Gisellen kuolema

by Siiri Enoranta

Linnea palaa kotiin hiukset ballerinanutturalla, vaikka selvää on, ettei hän tanssi enää koskaan. Joel on pysähtynyt odottamaan häntä kahdeksan vuotta aikaisemmin, jäänyt lastenhuoneen lattialle istumaan leluauto kädessään. Linnea on vaarallinen, Linnea on kipinöivä, Linnea on kukka jolta on taitettu niska. Joel on ainoa joka antaa hänen olla sellainen kuin on, oli se sitten mikä tahansa Linnean eri peilikuvista. Tulevaisuus syöstään mahdottomaan kurssiin, ja järvenselällä kuikka huutaa.

Genres: Finnish Literature, Young Adult, Contemporary, Audiobook, Fiction

151 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

About the author

https://pixelfed.social/Siiri.Enoranta

Reviews

[Lyyra Virtanen]

Sarjaa "kirjat, jotka on jostain käsittämättömästä syystä luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi"

[Sasa]

Gisellen kuolema, kirja käsittelee elämän tosiasioita, luopumista ja menetystä kauniilla mutta rajulla tavalla.


Kuten tiedetään menetys on monelle käsittelemätön asia ja menetyksiä on monenlaisia. Mielestäni menetys on käsitteenä vaikea asia ja saattaa vaikuttaa muihin kuin itseensä.


Niinkuin Linnea kirjassa luopuu monesta asiasta, varsinkin tärkeimmästä: Baletista. Menetys sattuu ja saa ihmisen hauraaksi mikä vaikutti myös Linnean perheeseen ja ystäviin. Hän ei halunnut puhua tai miettiä asiaa.


Menetys voi olla ihmisen, esineen, eläimen tai minkä tahansa tärkeän menetys, vaikka työpaikan! Jokainen käsittelee menetystä omalla tavallaan ja menetyksestä saa ja pitää puhua. Mielestäni toisen surua ei voi muut tuntea tai läpikäydä samalla tavalla kuin menetyksen kokenut, mutta voi kuunnella, auttaa ja ymmärtää.


Kirjassa Joelin on vaikea lähestyä menettänyttä Linneaa, koska Linnea ei puhu ja on vainoharhainen. Toisaalta Linnea kokee myös äitinsä menetyksen baletin lisäksi, tavallaan hän joutuu menettämään veljensä Joelin hänen lähdettyä armeijaan.


Kun menetyksistä ei puhu voi niistä koitua erilaisia seurauksia niinkuin kirjassa ja Linnea lopulta muuttaa pois eikä hänestä sen koommin enää kuulla.


On kuitenkin hyvä, että kirja käsittelee näinkin pitkän kaavan mukaan mitä sen yhden ja tärkeän asian menettäminen saa aikaan itselle, perheelle ja kavereille kun siitä ei puhu. Kirja on oikein hyvä ja ajatuksia herättävä, niin todenmukainen ja karutkin asiat kerrottu kauniisti



-Sasa Helminen 4.10.2015

[Kiki]

Uskon, että kyseessä on yksi kauneimmalla kielellä kirjoitettu kirja, jonka olen koskaan lukenut.
En meinannut päästä ensimmäisiä sivuja pidemmälle, kun luin lauseita uudelleen ja uudelleen ihastellessani lauseiden kauneutta. Kaunis kieli ja kirjan aihe toimivat raastavalla tavalla yhdessä. Kosketti, hengästytti ja laittoi ajattelemaan.
Suosittelen kuuntelemaan äänikirjana, pidin toteutuksesta todella paljon!

[Emilia]

Tää on kreisi ja elämänmakuinen. Niin taitavasti kirjoitettu, ettei mitään rajaa. Ja niin vaikea, rajoja rikkova aihe, että omat ajatukset etsivät uomiaan vieläkin. Voinko antaa viisi tähteä tällaiselle aiheelle sen upean kuvaamisen ansiosta - en, ehkä, kyllä, ehkä... 4,5/5.

[Celestine]

17.7.2021: Hetken mielijohteesta kuuntelin tämän äänikirjana, ja ei voi muuta sanoa kuin että wau. Vaikka annoin tälle viisi tähteä jo vuonna 2015, tuntui, että tämä oli nyt niin paljon enemmän. Kieli oli järjettömän hienoa (sen kuunteleminen oli melkein fyysinen tunne!), tarina paljon rajumpi ja traagisempi kuin muistin. Vaikka kirjallinen asettelu jäi luonnollisesti äänikirjassa pois, tämä upposi jotenkin paljon syvemmälle tässä muodossa.

***
29.12.2015: Kaunis kirja. Kirjoitustyyli aika erilainen kuin muissa Enorannalta luetuissa kirjoissa, mutta vaihtelu toki virkistää. Rankka aihe, hieno toteutus. "(...)Hänellä oli tuollaiset silmät, kaivot joiden pohjalla oli sekä kuivakukkia että kuolleita sammakoita ja ehkä eniten kultahiekkaa. "

[J.S. Meresmaa]

Gisellen kuolema on Siiri Enorannan kolmas romaani. Hän on saanut palkintoehdokkuuksia kaikista romaaneistaan enkä ihmettele. Enorannan kerronta on väkevää, runollista ja kaunista. Hänellä on taito havainnoida asioita, joita olen itsekin tunnistanut, mutta en osannut nimetä. Tämän kirjan jälkeen uskon yhä vahvemmin siihen, että vaikeista, rumista, julmista, kielletyistä ja pahoista asioistakin voi kirjoittaa kauniisti -- ja silti säilyttää totuuden terävyyden.

