Puuvillatehtaan kilpailija

Puuvillatehdas #3

by Ann-Christin Antell

Puuvillatehdas-menestyssarja huipentuu 1920-luvun Turussa

Tulisieluinen Paula Barker hurmaa puuvillatehtaan reklaamipäällikkönä! Kun tehtaan tulevaisuus on uhattuna ja Littoisten verkatehtaan itsevarma nuori johtaja Rikhard Falke yrittää ostaa Barkerin puuvillatehtaan, Paula päättää tehdä kaikkensa estääkseen sen. Kipinöivältä romantiikalta ei vältytä, kun vastakkain on kaksi vahvaa persoonaa.

Puuvillatehdas-sarjan kolmas osa Puuvillatehtaan kilpailija herättää eloon Turun liike-elämän jännitteet ja jazzin ja kimalluksen vuosikymmenen, joka tuo yhteen kolme sukupolvea Barkerin naisia: nykyaikaisen Paulan, äidillisen Martan ja Jenny-mummin lukupiireineen.

Menestyssarja valloittaa maailmaa, sen käännösoikeudet on myyty jo neljään maahan.

Genres: Historical Fiction, Romance, Fiction, Finnish Literature, Audiobook, Historical, Adult

352 pages, Hardcover

First published February 20, 2023

Reviews

[Celestine · Rating 2 out of 5]

Siinä missä edellisessä osassa päästiin joistain ensimmäisen osan kömpelyyksistä eroon, tässä niihin palattiin, ja löydettiin uusia tapoja olla kömpelö. Romanssin lopputulos oli selvä ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen (mikä ei välttämättä kirjassa haittaa, mutta tässä edes sen tiellä olleet ongelmat eivät tuntuneet tarpeeksi vakuuttavilta), ja Paula oli todella rasittava päähenkilö not like other girls -mielenmaisemineen. Hahmokehityskin oli aika olematonta. Dramaattiset tapahtumat loppupuolella menivät överinaurettavan puolelle.

Vaikea on myös sulattaa saippusarjamaista loppukäännettä, kun kuollut mies palaakin takaisin. Ihan kiva, että Marttakin sai uuden onnen, mutta tapa oli ehkä päälleliimatuin mahdollinen, eikä käänne tuntunut sopivan kirjojen maailmaan. Muutenkin äänikirjan puolitoista viimeistä tuntia tuntuivat lähinnä tarinan venytykseltä. Jennyn ja Martan tarinakaaret olisi voinut sitoa loppurusetille mielestäni tyylikkäämminkin.

Parasta tässä sarjassa on historiallinen Turku ja tutut paikat, valitettavasti vain ajankuvan rakentaminen tuntui välillä kömpelöltä. Arvostan kuitenkin kirjailijan taustatyötä. Viihdekirjallisuuden tarkoitus on viihdyttää, ja siinä tämä trilogia on onnistunut kuitenkin erinomaisesti!

[WhiteMagician · Rating 3 out of 5]

Antellin "Puuvillatehtaan kilpailija" on sarjan kolmas ja viimeinen osa. Paula Barker on oiva feministihahmo, joka uskoo naisen olevan yhtä pätevä johtamaan kuin miehen. Peräänantamattomuus ja alistumattomuus tekevät hänestä samaistuttavan hahmon moderneille lukijoille. Sarjan muiden kirjojen tavoin "Puuvillatehtaan kilpailija" antaa lukijan kokea historiaa hahmojen kautta, mikä teki etenkin sarjan edellisistä osista mielenkiintoisia. Tässä osassa historia tuntui hieman vaisummalta edellisiin osiin verrattuna.

Kirja oli hyvä noin puoliväliin asti, mistä alkoi alamäki. Loppu oli pettymys - itsevarma ja päättäväinen feministi-ikoni Paula suostuukin Rikhardin vaimoksi, mukamas rakkaudesta. Kuitenkaan kirjassa ei ikinä mainita Rikhardista mitään, joka tekisi hänestä objektiivisesti eikä edes Paulan silmissä rakastettavan. Hän on komea ja charmikas, kuten romanttiset sankarit yleensä, mutta muutamaa yksittäistä hyvää tekoa (joiden motiiveista ei voi olla varma) lukuun ottamatta, hän ei edes osoita aidosti välittävänsä Paulasta - vakuuttelut, että Barkerin tehdas oli hänelle yhdentekevä ja että hän halusi vain Paulan, ovat vain sanahelinää. Toki heidän välillään on Paulankin mielestä jännitystä ja kemiaa, mutta en ymmärrä miksi tätä myydään meille rakkautena. Rikhard on moukka, joka pyytämisen sijaan vaatii Paulaa vaimokseen ikään kuin hän olisi jotenkin oikeutettu naimaan Paulan. Jos Rikhardilla hyviä aikeita oli, ne jäivät lukijalle pimentoon. Rikhard on raivostuttava hahmo, ja sitä hän saa ollakin. Mielestäni ei vain sovi Paulan hahmolle mennä hänenlaisensa kanssa naimisiin.

[Kreeta · Rating 1 out of 5]

1/5 tähteä - jos jättäisin kirjoja kesken, tämän olisin jättänyt

Paula Barker, innokas hiuksensa lyhyeksi leikkaava, vapaudesta ja matkustelusta haaveileva "not like other girls" sortuu jo kolmatta sukupolvea vaivaavaan kiroukseen päätyä naimisiin miehen kanssa, jonka persoona on käytännössä naisille ilkeily. Paula on - gasp - töissä käyvä nainen (kuten oli äitinsäkin, eli tämä shokkikäänne on jo aiemmassa kirjassa käytetty) ja omistautunut sukunsa tehtaalle. Richard Falke haluaa ostaa tehtaan, Paula sukuylpeytensä myötä ei halua tätä tehdä. Myydäänkö Barkerin tehdas on kirjan vakavampi juoni ja kysymys siitä kuinka nopeasti Paula lankeaa ilkeilevään pahviin vastaa romanssista ja kevyemmästä juonesta.

Puhutaanpa hetki Barkerin suvun naisista. Ensimmäisen kirjan Jenny oli hahmoista ehdottamasti itselleni mieluisin, vaikkakin naiivi ja ilkeiden pahvimiesten ensimmäinen uhri. Kolmiodraaman toinen vaihtoehto oli itseasiassa todella miellyttävä ja mukava mies - eli Fredrikin täysi vastakohta - kunnes sanoi jotain alentavaa naisista ja menetti mahdollisuutensa. Yleisesti fiksu ja sanavalmis Jenny meni täysin sanattomaksi Fredrikin verbaalisesta pahoinpitelystä 50% kirjasta kunnes yhtäkkiä olimmekin rakastuneita mieheen. Jännittävää.
Ottotytär Martta, myöskin fiksu ja sanavalmis nuori nainen musertui täysin niin Robertin kuin Juhonkin verbaalisessa (ja välillä myös fyysisessä - miksi kaikki nämä miehet riuhtovat ja pakottavat suudelmiin??) hakkaamisessa kunnes päätyi rakastavansa molempia miehiä. Onneksi Robert kuoli tapaturmaisesti, Juhon tempperamentti olisi varmaan tappanut Martan ja Robertin molemmat jos tämä pieni rakkausseikkailu olisi hänelle paljastunut.
Kolmannen kirjan Paula on vielä äitiään ja isoäitiään innokkaammin haaveilemassa elämästä ilman miehiä. Myös hänen kykynsä muodostaa kokonaisia ajatuksia, saati sitten sanoja musertuu täysin charmantin mulkvisti edessä - kulkee näköjään suvussa. Ehdottomasti kirjan hulvattomin kohtaus oli jo alkumetreillä, kun kolme Barkerin naista olivat teatterissa ja kolmannen kirjan romanttinen kusipää ilmestyy ilkeilemään Paulalle, johon Jenny ja Martta vastaavat lähinnä tökkimällä toisiaan kylkiin ja kikattamalla. "Hihhih kyllä meidän suvussa tykätään kun mies pitää itseään maailmannapana ja haistattelee - ihanaa kun meidänkin Paula on löytänyt oman törkyläjänsä."

Paula päätyy kirjan aikana myös seikkailemaan limaisen salakuljettajamuusikon seurassa ja menettämään parhaan ystävänsä/serkkunsa. Katrin menetys oli ainoa mahdollinen tunteita herättävä osio kirjassa, mutta ikävä kyllä kirjan keskittyessä vain Paulan mieshuoliin jää epäselväksi millainen Katri edes oli eläessään.

Puuvillatehdas-sarja on historiallista romantiikkaa, mutta tässä osassa historia jäi omaan makuuni latteammaksi kuin aiemmissa osissa. Tähän vaikuttaa varmasti se, että lähestymme jo "modernimpaa" aikaa ja yksinkertaisesti itselleni romanttisemmassa historiallisessa fiktiossa kirjoitetaan kirjeitä ja ajetaan hevosvaunuilla, eikä soitella ja ajella moottoripyörillä. 20-luvun naisliikkeeseen paneutuminen olisi voinut olla mielenkiintoinen lisä, mutta tässä kirjassa jäi hiustenleikkuuseen. Taustatyötä kirjailija kuitenkin selvästi oli tehnyt, mistä annan aina kunniaa.

Luettuani noin 3/4 kirjasta totesin miehelleni, että kihloihin tässä pitäisi vielä päätyä ja pohdin, millä muulla hötöllä loppu vielä täytettäisiin. Höttö päätyikin olemaan täysin odottamatonta, sillä Jennyn ja Martan ensisijaisten puolisoiden ollessa jo multaa oli ilmeisestikin aika päästää kolmiodraamojen toiset miehet lavalle. Jenny vanhoilla päivillään avioituu arkeologinsa kanssa ja Martta... Noh. Jos muistatte hieman aiemmin kuvasin Martan toisen option kuolleen. Yllätys! Se olikin lavastus! Robert oli lavastanut kuolemansa ja karannut Välimerelle, jonne Martta päättääkin vaeltaa yllättävän tarkkaan kuvatusti. Perillä hän luonnollisesti pyörtyy nähdessään nuoruuden rakkautensa (ilkeän pahvinsa) ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun asti. Toivottavasti Paula ei tätä perinnettä jatka, sen verran limainen se jazzmuusikkonsa oli.

[Laura Hack · Rating 4 out of 5]

Romanttinen, kevyt, haaveellinen, esteettinen, feminiininen.

Oon pitkään halunnut lukea oikeasti hyvää romanttista hömppää ja viimein onni koitti! En ollut lukenut aiempia osia eikä haitannut ollenkaan.

Antell kuvaa luontoa, arkkitehtuuria, 1920-luvun Turkua ja vaatteita ihanan yksityiskohtaisesti ja kauniisti. Myös tavalliseen elämään kuuluva säröily tasapainottaa muuten kevyttä ja romanttista kerrontaa.

Paula on myös erittäin valloittava hahmo itsepäisyydessään, itsevarmuudessaan ja tunteiden kuohunnassaan. Yleisesti kaikki hahmot ovat erittäin todentuntuisia ja eroavat toisistaan paljon.

Falken ja Paulan romanssi on realistinen, mutta ei herättänyt itsessäni kuitenkaan sen suurempia liikutuksen tai innostuksen tunteita. Myös jotkut teoksen näkökulmat tuntuvat etäisesti pölyisiltä (esim. miehen ja naisen roolit parisuhteessa) mutta tämä saattaa olla epäreilua, sillä on vaikea erottaa 20-lukuun kuuluvia rehellisiä ajatuksia modernin kirjan arvoista.

Turun seurapiirielämän; teatterien, kartanoiden, puutarhojen, ravintoloiden jne; kuvailu loistaa!

On ihanaa eskapismia kyllä.

[Saga Smith · Rating 3 out of 5]

Paljon potentiaalia ja hyviä hetkiä mutta loppu tuntui liian kiireelliseltä ja olisin halunnut siltä enemmän. Mutta Paula oli upea hahmo, vaikkakin ehkä vähän ”youre not like other girls”, ja 20-luvun humua oli, vaikka sitäkin olisi voinut olla enemmän.

(EDIT: luennehdin tän ensiks 3.5 mutta sain kirjan loppuun klo2 aamulla niin en ehkä reflektoinut. Nyt seuraavana päivänä on monikin asia vaivannut isosti, ja mielipide laskenut 3 tähteen, ja niinkin korkea vain sen takia että subjektiivisesti pidän hahmoista jotka olivat myös edellisissä kirjoissa. En tiiä, iso pettymys, jäi keskeneräinen fiilis)

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Pari aikaisempaa osaa olen Antellilta lukenut ja pidin niistäkin. Samoin kuin nyt tästäkin osasta. Näissä on jotain todella vanhaa ja historiallista mutta kuitenkin tuoreesti kirjoitettu. Ei tule ollenkaan tunkkainen olo näitä lukiessa. Kirjoittaminen on mukaansa tempaavaa ja hyvin viihdyttävää. Pidän siitä, että on myös vähän romanttisuuttakin vaikka nykyään luenkin monenlaista muutakin. Ja vahvat naiset pääosassa.

[Milla Turunen · Rating 3 out of 5]

Luotettavan hyvää kevyttä luettavaa, siksi ilo lukea. Kirjasarjan historialliset taustat ovat kiehtovat. Juoni on melko ennalta arvattava ja sarjan kirjat muistuttavat toisiaan paljon. Kirjan ihan loppuosa alkoi olla minulle hieman liian imelää, mutta oli hauska lukea, että silläkin oli historiallinen esikuva. Kirjasarjan idea on tosi hyvä, joten en ihmettele sarjan suosiota, ja olen itsekin koukuttunut lukemaan jokaisen sen osan.

[Liisa · Rating 2 out of 5]

Menee kevyenä lomalukemisena, mutta teksti on kömpelöä ja yksityiskohdissa on häiritseviä virheitä (2-vuotias kuvataan vauvaksi, 31-vuotias yhdenkolmatta ikäiseksi ja Napolista käytetään ruotsinkielistä nimeä). Tämäkin kirja olisi vaatinut suomenkielisen oikoluvun, sillä tekstistä kyllä huomaa, että kirjailija ei kirjoita äidinkielellään. Juoni oli aika heppoinen, suuret asiat tapahtuivat yhtäkkiä eikä niitä tai henkilöhahmoja syvennetty, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuudet. Sen sijaan tilaa täytettiin yrittämällä mahduttaa mukaan mahdollisimman paljon historiallista tietoa, joka ei vienyt tarinaa mitenkään eteenpäin.

[Anni · Rating 4 out of 5]

Erittäin hyvä lopetus Puuvillatehtaan tarinalle. Toivottavasti kirjailija kirjoittaa tulevaisuudessa myös lisää samantapaisia kirjoja, oli ilo kurkistaa menneisyyden Turkuun.

[Sara · Rating 4 out of 5]

Viihdyinpä hyvin 1910- ja 1920-lukujen Turussa Barkereiden keskellä. Joka kerta vain ilahtuu, millaisella pieteetillä Antell on tarinansa kirjoittanut, sillä yllättävätkin asiat perustuvat todellisiin henkilöihin tai todellisiin tapahtumiin höystettynä kuvitelmalla. Historiallinen kuvailu oli siis todellakin kohdallaan ja lukijana sai vain nauttia soljuvasta kerronnasta. Tämän kirjan kohdalla huomasin paremmin Antellin tyylin samankaltaisuuden Mustosen kuvauksen kanssa, tuli sama tunnelmallisuus lukiessa. Tyylin ohella nautin eniten päähenkilön kuvailusta, sillä Paula ei antanut muiden kävellä ylitseen eikä liioin epäröinyt maailman muutosten edessä. Anteeksipyytelemättömyys sekä aitous saivat ihastumaan tähänkin sukupolveen.

Romanttiset kuviot olivat monimutkaisia, luonnollisesti, vaikkakin odotettavissa. Sekään ei haitannut niin paljoa kuin kirjan lopetus ja Paulan siirtyminen taustalle. Olisin kaivannut hänen tarinalleen toisenlaista, hieman hienovaraisempaa päätöstä sen sijaan, että päädyttiin vielä sitomaan romanttisia lankoja Martan ja Jennyn tarinoiden kohdalla. Sinänsä kävi järkeen, että trilogian loppu toi kaikkien naisten tarinat päätökseensä, mutta toteutustapa oli ontuva.

Romanssin ohella tarina kertoi perheen tärkeydestä, eritoten vaikeiden aikojen keskellä, oman paikkansa löytämisestä ja unelmien seuraamisesta. Ennen kaikkea Puuvillatehtaan kilpailija tarjosi eskapismia, vaikkakin yhtymäkohtia oli löydettävissä tähänkin päivään.

[Thua · Rating 3 out of 5]

Pidin tästä trilogian osasta enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä. Viihdyttävä perustarina sisältää myös yllätyksiä. Miljöön ja ajan kuvaus on kiehtovaa, ja nyt kirjan lopusta löytyy myös monipuolinen lähdeluettelo.

Nuoret päähenkilöt ovat ärsyttäviä ja vaikeita tyyppejä, mutta onneksi vanhemmalla henkilökaartilla on enemmän järkeä päässä. On kiva idea jatkaa edellisten kirjojen sankarittarien tarinoita.

