What do you think?
Rate this book
Jälkisuomettumisen ruumiinavaus
Jälkisuomettuneisuuden ilmentymät hämmästyttävät. Pääset lukijana tekemään moraalisia, ehkä juridisiakin johtopäätöksiä kärkipoliitikoistamme.
Suomi käytti Nato-optionsa viimeisellä hetkellä. Vielä viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan osa eturivin politikoistamme myötäili Venäjää entiseen tapaansa. Teos pureutuu yksityiskohtaisesti tähän ulko- ja turvallisuuspolitiikan myöntyväisyyslinjaan.
Erityisesti Vladimir Putinin aikakautta on leimannut maassamme Venäjän myötäily, suomettumisen ajan sisäpoliittisten valtarakenteiden säilyminen sekä sinisilmäinen usko globaalin keskinäisriippuvuuden autuuteen. Tätä kaasuputkilobbarit, idänkaupan konsultit ja ajastaan jääneet rauhanaktivistit käyttivät vuosia häikäilemättä hyväkseen.
Jälkisuomettumisen ruumiinavaus on vaikuttavaa luettavaa kaikille maamme turvallisuudesta ja vallankäytön vinoutumista kiinnostuneille.
Pekka Virkki on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja, joka on käsitellyt lukuisissa artikkeleissaan Suomen poliittista ja tiedusteluhistoriaa sekä hybridivaikuttamista. Hänellä on maisterintutkinto kansainvälisen politiikan sekä aluetutkimuksen alalta Tarton yliopistosta ja hän opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta.
Suomi käytti Nato-optionsa viimeisellä hetkellä. Vielä viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan osa eturivin politikoistamme myötäili Venäjää entiseen tapaansa. Teos pureutuu yksityiskohtaisesti tähän ulko- ja turvallisuuspolitiikan myöntyväisyyslinjaan.
Erityisesti Vladimir Putinin aikakautta on leimannut maassamme Venäjän myötäily, suomettumisen ajan sisäpoliittisten valtarakenteiden säilyminen sekä sinisilmäinen usko globaalin keskinäisriippuvuuden autuuteen. Tätä kaasuputkilobbarit, idänkaupan konsultit ja ajastaan jääneet rauhanaktivistit käyttivät vuosia häikäilemättä hyväkseen.
Jälkisuomettumisen ruumiinavaus on vaikuttavaa luettavaa kaikille maamme turvallisuudesta ja vallankäytön vinoutumista kiinnostuneille.
Pekka Virkki on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja, joka on käsitellyt lukuisissa artikkeleissaan Suomen poliittista ja tiedusteluhistoriaa sekä hybridivaikuttamista. Hänellä on maisterintutkinto kansainvälisen politiikan sekä aluetutkimuksen alalta Tarton yliopistosta ja hän opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta.
352 pages, Hardcover
First published March 2, 2023
8 people are currently reading
61 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
August 27, 2024
Pekka Virkin kirja on tärkeä keskustelunavaus jälkisuomettumisen eri muodoista. Voin suositella kirjaa kaikille lähimenneisyyden penkomisesta ja läntisen oikeusvaltion tulevaisuudesta kiinnostuneille. Osa todetuista tapahtumista on järkyttäviä, ja vielä järkyttävämpää on ollut Suomen hyssyttelyn kulttuuri vielä 90- ja 2000-luvuilla. Ja jos näiden lisäksi edes osa niistä hämärämmistä itätiedustelu- ja -oligarkkikytköksistä, joita ei pystytä aukottomasti todistamaan, pitävät paikkansa, meillä on vielä paljon pengottavaa.
En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä, että Suomi tarvitsee sellaista "totuuskomission" läheltä liippaavaa itäsuhteisen instituuttia, jollaista Pekka suosittelee (vaikkakin hän esittää sen ihan fiksulla tavalla keskustelunavauksena), koska näen siinä paljon väärinkäytön, kiristämisen, ja puoluepolitisoinnin aineksia. Toisekseen haluaisin selkeämmin erottaa lähihistoriassa (naiivin) idealistisen vasemmistoaktivismin suurvaltapolitiikasta, vaikka käytännössä nämä ovat aina ristiin sekoittuneita. Olen pääosin kuitenkin vakuuttunut kirjan analyysistä, ja tällaisia puheenvuoroja Suomessa ei ole kirjoitettu liikaa. Nato-Suomi mahdollistaa uusien turvatakuiden lisäksi uuden historiallisen rehellisyyden.
En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä, että Suomi tarvitsee sellaista "totuuskomission" läheltä liippaavaa itäsuhteisen instituuttia, jollaista Pekka suosittelee (vaikkakin hän esittää sen ihan fiksulla tavalla keskustelunavauksena), koska näen siinä paljon väärinkäytön, kiristämisen, ja puoluepolitisoinnin aineksia. Toisekseen haluaisin selkeämmin erottaa lähihistoriassa (naiivin) idealistisen vasemmistoaktivismin suurvaltapolitiikasta, vaikka käytännössä nämä ovat aina ristiin sekoittuneita. Olen pääosin kuitenkin vakuuttunut kirjan analyysistä, ja tällaisia puheenvuoroja Suomessa ei ole kirjoitettu liikaa. Nato-Suomi mahdollistaa uusien turvatakuiden lisäksi uuden historiallisen rehellisyyden.
July 6, 2023
Eräänlainen pyörä on pyörähtänyt. Pekka Virkki toimitti 2015 kirjan Lustraatio - kirjoittajina Arto Luukkanen, Jukka Mallinen, Martti Puukko. Aiheena suomettumisen aika ja tarve lustraatioon. Nyt Pekka on kirjoittanut uuden kirjan - aiheena hankalammin analysoitava jälkisuomettuminen, joka vaatii minusta lustraatiota enemmän kuin suomettuminen itsessään.
Suomettumisen aika Neuvostoliiton kaatumiseen asti oli surullinen mutta monella tapaa ymmärrettävä vaihe Suomen historiassa. Suomen oli taas pakko taipua, koska olimme sodan hävinneenä yksin ja ilman liittolaisia. Aikaan liittyi tragikoomisia piirteitä ja limaista nöyristelyä, mutta päämäärä - Suomen pysyminen länsimaisena maana - onnistui mitenkuten. Suomettuminen oli klassista myöntyvyyspolitiikkaa - samantyyppistä mitä esimerkiksi Tanska joutui harjoittamaan Hitlerin Saksaa kohtaan 41-45.
Jälkisuomettumisen aikana jättäydyimme kuitenkin itse tahallaan vaille turvatakuita. Jatkoimme suomettumista hiukan kevennetyssä muodossa vaikka olisimme voineet valita toisiin. Vajottiin ainakin julkisesti toiveajatteluun, että Venäjä ei enää ole meille uhka. Perusteluksi ei kelpaa että monet muutkin Länsimaat uskoivat että Venäjä muuttuu keskinäisriippuvuuden kautta. Meidän olisi pitänyt 1000 vuoden historian perusteella ymmärtää paremmin. Jotkut hyötyivät jälkisuomettumisesta taloudellisesti. (Onneksi puolustusvoimat ymmärsi asioita paremmin kuin poliitikot.)
Erityisesti SDP:n vasemmalle siivelle suomettuminen ei ollut 70-luvullakaan ollut "välttämätön paha" vaan se oli ideologisesti hyvää politiikkaa. Se oli Suomen malli. Kun SDP:n vasemman siiven Tarja Halonen, joka ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan vihasi Natoa suorastaan hysteerisesti, valittiin presidentiksi, jälkisuomettuminen sai vauhtia. Halonen julisti valtakautensa alkupuolella: "Tänään ei enää puhuta suomettumisesta vaan pikemmin maamme menestystarinasta".
Pekka Virkki on tehnyt jälkisuomettumisen syiden ja muotojen selvittämiseksi hyvää työtä. Tästä on hyvä jatkaa muidenkin tutkijoiden. Annoin viisi pistettä - kirja ei ollut kevyttä luettavaa eikä helppoa luettavaa niin kuin vuoden 2015 Lustraatio kirja. Paljon on vielä perattavaa.
Jälkisuomettuminen ja Naton torppaaminen vuoden 2022 alkuun oli äärimmäisen vaarallista seikkailupolitiikkaa. HS myönsi että Natoon meno onnistui lähinnä hyvällä onnella - siksi että Ukraina piti puoliaan - täysin toisin olisi voinut käydä. Nato-optio oli entisen Moskovan suurlähettiläämme Hannu Himasen mukaan pelkkä tapa vastustaa Natoa.
