Merille

by Juha Seppälä

Kirjallisin hanttihommin itsensä elättänyt mies kokee eläkevuosiensa epäkiitolliseksi missioksi elämän varrella kertyneiden kirjamassojen hävittämisen ja itselleen tärkeimpien teosten turvaan saattamisen. Tehtävään soveltuvaksi paikaksi tarjoutuu opiskeluaikaisen ystävän, taiteilija Bomanin, merenrantamökki. Kunnes naapurilaiturille ilmestyy nainen.

Iltarusko punaa taivaanrantaa, mutta sen kajo on armollinen. Vanhenevat miehet osaavat puhumisen sijasta kuunnella ja sovittaa olemisensa toistensa lomaan. Menneiden kokemusten ohella heitä yhdistää vierauden tunne maailmassa, jossa painetun kirjan relevanssin hiipuminen on tehnyt siitä kurtturuusun.

Auringossa valo taittuu traagisesta koomiseen, yöllä syttyvät kirkkaat tähdet. Lopulta meren ylle työntyvät suuret hiutaleet. Arvoitus jää.

Otteita arvioista:

“Merille on kirjana kahta edellistä väkevämpi sekä niin koherentti ja hyvä, että se voi saada taas Seppälälle Finlandia-ehdokkuuden – –” – Arttu Seppänen, Helsingin Sanomat

Genres: Fiction

240 pages, Paperback

Published January 16, 2023

Reviews

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Juha Seppälän tuotantoon tutustuminen on ollut pitkään ajatuksissa. Onneksi tartuin, viihdytyin ja sain ajateltavaa, vaikka keski-ikäistä vanhempien mieskirjailijoiden asiat ja agendat harvoin jaksavat kauheasti virkistää. Tässäkin tiiviissä, kaunislauseisessa kirjassa on sellaista menneen maailman ukkopölyisyyttä, mutta siten, että saa kiinni miksi ihmisen on ajautunut sellaiseksi. Kun sinänsä siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää että on ikäpolvensa, sukupuolensa ja etuoikeuksiensa edustaja. Seppälä on älykäs, sivistynyt, taitava kielenkäyttäjä ja - ennen kaikkea - osaa nauraa itselleen. MInuakin nauratti, erityisesti tapa jolla hän kuvaili Hesarin Tärkeää Toimittajaa kirjan loppupuolella - toista äijänänkyrää. Luen muutakin kirjailijalta, tykkäsin erityisesti miesten keskinäisen ystävyyden kuvauksista, niillä on ainakin historiallista arvoa; tällaistakin vuorovaikutusta on joskus ystävyydeksi kutsuttu!

[Ville Verkkapuro]

Very intelligent, sad and clever, open and honest and carrying the weight of a life lived in books. A desperate cry to the world that doesn't see, care, understand. A cynical, yet heartbroken look at all that matters and the fact that nobody cares. A speaking turn that I've heard before, yet never like this.

[Anni · Rating 2 out of 5]

Pahoittelut yhdelle Suomen taitavimmista virkemuotoilijoista, mutta tämä oli alusta loppuun pelkkää paatoksellista miesvauvan ulinaa. Sinnillä kahlasin loppuun, onneksi ei ollut pitkä eikä ostettu, vaan kirjaston e-kirja. Pahoittelut siitäkin: en taida tästäkään syystä kelvata millään mittarilla Seppälän määritelmän mukaiseen kirjallisuuden arvostajien valittuun joukkoon. En ymmärtänyt tarinaa, en ymmärtänyt kahden päähenkilö-ukon ajatuksia (mitä pitäisi ajatella siitä että miehet ovat sukunimiä ja naiset kokonimiä). En ymmärtänyt (mies)kriitikoiden hehkuttamaa yhteiskunta- ja kulttuurikritiikkiä. Vali vali vali ja uli uli uli.

Oli siellä pari helmeä sentään kahluupalkaksi. Nämä merkitsin muistiin: joku oli "litterääriin asentoon vääntyneenä" ja "kirjat ovat vain sanoja, jotka olivat korvattavissa toisilla, kumoaisivat toisensa, asettuisivat toisiaan vastaan." Paras kaikista: "En voinut kokea sitä, että ihmiset, jotka saivat syliinsä lapsenlapsen, hyväntuoksuisen olennon, tiesivät sillä sekunnilla, miksi olivat eläneet, ketä varten säästäneet rannalta löytynyttä pyöreää, valkoista kiveä."

[Ita · Rating 3 out of 5]

Nice summer read. A retired man's reflections on love, life, and books. The book does get you in a space of reflection yourself. Why am I here? What is my purpise? What will be left after I'm gone?
"Viimeinen aisti, joka ihmisellä jää toimimaan, on kuulo. Kun lähden, en paukauta ovea perässäni. Minä katoan, kuin kirja."

[Otso · Rating 5 out of 5]

Todella herkullinen ja viihdyttävä teksti. Vanhan miehen mielenmaiseman nihilistinen kuvaus ei arvatenkaan miellytä nykyajan tosikkoja ja ammattimielensäpahoittajia. Minussa herätti ajatuksia ja useasti huvitti kovasti. Lopun avautuminen nykykulttuurista on ”huikea”.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Aika hyvä avautuminen maailman menosta! Tämä on kylläkin tietynlainen "mieskirja", mutta Seppälä kirjoittaa kiinnostavasti.