Kiusaamaan jäävät pienet mokat, kuten nimitys "Ensimmäinen maailmansota" siinä vaiheessa historiaa, kun toisesta ei ollut vielä tietoa eikä näin ollen ensimmäistäkään tunnettu sillä nimellä. Historialliseen tekstiin eivät sovi mielestäni myöskään "setämies" tai " paikalta liukeneminen". Sain tarpeekseni myös silmien jatkuvasta hehkumisesta milloin mistäkin syystä.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 4 out of 5]

Pidin tästä sarjan lopetuksesta ja enemies to lovers-troopista valtavasti. Antellin ajankuva on niin upeaa ja kerronta niin mukaansatempaavaa, että tarina vain liidähteli silmien edessä. Hyvin kevyttä historiallista romantiikkaa, joka herättää menneisyyden Turun eloon. Barkerin suvun vaiheita saatii seurata kolmen sukupolven ajan ja jokainen suvun keskeisistä naisista sai arvoisensa päätöksen tarinassa. Vähän ehkä jäi harmittamaan Jennyn ja Martan tarinoiden lopun samankaltaisuus ja varsinkin Martan osuuden lopusta heräsi kysymys ettei se olisi hieman turhan hätiköiden kirjoitettu?

[Tytti Hirvonen · Rating 4 out of 5]

Tämä oli mielestäni Puuvilla-sarjan paras osa. Johtuukohan siitä, että aika ja oma mielentila oli tälle otollinen, vai siitä, että tässä romantiikkaa kuvattiin myös kypsempään ikään ehtineiden näkökulmasta? Väliäkö sillä, viihdyin.

[Kati · Rating 4 out of 5]

3,5 ⭐

[Tiina A · Rating 3 out of 5]

Nautin tämänkin osan kerronnasta mutta oliko loppu kirjoitettu liian hätiköiden. Jokaisen henkilön tarina loppui mielestäni aika töksähtäen ja tarina eteni liian kiireellä.

[Elviira · Rating 4 out of 5]

Mukava ja helppo luettava. Tiesi mitä saa, kun oli lukenut aikaisemmat osat. Paulan tarina loppui vähän yllättäen ja lopussa oli Martan vaiheita. Se verotti yhden tähden.

[Lauha_aaltonen · Rating 3 out of 5]

Hyvä lopetus tälle sarjalle. Tykkäsin edelleen historiallisen Turun kuvailusta, mutta ihmissuhteet jäi pinnallisiksi kuten aiemmissakin osissa. Sarja kokonaisuudessaan ihan 3/5.

[Maria · Rating 2 out of 5]

Puuvillatehdassarja on ollut viihdyttävä ja ihan kiinnostava sarja historiallisesta Turusta kuunneltavaksi. Tämä kolmas osa alkoi kuitenkin aika paljon kerrata edellisiä osia, samantyyppisiä juonikuvioita.

[Kaisu Jaakkola · Rating 3 out of 5]

Olipa ihana palata taas tän sarjan maailmaan ja vanhan ajan Turkuun (hirvee Turku-ikävä!) Tä kolmas ja viimeinen osa piti sisällään Paula Barkerin eli perheen kolmannen sukupolven tarinan about 1920-luvun ajoilta, mutta kiteytti myös lopetuksen aiempien osien henkilöille Jennylle ja Martalle. Näissä kaikissa kolmessa teoksessa toistuu aika lailla sama kaava ja tilanteet on melko ennalta arvattavia (lukuunottamatta tän vikan lopetusta Martan osalta (wow) Sanoisin, että vaikka nä ei juonellisesti ehkä häikäisekään on ne kuitenkin super mielenkiintoisia ja musta tuntuu, että ahmin vaan tätä historiaa tutuista paikoista aina kun kuuntelen näitä.

[Juulia · Rating 4 out of 5]

3.5 tähteä
juoni alko jo vähän toistaa itteään mut tykkäsin tässäkin päähenkilöstä & edelliset päähenkilötkin oli ihanasti mukana. turun miljöö myös iskee ihan joka kerta ja haluun lukee koko trilogian uusiks joskus istuskellen aurajoen rannalla 🫶🏻

[Katri Rantala · Rating 3 out of 5]

Puuvillatehdas-sarjassa on aiemmin käsitelty kaksi sukupolvea voimakastahtoisia, omalle ajalleen poikkeuksellisia ja inspiroivia naisia, ja nyt on kolmannen vuoro. Odotukseni olivat korkealla ja pudotus maan pinnalle kivulias, kun tätä lukiessani jouduin toteamaan, ettei tarina yllä kahden aiemman osan tasolle.

Sarjan aiempien osien tapaan pidin historiallisen miljöön ja ajan kuvauksesta sekä sujuvasta tekstistä. Aiemmissa osissa myös romanssit ovat olleet jokseenkin kutkuttavia ja uskottavia, mutta tätä kirjaa lukiessa halusin lähinnä pyöritellä silmiäni ja huokailla turhautuneesti Paulalle ja Rikhardille, joiden keskinäinen halveksunta ja toisaalta kipinöinti ovat jatkuvassa epätasapainossa.

Rikhard on sovinistinen Auervaara, joka tuntuu suhtautuvan Paulaan loppuun asti lähinnä yhtenä valloituksena muiden joukossa. Hän osoittaa röyhkeytensä toteamalla olevansa Paulalle ainoa oikea mies, ainoa jolla riittää kanttia omapäisen Paulan "kesyttämiseen". Ja kuten lajin luonteeseen kuuluu, Paulahan kesyyntyy - siitä huolimatta, että hänet on esitetty itsenäisenä, modernina uranaisena, joka pitää oman päänsä ja tuntee oman arvonsa. Rikhard ei kehity hahmona lempeämpään ja rakastettavampaan suuntaan juuri lainkaan, kun taas Paula taipuu niin että napsahdus kuuluu, ja romanssi tuntuukin liian nopeasti kehitellyltä ja hätäiseltä. Mitään herrasmieheyden maailmanmestareita eivät toki ole sarjan aiempienkaan osien miespäähenkilöt, mutta aina he lopulta kuitenkin hieman pehmenevät - Rikhard taas tuntuu ikävältä ihmiseltä loppuun asti.

Lisäksi Paulan feminismi ei pure, koska hänellä on - toisin kuin lempeillä mutta lujilla Martalla ja Jennyllä - tarve ajaa lähinnä omaa etuaan ja osoittaa olevansa parempi ja erityislaatuisempi nainen kuin ne, jotka työuran tekemisen sijaan jäävät kotiäideksi. Onko tämä jonkinlaista ajalle tyypillistä tarvetta erottautua aiemmista sukupolvista vai huonosti kirjoitettua feminismiä, en osaa sanoa.

Martan tarina onneksi saa kirjan lopussa täyttymyksensä, ja se jätti jälkeensä mukavan loppu hyvin, kaikki hyvin -fiiliksen.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas sarja huipentui Puuvillatehtaan kilpailijaan!

Trilogiassa seurataan kolmen eri sukupolven naisia ja erityisesti sitä, miten he löytävät rakkauden historiallisesta Turusta. Ann-Christin Antellin ajankuvaus on huippuluokkaa ja turkulaisena, paikat tuntevana, sain näistä erityisen paljon irti! Näen esimerkiksi historialliset rakennukset uusin silmin, kun voin muistella mitä tapahtumia niihin sarjassa sijoittui.

Puuvillatehtaan kilpailijassa eletään jo 1920-lukua. Sisällissodasta toipuvaan Suomeen on levinnyt jazz ja muita muoti-ilmiöitä - erityisesti naisten pukeutuminen ja roolit ovat vapautuneet ja Paula Barker ottaa siitä kaiken irti. Barkerin puuvillatehtaan reklaamipäällikkönä hän koettelee sukupuolirajoja ja saa erityisesti tehtaanomistajan Rikhard Falken hämilleen. Falke haluaa ostaa vaikeuksissa olevan Barkerin tehtaan, mutta Paula ei ole valmis luopumaan sukunsa perinnöstä ihan tuosta vaan.

Parasta Puuvillatehdas sarjassa on ehdottomasti aiemmin mainitsemani ajankuvaus. Myös Jennyn ja Martan romanssit koukuttivat ja ihastuttivat kahdessa ensimmäisestä osassa, mutta Paulan lemmentarinasta jäi hieman epämukava olo. Suhde ei mielestäni kehittynyt kovin realistisella tavalla ja koin siinä olevan joitakin häiritseviä epäkohtia. Lisäksi koko sarja paketoitiin hieman liian nätisti kasaan. Varsinkin ensimmäisten osien päähenkilöiden, Jennyn ja Martan, tarinat loppuivat ilahduttavasti, mutta niin samankaltaisesti, että sitä oli vaikea niellä.

