Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tasa-arvopyrkimyksineen on tuonut eri luokista lähtöisin olevat ihmiset samoihin kouluihin, työpaikkoihin ja naapureiksi tavalla, joka luokka-yhteiskunnassa olisi ollut mahdotonta. Kohtaamiset ovat avartavia, rikastuttavia ja synnyttävät aitoja ystävyyssuhteita. Toisaalta ne voivat ruokkia erilaisuuden, ulkopuolisuuden ja häpeänkin kokemuksia.
Ihmisen lähtökohdilla tuntuu arkielämässä sittenkin olevan yhä väliä. Kirjaa varten on haastateltu 1960-1970-luvuilla syntyneitä suomalaisia, tuon suurten ikäluokkien jalkoihin jääneen sukupolven edustajia. Kirjan aiheena on yhden sukupolven luokkaretki lapsuudesta aikuisuuteen.
Katriina Järvinen on helsinkiläinen valtiotieteen lisensiaatti, kulttuuriantropologi ja sosiaalipsykologi. Laura Kolbe on Helsingin yliopiston professori ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Katriina Järvinen on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi, kulttuuriantropologi ja kouluttaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa draamaa, Tukholman yliopistossa monikulttuurisuutta, suorittanut tutkinnot (FM, VTL) sekä aineenopettajan ja erityistason psykoterapeutin pätevyydet Helsingin yliopistossa. Päätyökseen hän ilmoittaa kirjoittavansa kirjoja yhteiskunnan, kulttuurin ja psykologian alueilta. Järvinen opettaa myös sosiaalipsykologiaa avoimessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa monenlaisista aiheista.
Järvisen tie on kulkenut tamperelaisesta fundamentalistiuskovaisesta työläisperheestä Tukholman siirtolaislähiö Rinkebyn kautta Helsinkiin. Hän on eronnut, nyttemmin avoliitossa ja kahden aikuisen tyttären äiti. Oman elämänsä solmut hän kertoo purkaneensa pitkässä psykodynaamisessa terapiassa. Hän on kiinnostunut ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja marginaalisuudesta. Hän kannattaa rauhanomaista vastarintaa yhteiskunnan normeja vastaan sekä arvostaa mielikuvitusta ja huumoria. Kärsimykset eivät välttämättä jalosta, mutta ne voi kääntää voimavaraksi.
Kosketti kovasti henkilökohtaisella tasolla, olisinpa tiedostanut luokkaan ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät asiat jo nuorena opiskelijana ja vastavalmistuneena. Olisi helpottanut elämääni, jos olisin tajunnut itse tekeväni "luokkaretkeä". Eriarvoistuminen on huolestuttavaa, miksi tästä ei puhuta enenmän? Jo kymmenen vuotta vanha kirja sai minut pohtimaan, mikä on tilanne nyt yhteiskunnassamme, tuskin ainakaan parempi.
Itsekin luokkaretken tehneenä luin kirjan kiinnostuneena, mutta olisin toivonut aiheelta syvällisempää käsittelyä. Enemmän haastatteluja, enemmän esimerkkejä. Ja tämänkin kirjan olisi joku voinut mielellään oikolukea ennen julkaisua.
Mielenkiintoinen, vähän käsitelty aihe. Löysin kirjasta paljon samaistumispintaa ja runsaasti sellaisia näkökulmia, jotka eivät olleet ikinä juolahtaneet mieleen. Kirjan fokusryhmä 60-70-luvulla syntyneet on hyvin lähellä omaa ikäluokkaani, sekin toimi - ja toisaalta oli jännä tajuta, miten kaukana omasta elämästäni voi olla paitsi jokusten ikätovereiden, erityisesti lukuisten hiukan itseäni vanhempien arki tai lapsuus (siis tyyppiä kuuden hengen perhe yhden huoneen sisävessattomassa asunnossa).
Kirja oli toteutukseltaan kovin epätasainen. Tykkäsin selvästi enemmän toisen kirjoittajan teksteistä. Rakenne kokonaisuudessaan olisi kaivannut ryhtiä, nyt tuli paikoin kovin tajunnanvirtainen fiilis. Asiat toistuivat jonkin verran ja käsittelytapa vaihteli tieteellistyyppisestä analyysista haastatteluihin ja omakohtaisiin reflektioihin vailla (ainakaan itseäni tyydyttävää) järjestystä. Haastattelut olivat mielenkiintoisinta antia!
Kiinnostavia tarinoita suomalaisen yhteiskunnan luokkaeroista ja myös hyvää pohdintaa tähän liittyen. Kirja oli kuitenkin hieman löyhästi kirjoitettu ja olisinkin kaivannut tarinoiden tueksi lisää analyysiä. Yksittäisistä tarinoista on toki vaikea vetää yleisiä johtopäätöksiä.
Teosta lukiessa täytyy muistaa, että se on julkaistu lähes 15 vuotta sitten ja siinä ajassa yhteiskunta ja luokkaerot ovat varmasti muuttuneet. Eivätkä välttämättä tasa-arvoisempaan suuntaan.
Mielenkiintoinen kirja, joka syvensi pohdintoja, joita olen käynyt oman taustani suhteen viime aikoina. Tätä voisi suositella kaikille, jotka ensimmäisenä perheestään menevät lukioon tai yliopistoon, tai nuorille, jotka muuttavat pieneltä paikkakunnalta suurempiin ympyröihin. Kirja tutustutti minut termiin "alaisen voimauttaminen", joka herätti ajatuksia omaan työhön liittyen.
Silmiäavaavia esseetyylisiä tarinoita siitä, miten luokkaerot näkyvät suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen 2000-luvulla. Nautin erityisesti Katriina Järvisen kirjoituksista :)
Hassua ajatella, että kirja on julkaistu jo melkein 15 vuotta sitten, ja siinä esitetyt asiat ovat edelleen olemassa, eikä niistä vieläkään puhuta. Tosi mielenkiintoinen kokoelma.
Tuntuu että olisin lukenut tämän aikaisemmin, mutta luultavasti olen lukenut jonkin lehtijutun jossa oli paljon lainauksia. Oli oikein kiinnostava kirja kyllä.
Ihan kiinnostava kirja yhteiskuntaluokista Suomessa. Kirjoittajat ovat haastatelleet useita 60-70 -luvuilla syntyneitä suomalaisia ja käyvät heidän perhetaustojaan ja elämäntarinoitaan läpi luokkanäkökulmasta. Välissä on myös kirjoittajien omia kokemuksia vähän gonzo-hengessä. Kirja on mennettänyt ajankohtaisuuttaan 2008 alkaneen laman myötä ja tuntuu välillä kuvaavan mystistä ja menestyvää lähiö-Suomea nykyisen katastrofi-Suomen sijaan.
Hyviä muistutuksia luokan ja perhetaustan sekä koulutuksen merkityksestä sekä suomalaisen kaupunkikulttuurin nuoruudesta. Meillä ei ole samassa osoitteessa asumisen perinnettä, mikä varmasti vaikuttaa myös työn perässä muuttamisen vaatimiseen.
Suosittelen lämpimästi vaikka ei olisikaan kiinnostunut historiasta/sosiologiasta sillä avaa Suomen lähihistoriaa varsin ymmärrettävästi. Pidin erityisesti Katariina Järvisen kerronnasta.