La grande migrazione

by Kari Hotakainen, Nicola Rainò (Translator)

Dopo che la globalizzazione ha reso inutile il lavoro agricolo, in un futuro non troppo lontano le campagne sono deserte, mentre l’umanità è stipata in metropoli in cui tutti sono disposti a qualunque compromesso pur di avere il proprio spazio vitale. La classe politica se ne lava le mani e delega la soluzione del problema abitativo al neonato Archivio, un gruppo raffazzonato di Precari affamati, a cui promette un alloggio comodo. Presto fatto, l’Archivio redige un questionario: chi risponde racconta la propria vita e, se è unica e colpisce, si guadagnerà una casa. In fondo, con una storia ben raccontata si può ottenere di tutto. La Precaria Ilona Kuusilehto si ritrova così a dover esaminare le risposte ma, paralizzata dalla sindrome dell’impostore, non sa come valutarle. Eppure di storie incredibili ne legge: dall’intellettuale mitomane al truffatore che accoglie in casa un rifugiato, a una timorata di dio che crede sia tornato Gesù in terra. Una moltitudine di millantatori e ladruncoli in cui è difficile districarsi, tanto che anche la Presidente del governo è ormai prossima al crollo emotivo. Se la passano bene solo gli animali nelle campagne abbandonate, trovando una paradossale e civilissima armonia dopo l’esilio del troll Mumin, che pontificava di marketing e branding. Ironico e corrosivo, "La grande migrazione" racconta la storia rocambolesca di un’umanità che si è persa per strada e annaspa per restare a galla nel mondo invivibile da lei stessa costruito, dicendosi ingenuamente che fosse il migliore possibile.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook, Dystopia, Novels, Contemporary, Satire

310 pages, Paperback

First published August 1, 2020

About the author

Kari Hotakainen is a Finnish writer. Hotakainen started his writing career as a reporter in Pori. In 1986, he moved to Helsinki. He became a full-time writer in 1996. He has two children with his wife, sound technician Tarja Laaksonen, whom he married in 1983. He has also worked as a copywriter and as a columnist for the Helsingin Sanomat.
His father, Keijo Hotakainen, worked as a storekeeper and photographer while his mother, Meeri Ala-Kuusisto, worked as a sales clerk. Kari Hotakainen passed his matriculation examination in 1976 and graduated from Rautalampi High School the same year. He has a Bachelor of Arts.

Hotakainen kicked off his career as an author in the beginning of the 1980s by writing poetry. His debut collection Harmittavat takaiskut (Unfortunate setbacks) was published in 1982. From poetry, Hotakainen moved on to writing books for children and young adults and then on to writing novels for adults. Before he started writing full time, Hotakainen worked as a news reporter, in the advertising department of WSOY, etc. Hotakainen’s breakthrough came when he was nominated for the 1997 Finlandia Prize, for his semi-autobiographical work entitled Klassikko (The Classic). In 2002, Hotakainen received the Finlandia Prize for his book entitled Juoksuhaudantie (Battle Trench Avenue) published the same year. Later on, the book was turned into a movie with the same name. In 2004, Hotakainen received the Nordic Council's Literature Prize for the same book. In 2006, he received the Nordic Drama Award for his play Punahukka.

Hotakainen has also written children's plays, radio dramas, newspaper columns and the scripts for a 10-part TV series entitled Tummien vesien tulkit.

Reviews

[Mia Myllymäki · Rating 2 out of 5]

Tarinan idea herätti kiinnostuksen, minkä vuoksi tartuin kirjaan. Kirjailijan tyylistä pitäisi pitää kovasti, että tätä voisi kutsua lukunautinnoksi. Tarinassa on hyviä oivalluksia, vähän hymyilyttikin välillä, mutta päällimmäiseksi jää tunne kuin olisi katsonut viiden tuotantokauden pitääköollahuolissaan-koosteen, jossa on pelkästään Hotakaisen puheenvuorot yhdessä mainostauottomassa ikuisuudessa.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Hotakaisen Tarina on kepeästi kirjoitettu dystopia muutaman vuoden päässä tapahtuvasta tulevaisuudesta, jossa kaikki Suomen asukkaat on ahdettu Kaupunkiin (jonne he eivät mahdu), ja tarinallisuuden nimissä säällisiä asuntoja ruvetaan tarjoamaan asukkaille heidän kertomiensa tarinoiden perusteella.