Viihdyin kaikesta huolimatta hyvin myös Puuvillatehtaan kilpailijan parissa ja hotkaisin sen hetkessä. Sarja kannattaa ehdottomasti aloittaa, jos on kotimaisen historiallisen romanssin ystävä ja Turun menneisyys kiinnostaa!

[Martta]

Helmet 13/2025 Kirjailija on työskennellyt kirjastossa =>
🎧 Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan kilpailija 👍

Helmet -lukuhaaste viikko 13
Tämä viikon 13 haastekohta ”Kirjailija on työskennellyt kirjastossa” oli helppo! 😊
Ann-Christin Antell on ainoa tuntemani kirjailija, joka on työskennellyt kirjastossa 😉 ja minulta oli vielä lukematta häneltä Puuvillatehtaan trilogian 📚 viimeinen osa -Puuvillatehtaan kilpailija.

Aikaisempien osien lukemisesta oli kulunut jo tovi, eikä suvun tarina ollut enää tuoreessa muistissa. 💭 Yritin muistella kirjasarjan hahmoja ja osa heistä muistui mieleeni kirjan edetessä. 🤔 Olisipa kirjassa ollut pieni ”tapahtunut aiemmin” -osio, niin olisi päässyt tarinaan helpommin mukaan.

Puuvillatehtaan tarinat ovat olleet mukavaa luettavaa ja tätäkin kuuntelin 🎧 hyvillä mielin. Kirjojen henkiöt ja kuvaukset tuosta ajasta ovat olleet hyvin todentuntuisia. Harmi, että tämä sarja tuli päätökseen 🏁, sillä kirja loppui niin mielenkiintoiseen tapahtumaan, siitä olisi kiva kuulla lisää.

Ann-Christin Antell on turkulainen kirjailija, joka on kirjoittanut suositun Turkuun sijoittuvan historiallisen Puuvillatehdas-trilogian. Sarjan käännösoikeudet on myyty jo viiteen maahan. Koulutukseltaan Antell on arkeologi ja kirjastonhoitaja. Hän työskenteli 20 vuotta kirjastonhoitajana, ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. -kirjastot.fi-


Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin:
13 Kirjailija on työskennellyt kirjastossa
18 Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa
30 Kirjassa on häät tai hautajaiset
33 Kirjassa ratsastetaan

[Pauliina (The Bookaholic Dreamer) · Rating 4 out of 5]

Puuvillatehdas-sarja on ollut omituinen lukemiskokemus. Ann-Christin Antellin kirjoitustyyli ei ole lempparini; se on suurimmaksi osaksi koristelematon ja pelkistetty. Samoin kirjojen juoni ja suhteet eivät vakuuta. Asiat ratkeavat helposti ja suhteet kirjoissa tuntuvat olevan tehty samalla muotilla, joissa grumpy, borderline naisvihaava mies aiheuttaa päähenkilössä tunteita, mitä en voi ymmärtää. Näistä ongelmista huolimatta Puuvillatehdas-sarjassa on jotain, mikä saa minut palaamaan sen pariin. Sarja tuntuu jotenkin tutulta ja turvalliselta. Ihastun historiallisiin kuvauksiin ja osittain hahmojen päättömät päätökset tuntuvat humoristisilta. Puuvillatehdas on kuin kotiinpaluu, se tuntuu lapsuuden kesäpäiviltä ja lahjojen avaamiselta jouluaattona.

Puuvillatehtaan Kilpailija oli myös kaikkea tätä, mutta se tarjosi myös jotain, mitä edelliset kirjat olivat vailla. Rakastuin Puuvillatehtaan Kilpailijan päähenkilöön, joka teki kirjasta mukaansa tempaavan ja yllättävän. Romantiikka ei taaskaan ollut makuuni, mutta vihdoin saimme naispäähenkilön, joka kapinoi tuskaisia sääntöjä vastaan.

[Suvi · Rating 2 out of 5]

Sarjan selkeästi heikoin osa. Sisältö oli pinnallista ja tapahtumaköyhää eikä lukijalle tarjottu oikein mitään tarttumapintaa. Alusta asti itsestäänselvää ratkaisua pyöriteltiin niin moneen kertaan, että alkoi jo haukotuttaa. Sarjan ensimmäisen osan tyttökirjamainen lapsekkuus palasi tähän osaan moninkertaisena ja teki kirjasta entistä pintapuolisemman. Pieni välähdys jostain kiinnostavasta ja hieman yllättävästäkin saatiin loppumetreillä, mutta välähdys juostiin läpi niin nopeasti, ettei se ehtinyt tehdä vaikutusta. Oikeastaan ainut syy antaa yhden tähden sijaan kaksi, on kirjailijan tekemä taustatyö ja edellisissäkin osissa viehättänyt historiallinen miljöö. Kauniit puitteet eivät vain valitettavasti saaneet arvoistaan sisältöä. Kirja oli kuin kulissiliitto, joka näyttää ulospäin upealta, mutta paljastuu lähemmin tarkasteltuna pelkäksi tyhjäksi kuoreksi.

