Miten pitää lastensa isä elossa, jos hän ei halua itse elää?
Koskettava taistelutarina elämästä mielenterveysongelmista kärsivän itsetuhoisen puolison rinnalla ja mahdottomalta tuntuvasta pyrkimyksestä saada elää tavallista elämää.
Valitettavasti kirja oli minulle pettymys. Sen viimeinen kolmannes olisi voinut jäädä kertomatta, sillä siinä käsiteltiin julkkiksen elämää eikä se enää liittynyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastuneen miehen tarinaan mitenkään. Suosittelen tästä aiheesta kiinnostuneita lukemaan Venla Kuoppamäen Sun poika kävi täällä. Se oli avartava teos.
Annoin melkeen 4 tähteä, mutta luvut oli aika pitkiä + teksti tuntu varsinki alussa asioiden luettelulta. Mut sit ku tää imas mukanaan niin luin super nopeesti ja tykkäsin!
Kirjassa oli paljon hyvää liittyen läheisen tunteiden kuvaamiseen, kun puoliso sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tekee itsemurhan. Voin kuvitella, että piinaavan ahdistavien ja pelonsekaisten vuosien jälkeen toisen itsemurha on surun lisäksi myös suuri helpotus. Se, mikä ei sitten ollutkaan mielestäni niin hyvää, oli loppuosan kirjan aiheeseen liittymätön julkkisseurustelusuhteen avaaminen tavalla, joka herätti minussa sekä myötähäpeää että ärtymystä. Hometalokauppojen osuus tuntui myös teemaan liittyen liian ylikorostetulta. Pidän sinänsä autofiktiivisistä teoksista, mutta tässä muodossa se on toisia ihmisiä loukkaavaa ja vastenmielistä.
Mirkan tarina oli minulle osittain tuttu jo kirjan tapahtumien aikana, kun hän riiteli myymästään hometalosta oikeudessa, joten halusin luonnollisesti lukea myös kirjan.
Kirja on omaelämäkerrallinen ja keskittyy hänen kahteen katastrofiinsa: kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneeseen puolisoonsa ja lastensa isään Akiin, joka teki itsemurhan, ja taloon, josta paljastui laaja homeongelma. Tarina on paitsi koskettava, surullinen, pelottava ja mitä vielä, myös täysin käsittämätön ihmiselle, joka ei ole mitään vastaavaa kokenut. Mutta ehkä kaikista eniten arvostan kirjassa Mirkan itsereflektointia ja kykyä itsekritiikkiin, sellaista ei usein omaelämäkerroista löydä. Niin viisas ja vahva nainen.
2/3 kirjasta oli todella koskettavaa ja raastavaa luettavaa. Viimeisen kolmanneksen lisäämiselle kirjaan ei mielestäni löytynyt tekstistä riittäviä perusteita. Vähintääkin se osuus olisi voinut olla tiivistetympi, ylimalkaisempi ja asianosaisen nimi olisi voitu vaihtaa. Ymmärrän, että hänet olisi voitu googlata siitä huolimatta, mutta sisältö ei mielestäni puolla nykyisenlaista käsittelyä. Tulee mieleen, että onko se lisätty kirjaan kustantajan toiveesta, jotta "saadaan lisää lukijoita" tms.
Kaikki myötätunto kirjoittajalle ja perheelle helvetin läpikäynnistä. Läheisten osa ei ole helppo.
Huolella, kunnioittavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu yhden perheen tarina katastrofista toiseen. En silti ole ihan varma, mitä ajattelen tästä ja se liittyy erityisesti lajityyppiin - pitääkö minun tietää tämä kaikki? Varmasti kirjalla on joku vertaistuellinen merkitys (itselleni ei), mutta tirkistelyltä tämä silti tuntui. Kirja on kuitenkin ihan omaelämäkerrallisten kriisikirjojen parhaimmistoa, kyllä näkee että ammattilainen on tekstin takana.
Kamppailua kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Järkyttävää, mutta samalla osittain tuttua arkea - tähän pystyi osittain samaistumaan. Ei ole helppoa olla sellaisen ihmisen läheinen, jolla on masennusta tai muita mielenterveydellisiä vaikeuksia. Tämän lisäksi päähenkilön - Mirkan - elämään mahtui hometalo ja siitä selviytyminen. Nopealukuinen tarina.
Voisipa täällä antaa miinuspisteitä! Ihan törkeetä paskaa. Miten aikuinen ihminen voi alentua puhumaan kuolleen ihmisen asioista nolaten samalla sekä edesmenneen että hänen elossa olevan sukunsa.
Tämä kirja on samaa sarjaa kuin Spare, yhtä turha ja sopii vain vessapaperiksi.
Ei kai kukaan ole erehtynyt maksamaan tämän lukemisesta?
Koskettavaa luettavaa ja monessa kohdassa piti kyllä pysähtyä ajattelemaan, miten epäreilua elämä voikaan olla. Viimeinen kolmannes kuitenkin jäi itselleni ehkä hieman irralliseksi osaksi tarinasta, vaikka yritinkin mielessäni saada sen sopimaan aiemmin kirjassa esitettyyn "raamiin".
Parisuhde julkkiksen kanssa on minusta erillinen, kirjan pääaiheesta irrallinen osa jonka olisin toivonut jätetyn kokonaan pois kirjasta. Annan siksi vain kolme tähteä, vaikka muuten kirjan tärkeä aihe, avoimen todentuntuinen kerronta ja päähenkilön vahvaluonteisuus ansaitsisivat mielestäni neljä.
Tämä kirja odotti lähes puolitoista vuotta että uskalsin lukea. Luin kahdessa päivässä. Oli koskettava, hyytävä, samaistuttava ja vertaistuellinen. Suosittelen kyllä kaikille.
Tässä on vähän vaikeasti suositeltava kirja, joka tosin oli kiinnostavaa luettavaa kaltaiselleni ullataalasmaalle! Kirjan loppupuolisko oli aika raskas ja sen lukemisessa tuntui menevän ekaa kauemmin. Ehkä olisin itse jättänyt osan lopun asioista kertomatta, sillä niistä tulee todellakin sellainen olo, että saa ehkä tietää vähän liikaa. Kirjaa lukiessani mietin kovasti vertaistuen tärkeyttä myös läheisille, mutta toisaalta mielenterveydeltään vakavasti sairastuneen kuolleen kumppanin asioista kertominen kirjassa vähän arveluttaa. Missä soveliaisuuden raja menee, sitä en osaa kertoa.