Kirja ei oikein kokonaisuutena jäsentynyt minulle missään vaiheessa. Se lähtee vähän verkkaisesti kierrellen liikkeelle niin ettei - ironista kyllä - tarinasta saa otetta, esittelee sitten rivakassa tahdissa henkilögallerian, joista heistäkään ei saa oikein otetta, ja päättyy lopuksi samoihin eläimellis-mytologis-maagisrealistisiin sävyihin, jotka eivät kirjan alussakaan toimineet.

Kuin alleviivatakseen kirjan tarinallisuuden toimimattomuutta, sen jaksot ovat saaneet aristoteeliset nimet Alku, Keskikohta ja Loppu. Tai no, Keskikohdan ja Lopun välissä on "Loppu ja lopun alku" ja Lopun jälkeen vielä Lopun alku. Kun tähän vielä lisätään pikkuterävät näpäytykset sinne ja tänne nykykulttuurissa, tuntuu siltä, että ollaan enemmän panelistiviihteen kuin romaanitaiteen äärellä.

[Mari / 1001 kirjaa · Rating 2 out of 5]

Hyvä idea, joka ei valitettavasti kantanut alkua pidemmälle. Kuuntelin teoksen äänikirjana ja se varmasti vaikutti lukukokemukseen, toistuvat kyselylomakkeen kysymykset eivät toimineet ääneen luettuna lainkaan. Alussa nauroin ääneen useamman kerran, mutta loppupuolella toivoin vain, että tarina olisi jo ohi.

[Johannes · Rating 2 out of 5]

Vähän kuin kuuntelisi pidempään jotain oikein taitavaa piereskelijää. Jotkut hetket ovat hauskoja, toiset vähemmän, ja lopulta juttuja yhdistää vain niiden kertojaääni. Kyllähän sitä aikansa kuuntelee, mutta ei siitä mitään sinfoniaa synny.

[Marko Suomi · Rating 3 out of 5]

Paljon teräviä ja vihaisia ja hauskoja huomioita ajan hengestä mutta kokonaisuutena ei jotenkin lopulta koskettanut.

[Lita · Rating 3 out of 5]

[3.5 zvaigznes]
Kā būtu, ja visi iedzīvotāji pārvāktos dzīvot uz pilsētu, jo lauki tiek pārveidoti par Rekreācijas reģionu? Kari Hotakainens mums mēģina piedāvāt savu skatījumu šādam dzīves scenārijam. Šajā stāstā valdība pieņem lēmumu, bet aizmirst ieplānot, kā tiks risināta galvenā problēma - mājokļu pieejamība pilsētā. Lieki piebilst, ka visiem pilsētniekiem un ienācējiem darba vietas arī grūti nodrošināt. Tad nu tiek veikts pilotprojekts, kurā mēģina saprast, vai cilvēku dzīvesstāsti var būt atlases kritērijs mājokļa tipa izvēlei.

Jāsaka, ka man bija grūti ielasīties. Jūlijs bija atvaļinājuma mēnesis, ko pavadīju ceļojot, bet šo stāstu nevar lasīt saraustīti. Jāatzīst, šo ir arī grūti nosaukt par romānu vai parastu stāstu. Mums trūkst gan galvenais varonis vai varoņi, gan arī tāda īsta sižeta virzība. Daļu no grāmatas veido vienas mājas iedzīvotāju dzīvesstāsti, patiesi un nepatiesi, kas ir kā mazi stāsti stāstā. Pārējais ir tipiskas birokrātiskas situācijas apraksts, kurā mēģina risināt absurdu situāciju ar tikpat absurdu pieeju. Varbūt man šis stāsts liktos humorīgāks, ja tajā nebūtu liela daļa skumjas patiesības un visa situācija neliktos neiespējama.

Somu literatūra jau kopumā ir diezgan īpatnēja. Dažreiz izdodas saslēgties ar autora domu gājienu un rakstības stilu, dažreiz nē. Šoreiz laikam bija vairāk tas nē, lai arī ideja bija interesanta.

[Sintija Meijere · Rating 4 out of 5]

Šo grāmatu nekad pati nebūtu izvēlējusies, bet saņēmu dāvanā un nolēmu izkāpt no komforta zonas un izlasīt, jo autors ir man nezināms, bet Somijā populārs rakstnieks.
Grūti definēt žanru - drusku fantastika, distopija, groteska. Bet man bija jautri un patika!
Sižets - nākotnes pasaule, kurā lauki tiek pārsaukti par Rekreācijas reģionu un visi iedzīvotāji sadzīti dzīvot Pilsētā. Bet, protams, resursu visiem nepietiek - ne dzīvokļu, ne amatu. Un te sākas autora spēlēšanās ar krietnu devu ironijas un sarkasma par mūsdienu pasauli un dažādu pat absurdu situāciju modelēšana. Kaut kur brīžiem nedaudz atgādināja Orvela Dzīvnieku fermu.
Ļoti patika autora domu gājiens, humors un arī kvalitatīvais tulkojums.
* Papildu zvaigznīte par trollīti Muminu, kurš centās pārzīmolot jenotsuni. Tas bija smieklīgi!
Iesaku, ja gribas palasīt kaut ko dīvainu, bet tādu forši dīvainu!

[RaYa · Rating 5 out of 5]

"Най-добрите комици са онези, които разказват онова, дето вече го знаем, но от съвсем друга перспектива. Най-добрите знаят, че смехът чака в готовност вътре в човека, само трябва да го измъкнеш оттам", а Кари Хотакайнен е от най-добрите, защото през хумора и веселието ни показва абсурдната реалност, в която живее съвременният човек, но би отричал до последно. Със забавно, леко и незлобливо чувство за хумор авторът описва модерния човек с новите професии, в които емоцията е изместила мисълта, с егоцентризма и повърхностните ценности, само за да ни покаже, че под лустрото и самодоволството се крият самота, изолация, неумение, а и нежелание да се свързваме с другите, фалшива толерантност, която демонстрираме, докато чертаем нови и нови разделителни линии между себе си и тези, които поставяме по-ниско в преценката си. Страхотна книга, едновременно адски смешна и болезнено сериозна. Още преди да отворя друга любима книга за справка, бях сигурна, че преводачката е същата като на "На лов за дребна щука" - Росица Цветанова, която не просто превежда думите, но създава такава атмосфера и настроение, че просто ме попилява от смях.

[Girin 18 · Rating 4 out of 5]

Non saprei catalogare questo libro se come romanzo o qualcosa di diverso.
Una storia inventata ma che rispecchia molto la situazione attuale. Il libro tratta alcune tematiche come l'immigrazione, la scelta di alcuni che possono cambiare le vite degli altri. Il potere della decisione per il proprio bene a discapito degli altri. In questo luogo l'immigrazione prende il sopravvento, la disoccupazione dilaga, il precariato e la povertà è di casa.
Come possono alcuni uomini decidere della vita degli altri? Come possiamo scegliere se una persona ha diritto ad una casa basandosi sul nulla? C'è veramente qualcuno, immigrato o meno, che ha il solo diritto di vivere in baracche?
Sicuramente un libro che fa riflettere, che ci porta a pensare di più agli altri, e meno a noi stessi. Un libro che dovrebbero leggere tutti, per capire realmente cosa sono le persone, come vanno avanti e porsi delle domande su ogni decisione che una persona possa prendere nei confronti degli altri. Meritiamo davvero di essere schiavizzati, gettati in fondo alla scala economica perché non sempre ce l'abbiamo fatta? E chi ce l'ha fatta merita davvero ciò che ha?
La lettura di questo libro sicuramente renderà più buoni tutti.
Consigliatissimo

