När Per-Olofs älskade hund Charlie förolyckas bestämmer sig Kristina för att ordna med begravning och bjuda in hela gänget från antikkursen. När samtalet kommer är det ingen som tvekar - alla vill visa sitt fulla stöd. Mycket har hänt sedan gruppen först träffades och var och en har sina egna bekymmer. Kristina går i flytt-tankar, samtidigt som hon oroar sig för sonen Karl. Hans förhållande med Peter är på väg in i en kris och det blir inte direkt bättre av svärfamiljens aviga inställning. Klara får en klump i magen när hon tänker på Esters elaka klasskamrat. Maria är utbränd, men ser det inte själv, och snart inser Martin att det är han som måste få familjen på rätt köl. Kanske kan lösningen finnas i Kristinas gamla sjöbod? "Antikcafé för kantstötta hjärtan" är den andra delen i Antikkursen-trilogin och utspelar sig två år efter första boken "Antikkurs för vilsna hjärtan". -
Oli mukava palata takaisin tuttujen henkilöiden pariin. Kirja on lämminhenkinen, mutta jälleen kaikki asiat ratkeavat todella helposti. Esimerkiksi 40 vuotta tietyllä tavalla toiminut pariskunta ei varmastikaan muutu näin napinpainalluksesta kuin tässä tarinassa. Henkilöt omasivat kuitenkin realistisia piirteitä, ja oli mukava miten erilaisia persoonia sivuille mahtui.
Teksti olisi kaivannut vielä muokkausta, yhden kappaleen alussa puhutaan maaliskuusta ja seuraavalla sivulla eletään helmikuuta. Näin räikeitä virheitä harvoin näkee.
Tässä kirjassa ei ollut hyvin rakennettua juonta, lähinnä kirja koostui henkilöiden joka päiväisen elämän ja ongelmien taklauksien kuvailuun. Mielelläni kaiken taustalla olisi voinut olla selkeä punainen lanka, mutta se jäi puuttumaan. Luulen että tämä johtui siitä, että kaikkien henkilöiden oli haluttu olevan pääosassa ja kullakin oli hyvin erilaisia asioita menossa elämässään - näin helposti kokonaisuus hieman kärsii.
Yllättävän mielenkiintoista tätä silti oli lukea, mutta vetävämmällä juonella olisi varmasti ollut vaikeampi laskea käsistään.