Vanhojapiikoja ja vapaita naisia

by Arja Mäkinen

Yksineläviin naisiin suhtaudutaan kuin luokan kilteimpiin tyttöihin: he tyytyvät vähään, ovat tunnollisia eivätkä pidä melua itsestään. Vai ovatko he itsekkäitä omaan napaan tuijottajia, niitä kaiken työlleen uhraavia uraohjuksia, joiden ympärillä ei sädehdi monitaitoisten äitijohtajien aito karisma? Niin tai näin, selvää on, että jotain yksineläviltä naisilta puuttuu – parisuhde, perhe, lapset ja niiden mukana monta tärkeää tekijää, joihin mielikuva naisesta kulttuurissamme tukeutuu.

Vanhojapiikoja ja vapaita naisia nostaa näkyville yksinelävien naisten elämän nykypäivän Suomessa. Yhden hengen talouksien määrä on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä, mutta yhteiskunnallisena ryhmänä yksineläjät, etenkin naiset, ovat näkymätön joukko. Millaisia naisen rooleja heille on tarjolla? Miten yksinelävät naiset itse noihin rooleihin suhtautuvat? Millaisia ovat hyvän elämän ainekset ydinperheen ulkopuolella?

Yksinelävien naisten elämän kautta teos tarjoaa tuoreen näkökulman naisen elämään yleisemminkin. Kysymys naiseuden määreistä on kaikille naisille yhteinen.

Teos perustuu yhteiskuntatieteilijä Arja Mäkisen samoja teemoja käsittelevään väitöskirjaan.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature

229 pages, Paperback

First published January 1, 2008

Reviews

[♡Piritta · Rating 4 out of 5]

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja, etenkin lähes nelikymppisen lapsettoman ja yksinasuvan vaikkakaan ei puolisottoman naisen näkökulmasta. Kaikenlaisia kysymyksiä on kuultu: "Onko sinulla lapsia?" (Lääkärin suusta:) "Milloin olet ajatellut lisääntyä?" "Ettekö te olekaan naimisissa?" "Missä te asutte? Ette asu yhdessä?!" Ja on tivattu työhaastattelussa suunnitelmia lasten hankkimisen suhteen. Vastaukseni ovat vaihdelleet tilanteen ja kysyjän mukaan, mutta usein itselleni on jäänyt vähän hölmö olo - ja vasta tämän kirjan luettuani ymmärrän miksi.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, niin yksineläville kuin perheellisillekin, naisille ja myös kiinnostuneille miehille! Ja mieluusti yhteiskuntatieteilijät saisivat napata tästä itselleen aiheita lisätutkimukselle - sekä tehdä aiheellisia lisäkysymyksiä esim. työelämäkartoituksiin.