[Marco Turco · Rating 3 out of 5]

A volte, nella lettura di tanta letteratura contemporanea, si ha l'impressione di leggere una sorta di saggio, innamorato di un'idea specifica su cui vengono ricamate improbabili vicende letterarie. È quello che capita anche a "La grande migrazione" di Kari Hotakainen, romanzo in cui si parla di un futuro in cui le campagne vengono svuotate "per ragioni macroeconomiche e/o politiche" e ciò comporta che le città diventino stranamente sovrappopolate. Ne segue narrazione su patetiche vicende che dovrebbero condizionare la vita di persone reali, tutto molto naif.
Certo, si leggono citazioni lucide e geniali relative al fatto che l'infantilismo sia il tratto distintivo della nostra epoca, ma ecco, è quello che ci si aspetterebbe da un saggio.
Lettura "cerebrale". che non emoziona, non diverte e fa pensare (un po').

[Enni · Rating 3 out of 5]

musta tää oli proosan muotoon kirjotettu keskustapuolueen poliittinen pamfletti. huoh

[Ida Michelsson · Rating 2 out of 5]

Tämä romaani on lukupiirimme tammikuun kirja. Alku oli lupaavampi, loppua kohden tarina lässähti. Odotin yllättävää juonen käännettä, mutta sitä ei tullut.

[Miika Moilanen · Rating 3 out of 5]

Alun ajatuksenvirta ilman henkilöhahmoja on mahtavaa luettavaa ja kieli pysyy yhtä kimmoisana koko kirjan läpi, jotenkin juoni tuntuu jäävän abstraktille tasolle, joka on varmaan tarkoitus?

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana muutamassa päivässä.
Ilkeän tarkkaa huomiota Hotakaiselta nykyajasta.
Äänikirjan lukijana Antti Holma, jonka hiukan lakoninen äänenkäyttö sopi erinomaisesti kirjaan.

[Христо Блажев · Rating 3 out of 5]

Животът ти струва една история: https://knigolandia.info/istoriya/

Минаха ��е почти два месеца, откакто прочетох „История“ на Кари Хотакайнен, един от знаковите съвременни финландски писатели, и нещо все ме спираше да седна да пиша за нея. Неудобен ми беше този фрагментарен роман, съграден от непасващи си съвсем парчета, истинско отрицание на идеята за последователен и хармоничен сюжет, но пък с ясно и прямо послание срещу консумеризма, празното политическо говорене и измерването на стойността на хората според житейската им история и цената, която може да ѝ се постави. В тази дистопична история с ясен скандинавски привкус във фокуса са „обикновените хора“, наблъскани и урбанизирани до крайност, докато всичко извън Града остава за животните и като място за кратък отдих, където е само „онази част от народа, която се грижеше друга част от народа да може да въздиша и да се докосва до онова, което не се намира в Града“. Там остават реално само животните и спомените, докато в града основното – магазините и брандовете – се изпразват от съдържание и се изпълват с пълчищата бежанци от Провинцията.


ICU Publishing
https://knigolandia.info/istoriya/

[Niina · Rating 2 out of 5]

Olipa erikoinen kokemus kuunnella tämä Antti Holman lukemana. Tarina sopi erinomaisesti hänen suuhunsa, niinkin hyvin, että piti koko ajan muistuttaa itseään että tämä on Hotakaisen teksti.
Alussa oli monia loistavia juttuja, etenkin itseironinen ja tätä päivää hyvin kuvaava kohta kirjailijoista, joiden tarinoita palkataan lukemaan julkkikset, sekä kohta muumipeikosta, joka saapuu metsän eläinten luo ja haluaa luoda supikoiralle henkilöbrändin.
Tarina menisi ehkä pienissä osissa luettuna, mutta näin yhteen pötköön toisteisuudessaan puuduttava.
Hotakaisen maailma ja ihmiskuva on aika masentava ja kyyninen, joku voisi toki sanoa realistinen, mutta siitä jää vähän ikävä fiilis.

[Amu · Rating 2 out of 5]

Ajatus siitä, että vuokra-asuntoja myönnettäisiin ihmisten elämäntarinoiden kiinnostavuuden mukaan on hauska ja kiinnostava. Harmi, että vitsi tyhjenee ensimmäisten lukujen aikana, eikä tarinallistamisen kritiikki jatku saati syvene. Teoksen elementit jäävät toisistaan irrallisiksi.

Kuuntelin teoksen äänikirjana. Sen lukee Antti Holma, jonka ääni sopii tähän kirjaan loistavasti. Äänikirjana tietttyjen asioiden toistuminen korostuu, se voi olla ärsyttävää tai kiinnostavaa.

[Tomi Metsäniemi · Rating 3 out of 5]

Taisi olla ensimmäinen kuuntelmani Kari Hotakainen kirja ja hyvinhän tämä lenkkeilyn taustahälyksi sopi. Lukijana oli Antti Holma ja välillä oli vaikea erottaa, kumman kirja on kyseessä, Holman vai Hotakaisen. Niin samanlaista huumoria molemmat viljelevät. Suomalaisuun kuvausta humoristiseen sävyyn.

[Emmi K · Rating 2 out of 5]

Satiirinen kuvaus maailman menosta ja maaseudun tyhjentämisestä. Pidän Hotakaisen sivaltavasta huumorista erittäin paljon, mutta tässä teoksessa timanttisia kohtia oli harmillisen vähän ja kokonaisuus jätti kylmäksi.

[Mari Moisio · Rating 4 out of 5]

Loistava kuvaus näennäisesti tulevaisuudesta vaikka kertookin nykyajasta. Voi meitä ihmisiä!

[Viivi · Rating 2 out of 5]

Takakannesta: "Näin pitelemättömästi Hotakainen ei ole koskaan aiemmin kirjoittanut." Ehkä olisi pitänyt vähän pidätellä sitten kuitenkin. Kirja ei ollut "pöyristyttävä", kokonaisuutena ei edes "räävittömän hauska" eikä ainakaan "salakavalasti liikuttava". Harmi. Jäi tunne, että kansien väliin on kerätty niitä Hotakaisen räävittömän hauskoja vastauksia "Pitääkö olla huolissaan" -ohjelmasta ja niistä on kasailtu ikäänkuin pakolla romaanin mittainen tarina "Tarina". Yksittäisiä naurunpyrskähdyksiä lukeminen toki aiheutti, mutta ei sen enempää.

Ja voi sitä posteljooni raukkaa, joka joutuu jakamaan postin Raatteentie 62:ssa. Esimerkiksi A-rapussa asunnot A2, A12 ja A22 ovat toisessa kerroksessa, mutta A18 yllättäen ensimmäisessä kerroksessa. Kuinkahan montaa lukijaa tämä asuntojen numeroinnin epäloogisuus on vaivannut ja onko sillä mitään merkitystä?

[Heli Pekkarinen · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tämän poikkeuksellisesti äänikirjana, koska lukijana oli Antti Holma. Sekoittui ehkä vähän Hotakaisen kirjoitus- ja Holman podcast-tyyli. Ihan hauskaa taustakuunneltavaa huussin maalaukseen ym. mökkihommiin. Teräviä karikatyyreja ihmistyypeistä. Muumin ja eläinten kohdalla kustannustoimittaja olisi kyllä voinut puuttua asiaan ja karsia kohdan pois. Onneksi kirja parani sen jälkeen lähes kolmen tähden arvoiseksi (pyöristin ylöspäin).

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Paikoin terävän osuvaa, humoristista tarinatalouden kritiikkiä ja kaupunkikeskeisen kulutusyhteiskunnan kritiikkiä, paikoin vähän väsyneen oloista setähuumoria... Kiinnostavaa materiaalia ja kohtauksia kyllä, mutta kokonaisuus ei oikein nyt ihan alusta loppuun puhutellut.

[Vickyn Kirjat · Rating 3 out of 5]

Hyvää yhteiskuntakritiikkiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Kesti pitkään ennen kuin pääsin kirjaan sisään, olin jo valmis antamaan yhden tähden. Loppua kohden selkeästi parani.

[Taija · Rating 2 out of 5]

Alussa oli kohtia, joissa nauroin ääneen eli alku oli lupaava. Etenkin supikoiraa brändäävä Muumipeikko oli hyvällä tavalla kaheli juttu, mutta siitä mentiinkin aika harmaisiin vesiin. Kirjan edetessä aloin kuulla tekstin Kari Hotakaisen äänellä Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa, (johon viitattiin ainakin kahteen kertaan). Onko hän tuotteistunut näin pahasti etten voi enää lukea hänen teoksiaan? Sama on käynyt jo Tuomas Kyrölle ja Jari Tervolle. Tietyt rakenteet alkoivat alleviivautua ja häiritsivät. Hauskuus katosi ja kaikki olikin niitä moneen kertaan kuultuja sanaleikkejä tai sarkastisia sutkautuksia liittyen yhteiskunnan, puolison tai ylipäänsä toisten ihmisten vittumaisuuteen. Jouduin vähän pikakelaamaan, etenkin presidenttiosuuksia. Ihan kuin olisin lukenut tämän jo aiemmin.

[Corrado Ciampi · Rating 2 out of 5]

L’idea alla base del libro è piuttosto originale e interessante, intrecciata com’è ad uno dei grandi drammi della nostra epoca, ovvero lo scarso numero di alloggi.
In una società in cui a decidere chi ha diritto ad avere una casa e chi no è un anonimo burocrate, diventa essenziale riuscire a colpire l’attenzione di chi esamina con storie più o meno mirabolanti: ma non tutti accettano il ricatto di questa società, e tra i moduli che vengono quotidianamente scandagliati dall’amministrazione ci sono storie tragiche e storie buffe, finte o fuori di testa, criminali o semplici disillusi dalla vita.
Peccato che il libro si perda a raccontarne fin troppe di queste storie, sbrigando in poche pagine il resto della trama, mancando completamente di descrivere il mondo oltre questi moduli.
In pratica, per una buona parte si tratta di leggere le storie di chi fa richiesta per gli appartamenti, e il resto viene relegato in secondo piano: un peccato, perché vedere questa macchina burocratica all’opera, la freddezza degli ingranaggi dell’amministrazione alle prese con la vita delle persone arrivando a scegliere se dar loro una casa o meno, sarebbe stato piuttosto interessante

[Tuula · Rating 3 out of 5]

Alku oli ihan pelkää höpinää ja meinasin jo lopettaa lukemisen, mutta sitten alkoivat ne Tarinat. Nämä ovat ehdottomasti kirjan parasta antia, kuin pienoisnovelleja itsessään. Kokonaisuus jää kuitenkin sekavaksi.

[Niko-Janne Vantala · Rating 4 out of 5]

"Ennen ihmiset valmistautuivat ammattiin, nyt he valmistautuivat ammatin vaihtoon."

"Jokaisesta ihmisestä ei kenties saa laulua, mutta aina voi hyräillä."

