Ainutlaatuinen ja omakohtainen kuvaus suomalaisten erikoisjoukko-operaattorien toiminnasta Afganistanissa
Puolustusvoimien erikoisjoukkosotilaiden osallistumisesta Afganistanin sotaan on vaiettu. Afganistanin konfliktissa suomalaiset erikoisjoukkojen operaattorit toteuttivat lukuisia vaarallisia tehtäviä henkensä ja terveytensä uhalla. Nyt kun Afganistanin miehitys on ohi ja maa on sekasorrossa, on oikea hetki tarkastella Suomen roolia sodassa.
Tässä ajankohtaisessa kirjassa neljä sotilasta kertoo omat versionsa taisteluista ja arjesta Afganistanissa vuosina 2008 ja 2009. Millaista on kirjoittaa varalta jäähyväiskirje vaimolle ja syntymättömälle lapselleen ja lentää Kabuliin, sodassa olevan maan pääkaupunkiin? Entä millaisia miehiä Afganistanista palaa?
Seppo Mustaluoto on syntynyt Savossa. Hän on tehnyt pitkän uran ammattisotilaana ja lainvalvontaviranomaisena eri puolilla Suomea ja kansainvälisissä tehtävissä. Nyttemmin asuessaan Uudenmaan syrjäisellä maaseudulla hän kirjoittaa, tekee metsätöitä ja toimii keksijänä ja yrittäjänä. Sotilaseläkkeellä olevan kirjailijan harrastuksiin kuuluvat koirat, metsästys, lukeminen, ruumiinkulttuuri ja single malt -viskit.
Käihkön ja Nurmen "rauhanturvaamiskirjojen" jälkeen luin vielä yhden "oikean taistelukirjan". Tämäkin oli tuon Käihkön kirjan lähdeluettelossa.
Entinen ammattisotilas haastetteli neljään Puolustusvoimien erikoisjoukkosotilasta ja kirjoitti heidän kahdesta Afganistanin komennuksestaan vuosina 2008 ja 2009.
Tämä oli sitten ihan erityylinen kirja kuin Käihkön ja Nurmen kirjat. Tekstintaso ei ollut kovin korkea ja tässä oli siis paljon "vauhtia ja vaarallisia tilanteita". Nyt ei turvattu sen kummemmin rauhaa, vaan taisteltiin muiden eri maiden joukkojen kanssa talebaneja vastaan.
Omalla tavallaan tuntuu hyvältä, että tietää, että Suomessakin on sotilaita, jotka ovat olleet oikeissa taisteluissa eli heitä kohti on ammuttu ja he ovat ampuneet takaisin.
Kuten kirjan takakannessakin todetaan, Suomessa ei kauheasti ole puhutti siitä, että suomalaisia on ollut ihan oikeasti sotimassa Afganistanissa, ei siis missään rauhanturvaamisessa.
Aika laillahan tämä kirja oli täynnä niin sanottua äijäpuhetta. Hyvän tästä tekee se, että tämä on totta, ei fiktiota. Arvioksi tälle 3,4/5.
Seppo Mustaluoto: Kontakti! Erikoisjoukkojen sotilaina Afganistanissa. (2023)
Tämä oli oikein mielenkiintoinen. Hyviä sota- ja ripulijuttuja. Oli tavallaan ihan hyväkin ettei paikoin ristiriitaisia kertomuksia ole turhaan stilisoitu liikaa. Neljä tähteä ehkä kuitenkin enemmän aiheen kiinnostavuuden ja lähestymistavan takia, kuin varsinaisesti kirjallisista ansioista.
Kirja kertoo samat tapahtumat kolmeen kertaan, sillä kolme saman osaston henkilöä kertoo asiat omasta vinkkelistään. Tämä toisaalta osoittaa miten eri ihmiset kokevat samat asiat, mutta toistoa tulee pakostakin. Joka tapauksessa mielekästä luettavaa, jos aihepiiri kiinnostaa. Suomalaisten edesottamuksista Afganistanissa ei totisesti liikaa kirjoja ole, etenkään erikoisjoukojen.
Kontakti! kertoo neljän suomalaisen erikoisjoukko-operaattorin tehtävistä Afganistanissa 2008 ja 2009. Kirjan rakenne on sellainen, että jokainen näistä neljästä kertoo tarinansa vuorollaan minä- ja me-muodossa, jolloin lukija saa käytännössä lähes saman tarinan eri näkökulmista. Ehkä lähdemateriaalista olisi jotain koherentimpaakin saatu koostettua, mutta tyyli palvelee kirjan tarkoitusta, joka on kertoa, mitä kaikkea suomalaiset Afganistanissa oikein tekivät. Nämä eivät nimittäin olleet mitään rauhanturvaoperaatioita, vaan taistelukosketusta talibanien eli "talkkareiden" kanssa haettiin aktiivisesti.
Kirjan perusteella näyttääkin siltä, että suomalaisilla kävi suunnaton tuuri, kun koko Afganistan-aikana vain kaksi kuoli ja kaksi haavoittui vakavasti. Vastapuolella ei nimittäin ollut mitään maajusseja pyssyineen, vaan koulutettuja sotilaita, jotka osasivat järjestää hyvin valmisteltuja tuliylläköitä, joten hengenlähtö on monesti ollut lähellä.
Kansainvälinen yhteistyö näytti sujuneen pääsääntöisesti hyvin, mutta sen sijaan Suomi käytännössä tuolloin vasta harjoitteli erikoisjoukkotoimintaa. Tästä seurasi absurdeja tilanteita, kun esimerkiksi tvälläri ei olisi halunnut antaa partiolle pyydettyä määrä patruunoita, koska "ne on varattu seuraavalle rotaatiolle", tai kun ajoneuvovastaava hyppi seinille, kun hänelle palautettiin luodinreikiä ja naarmuja täynnä olevaa autoa.
"--kaikki tietävät, että tupakka tappaa. Olinkin säästänyt sen sellaiseen tilanteeseen, josta en uskoisi selviäväni." Seppo Mustaluodon kokoamassa kirjassa taustoitetaan hieman Suomen erikoisjoukkojen historiaa ja toimintaperiaatteita, mutta suurin osa kirjasta koostuu neljän suomalaisen erikoissotilaan omista kokemuksista Afganistanissa vuosina 2008 ja -09. Kaverit toimivat yhdessä, mutta näkökulmat ovat erilaisia, mikä mielestäni tekee tarinoista vakuuttavampia pienistä ristiriidoista huolimatta. Suurimalla osalla saattaisi pää mennä jumiin kun "talkkarit" tulittavat singoilla kahdesta eri suunnasta, mutta ei näillä kavereilla. Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostavat yhtään toiminta, biografiat tai sota. 4,2/5
Mielenkiintoinen teos Suomen erikoisjoukoista ja eräästä Afganistanin ajan rotaatiosta. Avasi yksilökohtaisella tasolla mitä todellisuudessa silloin on tapahtunut. Kiinnostava kerrontatyyli! Kuuntelin kaksinkertaisella nopeudella ja pysyin hyvin mukana.
Tykkäsin sikana, mielenkiintonen, tarkka ja omalaatuinen. Monesta eri näkökulmasta tietoa ja kokemuksia. Aijon lukee vielä uudestaan ennenkuin palautan!