Kirjan karua kertomaa: "Tilanne, jossa ammattitaidoltaan samanveroinen perheellinen henkilö tulee valituksi virkaan, koska hänen puolisonsa jo työskentelee paikkakunnalla, on yksineläjän näkökulmasta epäoikeudenmukainen. Saadakseen työpaikan yksineläjän pitäisi olla perheellistä hakijaa parempi. Yhtä hyvä osaaminen ei vielä riitä. / Yksineläjän kohtelu on epäoikeudenmukaista myös silloin, jos irtisanomiset toteutetaan yksineläjyyttä lähtökohtana pitäen. Tällöin yksineläjät menettävät työnsä ensimmäisinä perheellisten saadessa vielä jatkaa tehtävissään. -- Henkisen tallaamisen lisäksi irtisanomistilanne voi olla yksineläjälle taloudellisestikin vaikea. Ensimmäistä työttömyyspäivärahaa odottavan yksineläjän koko yhden hengen perhe on vailla tuloja." "Yksineläjää saatetaan vaatia panostamaan työhönsä muita enemmän, vaikka hänen palkkansa on sama kuin perheellisillä kollegoilla. Työyhteisö voi esimerkiksi odottaa yksineläjänaisen jäävän ylitöihin aina tarvittaessa, jotta hänen perheelliset kollegansa pääsevät ajoissa kotiin. -- Osassa työpaikoista perheelliset työntekijät saavat valita loma-aikansa ja vapaansa ensin ja yksineläjät joutuvat pitämään vapaansa silloin kun se perhellisille parhaiten sopii. Kun menetellään näin, yksineläjä voi päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu vuodesta toiseen viettämään lomansa yksin, koska hänellä ei ole mahdollisuutta lomailla yhtä aikaa itselleen läheisimpien ihmisten kanssa." "Yksineläjyyden edellyttämä taloudellisen vastuun kantaminen jää muissa elämäntilanteissa olevilta usein huomaamatta. Rahankäytön suunnittelun ja huolen tulojen riittämisestä saatetaan uskoa kuuluvan vain perheellisten elämään. Jos vaimosta tulee yksineläjä, hän voi yllättyä vastuun suuruudesta ja yksinelämisen kalleudesta. Lehden tilaaminen, saunan lämmittäminen, matka henkilöautolla kotoa keskustaan, ruuan valmistaminen uunissa, pyykkikoneen ostaminen, putkiremontti ja monet muut arkiset asiat maksavat saman verran riippumatta siitä, montako perheenjäsentä kustannusten maksamiseen osallistuu. -- Mielikuvat yksineläjien huolettomasta taloudellisesta tilanteesta eivät vastaa todellisuutta."

[Mintti · Rating 3 out of 5]

Varmaan ensimmäinen lukemani kirja joka perustui väitöskirjaan. Tosi mielenkiintoinen tutkimus yhteiskuntamme perhekeskeisyydestä ja kuinka se vaikuttaa yksinasuviin ja lapsettomiin aikuisiin naisiin. Ja kyllä se vaikuttaa vaikka mihin, koin sen itsekin kun eräässä elämänvaiheessa asuin lapsettomana yksin, nykyään olen parisuhteellinen mutta lapseton ja on se elämä erilaista kuin perheellisillä. Yksinasuvia on paljon ja paljon erisyistä, he ovat iso osa Suomea, mutta harvoin heistä puhutaan. Suosittelen tätä kaikille.

[Annamariah · Rating 4 out of 5]

"Kansanperinteessä vanhanpiian kohtaloa kuvaillaan hävettävänä epäonnistumisena. Kaskuiksi, lauluiksi ja runoiksi tallentunut kansanperinne määrittelee vanhanpiian onnettomaksi, hyödyttömäksi, epänaiselliseksi ja katkeraksi naiseksi, jota kukaan mies ei huoli puolisokseen. Lisäksi vanhanpiian puolisottomuutta selitetään rumuudella, tyhmällä ylpeydellä ja huolimattomuudella naisten töissä. Joskus puolisottomuuden syyksi esitetään myös naisen heikko moraali. Kansanperinteestä löytyy varoittavia esimerkkejä naisista, jotka jäivät vaille puolisoa, koska he eivät käyttäytyneet niin siveästi kuin naimattomalta neidolta odotettiin."

Mäkisen väitöskirjaan perustuva teos kertoo suomalaisten yksinelävien (puolisottomien ja lapsettomien) naisten elämästä ja kokemuksista sekä heihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Kirjassa käsitellään sekä elämäntilanteen hyviä että huonoja puolia ja korostetaan sitä, ettei yksineläviä naisia voi niputtaa yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi sen paremmin kuin perheellisiäkään.

Kirjan viihdyttävintä antia on kuvaukset nykypäivän yksineläjiin kohdistuvista stereotypioista. "Perinteinen vanhapiika", "city-sinkkunainen", "pelästynyt reppana" ja "kukaties lesbo" ovat hahmoja, joista usein kuulee puhuttavan. Väitöskirjatutkimusta varten haastateltujen naisten lainaukset ovat paikoitellen hauskoja, paikoin koskettavia. Kirja ei ole kovin pitkä, vain vähän yli 200 sivua, joten sen lukee nopeasti. Suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa.