Traaginen ja koskettava dokumenttiromaani naisia alistavasta, raadollisesta päihdemaailmasta sekä perustuksia myöten tuhoutuneen elämän jälleenrakentamisesta.
Hyvinkääläinen Riikka Tuomi, 40, kokeili ensimmäistä kertaa alkoholia yhdeksänvuotiaana ja pilveä 11-vuotiaana. Teini-ikäisenä hän käytti huumeita säännöllisesti. Alkoi kaksi vuosikymmentä kestänyt huumehelvetti, johon mahtui niin rikoksia, huumeita kuin väkivaltaisia ihmissuhteita. Lopulta Riikka sai riuhtaistua itsensä irti vertaistuen avulla. Hän tietää, millaista on elää syvällä päihteiden maailmassa, kodittomana ja väkivallan uhrina. Nykyään hän kerää kokemusta elämästä huumeista toipuvana addiktina. On hänen vuoronsa auttaa.
Riikka kertoi Eve Hietamiehelle traagisesta ja järkyttävästä elämästään, mistä syntyi suuria tunteita herättävä selviytymistarina.
Eve Hietamies on kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan muun muassa suosituista Antti Pasas -romaaneistaan sekä tv-sarjojen Kovaa maata, Sydän toivoa täynnä ja Tauno Tukevan sota kirjoittajana.
FI: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies on suomalainen kirjailija ja Apu-lehden toimittaja. Lappeenrannassa lapsuutensa viettänyt Eve muutti vuonna 1974 Helsinkiin, jossa asuu nykyisin. Eve Hietamiehen vanhemmat ovat kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) sekä "viihteen sekatyömies" Heikki Hietamies.
Hietamies kuvaa tuotannossaan pääsääntöisesti nuoria kaupunkilaisnaisia, heidän suhteitaan ja elämänkohtaloitaan. Hietamies kuvaa romaaneissaan rakastamisen vaikeutta, risaista perhe-elämää, yhteiselämisen iloja ja kurjuuksia, avioelämän solmuja sekä keskenmenoja hieman tumminkin sävyin, mutta osaa käyttää myös romaaneissaan huumoria.
Suuri yleisö tuntee Eve Hietamiehen romaanejaan paremmin monista kirjoittamistaan televisiosarjoista. Hietamies on toiminut käsikirjoittajana sarjoissa Kovaa maata (1994), Sydän toivoa täynnä (1997-1999), Kirje isältä (2003) ja Tauno Tukevan sota (2010).
EN: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies is a Finnish writer and journalist who works for the Finnish magazine Apu. She spent her childhood in Lappeenranta in Eastern Finland but moved to Helsinki in 1974. Her parents are writer Laila Hirvisaari (previous know as Hietamies) and writer, journalist, presenter and commedian Heikki Hietamies.
Hietamies writes mostly about young women living in cities, about their relationships and lifestories. In her novels she describes the difficulty of loving, family life and marriage but also knows how to include humor in her stories.
Eve Hietamies is also a well known scriptwriter for the Finnish television. Between 1994 and 2010 she has been involved in writing four TV series.
Moniin muihin päihdetarinoihin verrattuna kirja erottuu etenkin sillä, että se on todella hyvin kirjoitettu. Monesti kokemustarinoita yritetään rääppiä kirjaksi itse, millä ei juuri ikinä saada aikaan kunnollista lopputulosta. Kirjailijavetoinen haastattelu on todella hyvä ratkaisu.
Kirjailijan haastattelut ja Riikan tarina etenevät kronologisesti, ja keskusteleva kirjoitustyyli nostaa esiin myös päihdemaailmassa elämättömän ennakkoluuloja ja näkökulmaa ja antaa niihin vastakommentteja. Kirja pohtii paljon naisen asemaa päihdemaailmassa, mikä on oikein tervetullut näkökulma.
Kokemusasiantuntijoiden kertomukset ovat todella arvokkaita, siitä täydet pisteet. Tarjoaako kirja uutta näkökulmaa aiheeseen? Ehkä ei, mutta voi toimia hyvänä avauksena lukijoille, joille kenttä ei ole niin tuttu.
Eve Hietamiehen eka tietokirja on #dokumenttiromaani, mikä kuvaakin sitä varsin hyvin. Kirja kertoo hyvinkääläisen Riikan huumepolun. Addiktio alkoi jo kauan ennen huumeita valehteluna ja varasteluna.
Raadollisen rehellinen kuvaus päihteiden käytöstä ja sitä edeltäneestä turvattomasta lapsuudesta. Odotin kuitenkin enemmän kuultujen kehujen perusteella.
Olen lukenut tässä kohtaa aika monta erilaista tosielämään pohjautuvaa kirjaa huumeidenkäyttäjien arjesta. Palavaa lunta erottuu muista sillä, että se on kirjoitettu varsin hyvin. Usein nämä teokset toimivat ihan vain ihmisten tositarinoiden voimalla, mutta Hietamiehen tyyli on hieno. Sisällöltään kirja ei ainakaan minulle tarjonnut varsinaisesti mitään uutta, mutta ehkä vähemmän perehtyneille suositeltava.