja hyvin rakennettu juttu. Ei turhaa jaarittelua, eikä epäuskottavaa kuvailua.

[Hermien · Rating 5 out of 5]

Good series.

[Sini Helin · Rating 4 out of 5]

Hyvä kirja! Tuntui että loppu kirjassa tuli hieman liikaa ratkaisuja verrattuna alkukirjaan. Loppu oli kuitenki yllättävä!

[Laura Walin · Rating 1 out of 5]

Oijoi, tämä oli kyllä selkeä notkahdus Takamäki-sarjassa. Juoni oli liian tekemällä tehtyä AgathaChristie -kikkailua, ja paukut menivätkin sitten siihen. Se, mikä kärsi oli henkilöiden (jopa kirjallisiksi ystäviksi muodostuneiden kestohenkilöiden) uskottavuus, jotka jäivät reppanat melko kaksiulotteisiksi tässä sillisalaatissa. Juonen rakentelu oli niin sekavaa, ettei pysynyt mielessä prologit ja merkitykselliset sivujuonteet vaan jouduin pläräämään kirjaa edes takaisin tajutakseni kuka teki kenelle ja mitä. Olen toiveikas, että seuraava on taas parempi.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Aika tylsä Sipilän kirja. Juoni oli aika simppeli ja murhaajan syyllisyys molempiin murhiin tuntui aika kaukaa haetulta. Henkilötkin jäivät normaalia ohuemmiksi, eikä kenenkään taustaa syvennetty ollenkaan. Lisäksi mukaan oli ujutettu juonen kannalta täysin epärelevantteja käänteitä, kuten Nea Lindin Rooman matka. Luettava perusdekkari.

[Teemu Kemppainen · Rating 3 out of 5]

Perusjees