Gisellen kuolema on myös oivallinen esimerkki onnistuneesta pilkutuksen vapaudesta kaunokirjallisuudessa.

[Laura Hack]

4.5

Tunteellinen, synkkä, voimakas ja ruumiillinen kasvukertomus sisaruksista, jotka auttavat traagisin seurauksin toisiaan, kun vanhemmat eivät suostu heitä aidosti kohtaamaan.

Kieli on UPEAA. Kirkas, terävä, henkeänsalpaavan hieno, ajoittain lyyrinen kieli yhdistettynä hyvin realistiseen, koruttomaan dialogiin koukuttaa ensimmäisistä sivuista asti. Mielessä välähtää (hyvin miellyttäviä) kauhuesteettisiä kuvia tätä lukiessa: kaulasta katkaistuja vanamoita, selkänikamia, kulahtaneita balettitossuja, pirstoutuneita polvia ja veritahraisia metsämansikoita.

Ihanaa! <333333

Kritisoi keskiluokkaisen kasvatuksen kylmyyttä; miten vanhemmat keskittyvät kulisseihin eivätkä lastensa aitoon kohtaamiseen. Oiva kritiikin kohde. Ei ihan viittä tähteä minulta saanut, sillä uskottavuus tuntui välillä hieman haparoivan. Pääkonflikti (jota en spoilaa) kaipasi minulta vähän enemmän selitystä — se tuntui vähän shokkiefektiltä. Toisaalta arvostan tabuaiheiden käsittelyä; en vain tiedä, oliko se tämän tarinan kannalta tarpeellinen. Täten jäi ehkä vähän paha maku suuhun sen takia?

Toisaalta tuntuu että tämä yliampuvuus on sekä kirjan vahvuus että heikkous.

Suosittelen kyllä tosi lämpimästi kaikille!

[keijukoisia]

"pelkäsin mennä rantaan missä linnea makasi laiturilla vatsallaan ja katseli lautojen välistä tyyneen järveen, repi äidin tekemän kerrosvoileivän äärettömän hitaasti murusiksi, lihotti pikkukalat pulleiksi, nääntyi."

[Linnea]

odotin synkkää, sain synkkää. mut en odottanu et toi yks kuvio ois se, johon tää oli suuntaamassa. ällötytti kauhistutti hirvitti. tää oli just sitä kuuluisaa kyseenalasta kärsimyskirjallisuutta. alkupuolisko oli lupaava, loppupuoliskosta en niinkään välittänyt. tää käsitteli monella tapaa rikkinäisiä ihmisiä. suhdekiemura kuitenkin vei mun mielestä tältä pois huomiota. rakastin tän kieltä ja sitä tapaa millä tää oli kirjotettu. upeaa tekstiä. ja rakastin linnea & vanamo symboliikkaa, jonka ansiosta tähän alunperin tartuin.

"Linnea oli pystypäinen Linnea oli kipinöivä. Toisaalta, kun katsoi vanamoa melankolissävytteisessä mielentilassa, saattoi ajatella etta se on kukka jolta on taitettu niska."

"Minä olin katkaissut Linnea borealiksen niskan, tai hän minun, varmaa oli että jokin oli rikki, pirstoutunut kuin luoti kiviseinään, me olimme luodinsirut toistemme sydämissä."

[jennijohanna.]

Hmm, en oikein osaa sanoa tästä mitään. Enkä siten arvioida. 2,5-3 ⭐ ehkä.

Helmet-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet ⭐ (toinen tähän kohtaan tuleva on Kissan kuolema)

[Anna Reta Maria]

Ei todellakaan mikään iloinen kirja, mutta todella kauniisti kirjoitettu. Tämä on sellainen kirja, joka tekisi mieli lukea monta kertaa ja tehdä vähän analyysia. Hienoja kielikuvia.

[laura]

ahdistaa!

[Jesse]

This review-box is asking me: "what did you think?",
and all I can answer to that is: Fuck.

Heartbreaking, soul-crushing, thought-provoking; a fantastic book. Harrowingly beautiful text, and a story that is Fucked Up in the most amazing way possible.
It's awful, I hate it; I can't help but love it.

I read this book the first time in 2015, and it easily became one of my favorite books back then. Re-read it yesterday, and it reclaimed its place among my favorite books.

Gisellen kuolema is the only book ever to get me consider writing fanfiction, just to give the characters what they need instead of them getting what they deserve .

[atlas]

tää oli kyllä lowkey insane. riipivä. vaikka en kirjan sisällöstä pitänyt, täytyy myöntää että kirjailija on taitava.