[Eija Miettunen · Rating 3 out of 5]

Mukava oli lukea kolmen sukupolven naisten tarinan jatkoa. Olisin kuitenkin kaivannut vähän enemmän tietoa edellisestä vuosikymmenestä, miten elämä oli soljunut näin mukavaan vaiheeseen kolmen naisen yhteisasumiseen jne, oli siis ehkä pitkä loikka edellisen kirjan tapahtumista.
Turun ja Suomen historiaa oli kiva lukea, ja kyllähän siinä maailman tapahtuma-aika tuli esille. Eniten harmitti päähenkilö, oli osin outoa oman itsenäisyyden korostamista, ja esim. se, että Paula vähätteli oman äitinsä valintoja, ”tyytymistä kirjastonhoitajan työhön”, oli kummallista.
Ja olihan Paulan elämän kulku kovin ennakoitavaa, jotenkin siinä vähän tuli lässähtänyt oli.
Historiallisista romaaneista tykkäävänä oli kiva lukea tämäkin sarja.

[Janna · Rating 3 out of 5]

Rakastin puuvillatehdas-sarjan kahta ensimmäistä osaa ja tietysti tässä on sama maailma kuin edeltävissä, jonka vuoksi annankin kaksi tähteä.

Kuitenkin tarina oli ontto verrattuna kahteen edeltävään.

Paula oli raskas henkilö toistuvasti ja hänen arvostelevainen luonteensa kävi hermoille.
Pidin Paulan feministisestä maailmankuvasta ja halusta todistaa naisten kykeneväisyyttä, mutta toisaalta hänen ”olen erilainen kuin muut tytöt” asenteensa oli naurettava. Hänellä oli tarve painaa muita tyttöjä/naisia alas, koska he olivat ”tyttömäisiä” tai kotiäitejä, eikä uranaisia jne.

Paula on mielestäni huonosti kirjoitettu feministi.

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Parempi kuin edellinen osa, sillä tässä päähenkilössä oli enemmän särmää ja asennetta. Aikakausi oli kiehtova ja koska kyse oli rakkausromaanista siedän pitkin hampain sen, että kunnianhimoisten urahaaveiden sijaan onni löytyi sittenkin avioliitosta. Olisi sille päähenkilölle silti voinut jättää edes jonkin johtotehtävän tai aseman. Edes hiukan jotain muuta kuin sen tuittupäisen rikkaan miehen kainalon, vaikka siellä pääsikin matkustamaan maailman ympäri... Miksi vahvat naiset aina täytyy laittaa ruotuun??

[Annukka · Rating 3 out of 5]

Ihan kelpo kotimaisen historiallisen romaanisarjan osa. Sujuvalukuista, mielenkiintoista ajankuvaa. Kun on kyse itselle jollakin tasolla tutusta kaupungista, on kirjasarjaa ihan mielenkiitoista lukea. Omaa lukemistani tosin häiritsi se, etten enää oikein muistanut edellisten osien henkilöitä enkä keskeisiä tapahtumia. Ehkä jonkinlainen lyhyt tiivistelmä aiemmista osista olisi voinut olla käyttökelpoinen lisä, ainakin itselleni. Mitä ilmeisimmin sarja voi edelleenkin jatkua, joten kertauksille olisi paikkansa.

[Illa · Rating 3 out of 5]

Viihdyttävä ja helposti ahmittava kirja. Pidin tästä jopa enemmän kuin Puuvillatehtaan perijästä. Suurin syy siihen oli varmaan ensimmäisen kirjan Jenny-hahmon mukanaolo.
Toki, kirjaa lukiessa koki välillä myötähäpeää hahmojen (Paula ja Rikhard) kanssakäymisestä ja käytöksestä. Kirja tuntui myös loppuvan aika yllättäen. Olisi kiva ollut vielä seurata päähenkilön elämää, kun loppuluvuissa seurattiin vain Marttaa ja hieman Jennyäkin.