Luettu suomeksi.
Tämäpä se olikin kiintoisa keitos jännityskirjaksi. Lainatessani kirjan, huomio kiinnittyi kansipaperiin takakannen sisäpuolella ja siinä kirjan kirjoittaja näyttää n.30-vuotiaalta huomattavankin kauniilta naiselta, josta kerrotaan mm. että on aiemmin toiminut näyttelijänä, mallina, elokuvaohjaajana sekä opiskellut filosofiaa. Nämä tiedot antoivat varsin ristiriitaisia odotuksia.
Kirjan naispuolinen päähenkilö, Ylva Nordahl, on hävittäjälentäjänä Norjan ilmavoimissa (F-16, F-35 olisi pilannut kirjan juonen, koska putoilevat ihan itsekseen), mutta se voi joillekin kirjan lukijoille osoittautua pettymykseksi kirjan suhteen, että lentämistä ja lentämisestä on vain muutamalla sivulla.
Mutta vaikka teoksen alkupuolella oli hetkittäin tökerön pinnallista tekstiä ja kliseitä alkoi hivuttautua tarinaan mukaan, niin enenevässä määrin hämmästelin sitä kuinka paljon "nuori" kirjailijatar tietää kansainvälisestä turvallisuuspolitiikasta, asejärjestelmistä ynnä sen sellaisesta ja kuinka teräväkatseisen kriittisesti hän asioita hahmojensa kautta tarkastelee. Lisäksi hänen "Venäjän presidentin" ajatusvuoksi kirjoittama on hyvin uskottavaa ja kuin parhaankin Putin-analysoijan kynästä. Vasta aivan kirjan lopussa on osio 'kirjailijan tunnustukset', joista selviää, että hän onkin saanut apua todellisilta asiantuntijoilta näissä mainitsemissani asioissa ja olikin sentään 49-vuotias tätä teosta kirjoittaessaan, mutta joka tapauksessa on nostettava hattua laadukkaalle taustatyölle.
Kliseet ovat tässä genressä erittäin usein läsnä ja tässä kirjassa ainakin keskimääräisellä tasolla. Se että tämä on kirjailijattaren ensimmäinen teos näkyy mielestäni eniten henkilöhahmoissa, jotka ovat raakileita ja usein myös niihin kliseisiin kallellaan. Erityisesti tämä harmitti kirjan sankarittaressa. Norjan pohjoisosat ja Kuolan niemimaa saamelaisineen eivät minulle näyttäydy kovinkaan kiinnostavina, vaikka toki onkin harvinaisempi miljöö.
Sen kirjailijatar lopun tunnustuksissaan myöntääkin, että muutamassa kohtaa mentiin tarinan, ei realismin, ehdoilla ja nämä epätodennäköiset tapahtumat eivät lukunautintoa pilanneet.
Minusta tämä oli tähän genreen todella vahva teos ja nostaa odotukset korkealle kirjailijan seuraavaa teosta, joka Norjassa onkin jo ilmestynyt, kohtaan.
Ajankohtaista teoksessa on mm. vahva NATO-kritiikki nyt kun Suomikin on tuohon jatkuvasti sinne tänne hyökkäilevään "puolustusliittoon" menossa. Norjakin joutui osallistumaan törkeään ja järjettömään hyökkäykseen Libyan hallintoa vastaan ja siinähän on hyvä esimerkki NATO-operaatiosta. Ensin valehdeltiin hyökkäyksen syistä, sitten päästiin tuhoamaan ja tappamaan rauhantahtoisen vakaan yhteiskunnan tukijoukkoja ja sitten jätettiin koko maa itse aiheutettuun kaaokseen ja anarkiaan, mutta saahan nyt tämä "hyvä suurvalta" edelleen kohtuuttoman halvalla öljyä, jonka päästöillä voi sitten yhä lisää kurjistaa tuhoamiaan yhteiskuntia. Eli ilmeisesti kaikki hyvin?
Afganistanissa saivat melkein kahden vuosikymmen aikana aikaiseksi sen, että nyt siellä ei ole enää mitään oppositiota ja kuin kaikkein synkimmältä keskiajalta oleva Taleban-hallinto on nyt vaikuttavasti NATO-aseilla varustettu.
Aloittaessani kirjoittamaan tätä arviotani ihmetytti kirjan matala tähti-keskiarvo, mutta onhan se tosiaan ihan selvä, että suurimman osan tätä Goodreadsinkin porukkaa mielestä NATOa ja sen tekemiä rikoksia ei saa kritisoida, venäläiset esitetään tässä "inhasti" ihan tavallisina ihmisinä ja jopa "Kremlin papparainen" - käyttääkseni Aleksei Navalnyin termiä - saa jonkinlaista ymmärrystä osakseen (joskin tämähän on siis kirjoitettu jo yli vuoden ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan)