Elisabet

by Miki Liukkonen, Miki Liukkonen

Miki Liukkonen se met à nu et fait preuve d'auto-dérision, afin d'accéder aux forces insaisissables qui régissent nos vies, nos pensées et nos émotions. Miki Liukkonen affirme son goût pour l'énumération, l'absurde, le name-dropping et surtout pour les associations d'images et d'idées les plus imprévisibles . Il joue ainsi avec l'écriture et ses souvenirs pour faire face au chaos du monde.

- Au fil des poèmes, il révèle des histoires , ses souvenirs , ses rêves et ses angoisses . Il revient ainsi sur le destin de Raspoutine ou celui de Séraphine de Senlis . Il se remémore son séjour parisien et ses nuits d'ivresse hantées par les fantômes de Victor Hugo ou de Georges Braque . Et il nous partage la lettre qu'il a écrit à sa mère Elisabet suite à son décès.

Genres: Poetry, Finnish Literature, Audiobook

130 pages, Paperback

First published January 1, 2012

Reviews

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

I've been meaning to read this for the longest time. Now was the time as I've been thinking about Miki Liukkonen a lot. I'm very sad for the reason.
We were the same age. We were dealing with our problems the same way, through writing and playing guitar. I saw him perform live, I saw him couple times in person, never shared one word.
We lost a parent while being young. In my case it was my dad, luckily I had my mom. Every single person I know who has lost their mom have been very broken. One of them being my dad, I'm sure he would be here if his mom wouldn't had died when he was so young.
I really hope this brings comfort to all the people who have had the same faith. I know it will.
A lot of clever humour for a book with a sad subject like this. Witty wordplays, aiming to pinpoint complicated emotions. And then very direct, clear, heart-breaking stuff.
Powerful, sad, cathartic. I genuinely loved it.

[Katariina · Rating 3 out of 5]

What a ride! Alkuun ärsytti, miten päälleliimatusti tässä haluttiin olla nuori filosofeja ja muita mErKkIhEnKiLöItÄ namedroppaileva miesnero, joka yrittää shokeerata ryyppäämisellä, runkkaamisella, homoudella ja naisten esineellistämisellä.
Sitten tuli osa 5: Elisabet ja kaikki nivoutui yhteen. Surun pakeneminen, ahdistus, Pariisi, vääjäämättömän välttely, menetys, yksin jääminen, rakkaus. Ja no sitten tuli seuraava osuus ja jäykkää siitintään hyväilevä mandariinienkeli. Pojat on poikia jne.
Parhaimmillaan täydet viisi tähteä, heikoimmillaan pelkkä silmien pyöräytys.

[Melina Rintaluoma · Rating 4 out of 5]

ensimmäinen lukemani teos miki liukkoselta. paikoitellen super korkealentoinen, meni yli ymmärryksen, mutta niin montaa asiaa tässä rakastin. kuolleelle äidille omistettu kirjan nimikkoruno sai minut itkemään, se oli yksi kauneimmista ja koskettavimmista teksteistä, joita olen koskaan lukenut.

[Samu]

Yritin, en kyennyt.

[Susanna · Rating 5 out of 5]

Review in Storygraph

[niina · Rating 2 out of 5]

Aika vankasti historian tapahtumiin ja henkilöihin nojautuvaa runoutta näissä kansissa, joten suuresta osasta en näin perehtymättömänä saanut irti puoliakaan siitä mitä ehkä olisi pitänyt. Välissä hyvin henkilökohtaisia ja hassutteleviakin tekstejä, joiden sisältämän ahdistuksen ja taiteilijapaineen saattoi helposti aistia. Nimiruno Elisabet, äidistä, osui kolahtaen, satutti aika paljon.

[Paula · Rating 3 out of 5]

Leukemia

[Dani · Rating 5 out of 5]

Liukkosen muistokirjoitukseen hänen omaisensa valitsivat nämä kauniit säkeet Elisabetin lopusta:

”niin kaikki tämä
kaikki kuultu
ja mitä tulevaisuudessa kuullaan
kaikin silmin nähkää.”

Elisabetissä ollaan paljaana. Esimerkiksi taiteilijarentun matka Pariisiin vaikuttaa muistiinpanoissa aluksi hassulta juoppohullun päiväkirjamerkintäkokoelmalta, mutta edetessään teoksessa lukijalle paljastuu tuon kaiken riipivyys. Pelkkää synkistelyä on kuitenkin turha odottaa, sillä Liukkonen oli oikeasti myös hauska ja oivaltava.

[Ammi T · Rating 2 out of 5]

Kyllä, nimikkoruno Elisabeth oli hieno ja koskettava. Muut kirjan runot olivat aika omituisia, kuten:

Siitä tulee sellainen itseään toteuttava
Jos porkkanoita ei olisi olemassa,
kukaan ei osaisi uida.
Mitä jos kalat söisivät kettuja?

Tuo oli oikeasti työväenopiston kirjoituskurssilla kirjoittamani runo, joka tuli mieleen kun kuuntelin Elisabetia äänikirjana; pitäisikö minustakin tulla runoilija?

[Minna Martikainen · Rating 5 out of 5]

”niin kaikki tämä
kaikki kuultu ja mitä tulevaisuudessa kuullaan
kaikin sydämin nähkää”

Kokoelman viimeisen runon (jonka nimi on Viimeinen runo)
viimeiset rivit puhuttelevat jotenkin erityisesti. Lisäksi Elisabet runo jonka hän omisti kuolleelle äidilleen. Herkisti.

Nautin aina kun luen Mikin tekstiä, vaikkei aina ihan kaikki minulle avaudu.

[Toni · Rating 5 out of 5]

Vaikea antaa muuta kuin täydet tähdet, koska tähän kokemukseen sekoittui niin paljon kaikkea muutakin, jolla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä sanojen tai runouden kanssa – ja samalla sillä on kuitenkin kaikin tavoin yhteys kaikkeen edellä mainittuun.

Niin tuttua, niin oudoista kulmista sydäntä repivää sukulaissieluuden tuntua, etten saa sitä sanoiksi.

[Riina Stén · Rating 3 out of 5]

”Nykyaika on ollut audiovisuaalinen pettymys.”

[Tuuli · Rating 4 out of 5]

å

[Anton · Rating 4 out of 5]

sattui!

[Akseli Koskela · Rating 4 out of 5]

Koherentti, koskettava ja teinipoikamainen.

[Salla Erho · Rating 4 out of 5]

Teos, jossa muutama runo kosketti todella.