Rasvamaksa

by Veikko Huovinen

Huovishuumori näyttää taas kaikki vahvat puolensa, nauru irtoaa silloinkin kun ei edes osaa odottaa. Kenties Sotkamon ääni on tällä kertaa hieman totuttua piruilevammalla päällä. Mutta sitä hauskempaa on kansalla. Sitten Lampaansyöjien ei ole ollut aihetta yhtä estottomaan herkutteluun. Huovisen uudet lyhyet erikoiset kattavat koko ihmiselon kentän seksistä sielunvaellukseen, ihmissyönnistä imperialismiin. Kirjan nerokkaat sisäpoliittiset näkemykset ja ulkopoliittiset oivallukset eivät voi jäädä ilman vastakaikua laajan lukijakunnan keskuudessa.

Genres: Short Stories, Fiction, Finnish Literature, Classics, Humor

142 pages, Hardcover

First published January 1, 1973

About the author

Veikko Huovinen was a Finnish novelist known for his realism, pacifism, sharp intellect, and peculiar humor. He wrote 37 books.

Reviews

[Arvo Ollikainen · Rating 2 out of 5]

Edes ajan patina ei tee Huovisen huumorista mielenkiintoista tai oivaltavaa. "Jutta Grahnin mies" on kirjan ehdoton helmi, mutta muuten Rasvamaksa ei herättänyt muita kuin tylsistymisen ja väsymyksen tunteita.

[Gastjäle · Rating 1 out of 5]

Nyt oli kyllä luokaton tekele. Novellinraakileita, joissa ei ole yritystä niin rakenteen kuin kielenkään osalta. Välillä oli niin sairaan typerää luettavaa, että teki mieli lopettaa kesken - tekstit kuulostivat välillä amatöörin pakinoilta tai siltä, että Huovinen tuskissaan koitti nyt kehittää jutunjuurta, jota urkeni esim. luettelemalla karttakirjasta väestölukuja. Lyhykäisyydestään huolimatta moni novelli oli myös ahdattu alussa täyteen turhan pitkällistä pohjustusta ottaen huomioon, että lähes jokainen tarina päättyi kuin seinään antamatta minkään sortin tyydytystä.

Koska kolmisen vuotta ennen ilmestynyt Lampaansyöjät oli ihan passeli, pistää mietityttämään, onko tämä tehty ihan sopimusteknisistä syistä, vai mitä ihmettä pääsi tapahtumaan?

[Tapio · Rating 3 out of 5]

Ei aivan Huovisen parasta tuotantoa, lyhykäisiä novelleja erinäköisistä aiheista. Joitain riemastuttavia pätkiä, kuten Jutta Grahnin mies ja Hanhikorppikotka, mutta yleisesti novellit kärsivät vaatimattomasta pituudestaan: kirjoittaja ei oikein pääse vauhtiin henkilöhahmojen rakentamisessa ja tunnelman luomisessa. Genren kiroja tietenkin, mutta hieman pidempi sommittelu tuottaisi mielestäni mehukkaampia tarinoita ihmisten elämisestä.

[Jarmo · Rating 3 out of 5]

Huovis-Veikon kieltä on aina ilo nauttia. Tässä kokoelmassa hän kertoilee lyhyitä tarinoita ja huomioita, joista osa jää irtovitsien tasolle, osa on oikeasti oivaltavia. Paremmin Huovisen elämänmenon havainnointi toimii minusta esimerkiksi Konsta Pylkkäsen hahmoon liitettynä ja romaanimuodossa kuin tällaisina irtopaloina.

[Outi · Rating 4 out of 5]

No melkein viis tähtee. Pakkohan se on, ku ottaa kuvia sivuista, nauraa ääneen ja ihmettelee, et jollain on voinu ajatus kulkea tonne, kun se muilla ihmisillä menis tänne. Muutama novelli meni ohi vähän sellaisena kaahaamisena, mutta suurin osa oli huikeita, en edes halua valita suosikkia.

[Janne Heinonen · Rating 3 out of 5]

(Äänikirja) Omaperäisiä lyhyitä tarinoita. Äänikirjassa lukijallakin on osansa, eikä nyt ollut ihan oma suosikki.

[Johanna Lehikoinen]

Ainoastaan Suomessa on voitu julkaista tämmöistä rasistista pa*kaa ja kehua kirjailijaa joksikin humoristiksi

[Diana Kruus · Rating 4 out of 5]

Olipas nyt kyllä erikoinen. Ihan hämmennyin.

[Antoni Savander · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva kirja. Ei Huovisen parhaimmistoa, mutta hyvä kuitenkin. Alku oli mielenkiintoinen ja sai koukkuun. Väliin osui jokunen vähän heikompi novelli. Lopputulos vetää kuitenkin positiivisen puolelle.

[P. A. Keranen]

No olihan se koirajuttu vauhdikkaasti kuvattu.

[J.T. · Rating 4 out of 5]

Parhaat tarinat ovat hienoja, muutama, vaikkakin mainiosti kirjoitettuja, hiukan niin ja noin.