Hurmaava tietokirja säteilee eläinten myyttistä voimaa.
Eläimiä arvostettiin ennen tuonpuoleisen lähettiläinä, mutta nykyään niiden voima on typistetty tyydyttämään tarpeemme. Miten kohtelisimme niitä, jos uskoisimme olevamme edelleen vaikka hirven heimoa? Monipuolinen kirja vie matkalle eri kulttuureihin ja esittelee viisaita eläimiä – niin ihmisen vanhimman ystävän kuin sängyllä loikoneen elättikäärmeen. Terävä teksti pohtii ihmisen ja eläimen välistä kumppanuutta mutta myös hyväksikäyttöä ja julmuutta. Hevoshullu, crazy cat lady Kaisa Pulakka tuulettaa eläinmyyttejä kirjassaan raikkaasti ja omaäänisesti.
Teoksessa on mielenkiintoisia ja lyhkäisiä kirjoittajan omakohtaisilla kokemuksilla ja pohdinnoilla maustettuja myyttejä Suomessa tavattavista eläimistä. Myyttejä oli hauettu myös kattavasti Suomen ulkopuolelta, minkä lisäksi eläinten asemaa eri kulttuureissa vertailtiin kiinnostavasti.
Kirja oli ehkä liian tiivis tyydyttämään mun tiedonjanoa. Kun eläintä kohti on 10 sivua, ei siinä hirveesti ehdi syventymään. Eikä varmasti ollut tarkoituskaan ja kirja tarjoaa uteliaalle paljon kiinnostavia kaninkoloja, joihin syventyä muilla tahoilla. Oli myös vähän vaikea lukea niin rennolla viittauskäytännöllä kirjotettua kirjaa. Välillä jäi hämäräksi, oliko ajatus kirjoittajan vai jonkun muun. Eniten kuitenkin ehkä turhautti näennäinen yhteiskunnallinen/feministinen/eläinoikeus analyysi, joka jälleen kerran jäi kirjan tiiviyden takia kovin lyhyeksi ja pintapuoliseksi. Yksi kappale luvun lopussa tuntui jonkinlaiselta synninpäästöltä. Vegaanina oli mielenkiintoista ja osin turhauttavaa luettavaa.
Kirjassa käsiteltiin mielenkiintoisesti ja vähän jopa humoristisesti eläinten mytologiaa. Asia, joka vähän särähti korvaan (tai silmään?) oli se, että kirjailija oli laittanut kirjaan todella paljon "omia kokemuksiaan" luvussa käsiteltävistä eläimistä (oikeasti hän käytännössä luetteli kaikki ikinä omistaneensa lemmikit, joita oli jopa huolestuttavan paljon) ja nämä eivät oikein tuoneet lisäsisältöä. Ne vaikuttivat olevan kirjassa vain siksi, että teoksesta olisi tullut muuten liian lyhyt. +lisäbonus maininnasta Maija Mehiläisestä esikansallissosialistisena teoksena, joka sai minut sukeltamaan kaninkoloon.
Mielenkiintoisia ja helppolukuisia tarinoita eläimiin liitetyistä myyteistä. Kotieläimet olivat varsinkin kiinnostavia, koska monissa tämäntyyppisissä kirjoissa puhutaan pelkästään villieläimistä. Kirjoittaja kertoi omia henkilökohtaisia kokemuksia eri eläimistä, joka minun mielestäni ei tuonut paljoa lisää, sillä halusin nimenomaan lukea niitä myyttejä.
Hirvi -kappaleessa minua häiritsi se, että siinä sekoitettiin pohjoisen hirvien, Euroopassa elävien saksanhirvien ja peurojen myyttejä keskenään, ovat kuitenkin täysin eri eläinlajeja.
Mukava ja helposti lähestyttävä kirja eläimistä eri perinteissä. Joskus tarkastelu kuitenkin tuntui hieman poukkoilevalta, kun eläinkäsityksiä tarkasteltiin niin useista kulttuureista käsin. Paikoin melkoinen infopläjäys siis.
Ottaen huomioon, että kirja on suhteellisen lyhyt, jää tarkastelu useissa kohtaa vain pintaraapaisuksi. Se ei sinällään ole lukukokemuksesta pois, mikäli kirjan haluaa ottaa esimerkiksi kevyehköksi iltalukemiseksi.
Kevyt, ei niin syvälle asioihin paneutuva kirja. Eläinten myyttejä on tutkittu monipuolisesti eri kulttuureissa, mielellään asioista olisi kuullut enemmänkin. Omakohtaisten kokemusten jakaminen tuo aiheen lähemmäs. Kirja pitää hyvin otteessaan.
Pelkäksi eläinmyyteistä kertovaksi kirjaksi Kesyttömät olisi turhan suppea ja kevyt. Mukaan on kuitenkin saatu erittäin hyviä näkökulmia ja paikoitellen viiltävääkin analyysia tuotantoeläinten kohtelusta ja eri tarustojen naisvihamielisyydestä. Huippu!
Ihan kiva, lyhyt tietokirja eläimistä ja niiden suhteesta ihmisiin. Vaikka pidänkin eläimistä, ne eivät aiheena ole se minua kiinnostavin. Opin kuitenkin uutta ja viihdyin ihan hyvin.