[Hanna (musteen.jaljet)]

Todella kauniisti kirjoitettu ja kuvainnollista tekstiä, mutta silti jäi olo, etten aivan päässyt mukaan tarinan syvimpään olemukseen. Tuntui kuin tekstillä olisi jokin suuri sanoma kerrottavana, mutta itseltäni se hukkui kaiken kauniiden kielikuvien alle. Joelin ja Linnean perheessä kaikki voivat omalla tavallaan huonosti, mutta kukaan ei pysty tai halua puhua siitä. En päässyt hahmojen ongelmien ja tunteiden kanssa samalle aaltopituudelle ja enemmän jäi häiritsemään Joelin ja Linnean suhde. En tiedä, en ilmeisesti vain ymmärtänyt kirjan hienoutta kaikkien monimutkaisten kielikukkien keskeltä

[Jonas Salonen]

This was breathtaking. I read it straight through.

I don't want to spoil anyhting. I'll just say the book starts pretty sad, it seems to develop to a more happy ending... But then... I don't know. Even though this is a quick read it's in no way easy or light. I feel so empty after reading this.

Anyway, the writing style is really nice although at first I didn't like it. But pretty quickly I learned to love it.

Ah, I recommend this if you're not afraid of difficult subjects.

[Sonja]

Kauniisti kirjoitettu, mutta henkilöt jäivät vähän etäisiksi. Sellainen mielikuva syntyi, että untuvapeitteen takaa olisin lukenut, pienellä etäisyydellä. En siis päässyt ihan iholle. Alunperin innostuin lukemaan tämän, koska aihe kosketti rakasta harrastustani balettia, mutta kannatti kyllä muutenkin lukea.

[Alex]

⭐2

En oikeestaan tiedä mitä ajatella. Luin vähän aikaa sitten Siiri Enorannan Kesämyrskyn ja ajattelin tämän olevan samantyylinen, mutta kirja oli niin synkkä ja sairas etten pystynyt saamaan tästä hirveesti irti. Pitää ehkä lukea muutaman vuoden päästä uudestaan ja kattoo josko oon vaan liian nuori tälläsille.

Kuitenkin erittäin kauniisti kirjoitettu ja mielenkiintoinen konsepti.

[Revy]

Did not finish.

[Siina]

Vaikka olikin hienoa tekstiä, se oli vähän liiankin hienoa omille aivoilleni... Tuntui, että puolet meni ohi enkä lopulta tiennyt mistä tässä nyt puhuttiin. Tuntui myös, että hienosti ja siten (itselle turhan) monimutkaisesti kirjoitetusta teoksesta olisi pitänyt ymmärtää jotain syvällistä, mitä en kyllä löytänyt.

[Mari Säisä]

Loppu oli outo

[Mima]

Kirja perheestä jossa ihmissuhteet ovat nyrjähtäneet paikoiltaan. Joelin ja Linnean perheessä ihmiset voivat huonosti mutta eivät osaa ilmaista sitä toisilleen. Jokainen heistä on jollain tavalla rikki ja yksin ongelmiensa kanssa. Siitä seuraa asioita joilla on kauaskantoisia seurauksia.
Tämä oli hieno kirja ahdistavasta aiheesta huolimatta.

[Mintti]

Olipas hurja ja yllättävä kirja!

[Jaana]

Yhden sijoiltaan nyrjähtäneen perheen tarina. Painostava. Ahdistavakin.
Enorannalta odotettavaa upeaa kielenkäyttöä.

3,5 tähteä, pyöristys ylöspäin.

[Jenni]

Kaunis ja analysoitava. Kyllä näiden Enorantojen kanssa miettii, että miten nämä ikälokerot päätetään. Tämä ilmeisesti 12-15 vuotiaalle...?

[Sara]

Kaunis, surullinen, raju. Mitään ei kerrota suoraan, vaan asiat annetaan lukijan käsiin pohdittaviksi.

[Marko Suomi]

Ilmat pihalle niin monella yllättävällä tavalla että en tiedä miten päin olisi. Siiri Enoranta ei pelkää mennä pimeisiin ja vaikeisiin tilanteisiin ja tunteisiin 💪😳

[ems ✉]

2.75⭐

[Astrid]

Aivan saatanan kauniisti kirjoitettu kirja, kyyneleet valui pariinkin otteeseen. Mutta että nuortenkirja? Mitä helvettiä?

[S]

Technically this was a very well written novel. Enoranta writes beautiful, on-point language that takes you to an appropriate mindscape immediately.

However, the novel was very repetitive, it circled around itself over and over again so that in the end the novel felt like it consisted of only a couple of scenes. And as interesting as those scenes were, I wanted and needed more depth. Linnea's and her father's situation could have been explored more, I think, as now we were given only one aspect of their characters to look at - their misery in their loss/failure. I related to Linnea's feelings, but not to her as a character. Joel was a more round character, and I wished that Linnea would have been given the same variety. What kind of person she was when she was happy? What mundane little things made her giggle before the accident?

Of course she was portrayed through the eyes of her brother, so distance was expected, but I still wished for a bond between me and the characters. So for this reason, the novel felt only something between okay and good for me, and that's why I'll give it 2.5 stars rounded up to three.