Kari Hotakaisen uusin romaani, Tarina (2020), on dystopian asuun puettu parodia nyky-yhteiskunnasta. Kaikki ihmiset ovat muuttaneet Maaseudulta Kaupunkiin. Maaseutu on käytännössä lakkautettu ja muutettu kaupunkilaisten Virkistysalueeksi. Sähköäkään ei Virkistysalueella enää ole muutamia hiihtokeskuksia lukuunottamatta. Koska asuntoja ei Kaupungissa kuitenkaan kaikille riitä, iso osa kansalaisista asuu valtavissa Kauppakeskuksissa. Vanhoja ammattejakaan ei enää liiemmin ole, mutta uusia on keksitty tilalle. Esimerkiksi ihmisten korjaamisesta on tullut mitä moninaisempien elämäntapavalmentajien tehtävä.

Kari Hotakaisen uusimman romaanin alkupuolisko lupailee teräväkynäistä, oivaltavaa satiiria ja hotakaismaista verbaalista näppäryyttä. Nyky-yhteiskuntaa parodioiva dystopia ammentaa mehukkaasti Orwellin klassikoista Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous, mutta on tyyliltään puhdasta Hotakaista, ja kirjailijan satiiri osuu terävästi keskelle taulua. Kirjan keskivaiheilla tarinan jännite ja kirjan imu alkavat hieman hiipua Raatteentien purkutalon asukkaiden samankaltaisten tarinoiden myötä, jotka lisäksi jäävät kokonaisuuden kannalta aika irrallisiksi. Lukijana tulee tunne, että Hotakainen olisi terävän alun jälkeen pohtinut, minne suuntaan tarinaa kannattaa monista mahdollisista vaihtoehdoista lähteä kuljettamaan ja valinnut täysosuman sijaan ehkä hieman laahaavan tien. Romaanin loppu jää puolestaan kaikessa runollisuudessaan hieman tyhjäksi.

Hotakainen on jälleen kerran tarkkanäköinen ja oivaltava yhteiskunnan sosiologinen ja filosofinen tarkastelija, joka satiirin ja verbaalisen nokkeluutensa keinoin heittää lukjian silmille oikeutettuja kysymysmerkkejä. Ihan täysosumaan romaani ei silti kokonaisuutena yllä.

Arvioni 3,7 tähteä viidestä.

[Marianne Faas · Rating 4 out of 5]

Jos rakastaa sekä Hotakaista että Holmaa, 4 tähteä on ehkä vähän alakanttiin.
Sillä nautinhan minä tästä, enkä tiennyt missä Hotakainen tai Holma alkoi tai loppui.

Tarina ei kuitenkaan ihan viiteen tähteen asti yltänyt, vaikka monesti pysähdyinkin ihailemaan Hotakaisen satiiria ja sanataituruutta. Holman ääntä nyt kuuntelisi vaikka hän lukisi uutisia!

Toivon, että tältä työparilta saataisiin vielä lisää näitä.

[Jose Sbuck · Rating 3 out of 5]

A dystopic satire of a society that values people based on their story or brand. The elite ruling class creates a task force of middle class precariat. Their task is to come up with a housing solution after all the rednecks and peasants are forced to move to the City. The task force does this by analysing the stories of people currently living in an apartment block. The people with good stories will be selected to get a new apartment, while the not-so-good people are forced away.

The novel makes some interesting points that feel timely in these days. The ruling class doesn't really care about average people, the creative class generates absurd brand stories for everything from a potato to a village, and the middle class is stuck working long hours without job security.

There are multiple characters depicted as the stories from the people living in the apartment block. A few very interesting. My favorite was the narcissist Caj Rahic who felt particularly realistic. He represents the creative class, and I guess the author has some experience on those people...

I think most of the characters were shallow caricatures, and all the way to the end I was expecting the book to "begin". It felt like I was reading a long prelude or opening introducing all the characters but never got to the real story.

So, interesting idea, some funny remarks, but too incoherent whole. Recommended to those in the creative class. We shouldn't take branding and stories too seriously.