”Minulle vahvistui käsitys siitä, että Nato-option todellinen funktio oli Nato-jäsenyyden vastustaminen. Se oli vain puettu tällaiseen kaapuun. Todellisuudessa sitä käytettiin niin, että meillä on mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä, mutta ei juuri nyt. Siitä muodostui hyvin käyttökelpoinen tapa vastustaa Nato-jäsenyyttä.”
Niinistö toki petrasi Halosen kaudesta mutta hitaasti. Ulosanti oli koivistomaisen epäselvää. Tahaallan todennäköisesti.
Pekka Virkki aloitti tämän jälkisuomettumisen vyyhdin avaaamisen hienosti. Kiitos!
Suomettumisen aika Neuvostoliiton kaatumiseen asti oli surullinen mutta monella tapaa ymmärrettävä vaihe Suomen historiassa. Suomen oli taas pakko taipua, koska olimme sodan hävinneenä yksin ja ilman liittolaisia. Aikaan liittyi tragikoomisia piirteitä ja limaista nöyristelyä, mutta päämäärä - Suomen pysyminen länsimaisena maana - onnistui mitenkuten. Suomettuminen oli klassista myöntyvyyspolitiikkaa - samantyyppistä mitä esimerkiksi Tanska joutui harjoittamaan Hitlerin Saksaa kohtaan 41-45.
Jälkisuomettumisen aikana jättäydyimme kuitenkin itse tahallaan vaille turvatakuita. Jatkoimme suomettumista hiukan kevennetyssä muodossa vaikka olisimme voineet valita toisiin. Vajottiin ainakin julkisesti toiveajatteluun, että Venäjä ei enää ole meille uhka. Perusteluksi ei kelpaa että monet muutkin Länsimaat uskoivat että Venäjä muuttuu keskinäisriippuvuuden kautta. Meidän olisi pitänyt 1000 vuoden historian perusteella ymmärtää paremmin. Jotkut hyötyivät jälkisuomettumisesta taloudellisesti. (Onneksi puolustusvoimat ymmärsi asioita paremmin kuin poliitikot.)
Erityisesti SDP:n vasemmalle siivelle suomettuminen ei ollut 70-luvullakaan ollut "välttämätön paha" vaan se oli ideologisesti hyvää politiikkaa. Se oli Suomen malli. Kun SDP:n vasemman siiven Tarja Halonen, joka ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan vihasi Natoa suorastaan hysteerisesti, valittiin presidentiksi, jälkisuomettuminen sai vauhtia. Halonen julisti valtakautensa alkupuolella: "Tänään ei enää puhuta suomettumisesta vaan pikemmin maamme menestystarinasta".
Pekka Virkki on tehnyt jälkisuomettumisen syiden ja muotojen selvittämiseksi hyvää työtä. Tästä on hyvä jatkaa muidenkin tutkijoiden. Annoin viisi pistettä - kirja ei ollut kevyttä luettavaa eikä helppoa luettavaa niin kuin vuoden 2015 Lustraatio kirja. Paljon on vielä perattavaa.
Jälkisuomettuminen ja Naton torppaaminen vuoden 2022 alkuun oli äärimmäisen vaarallista seikkailupolitiikkaa. HS myönsi että Natoon meno onnistui lähinnä hyvällä onnella - siksi että Ukraina piti puoliaan - täysin toisin olisi voinut käydä. Nato-optio oli entisen Moskovan suurlähettiläämme Hannu Himasen mukaan pelkkä tapa vastustaa Natoa.
”Minulle vahvistui käsitys siitä, että Nato-option todellinen funktio oli Nato-jäsenyyden vastustaminen. Se oli vain puettu tällaiseen kaapuun. Todellisuudessa sitä käytettiin niin, että meillä on mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä, mutta ei juuri nyt. Siitä muodostui hyvin käyttökelpoinen tapa vastustaa Nato-jäsenyyttä.”
Niinistö toki petrasi Halosen kaudesta mutta hitaasti. Ulosanti oli koivistomaisen epäselvää. Tahaallan todennäköisesti.
Pekka Virkki aloitti tämän jälkisuomettumisen vyyhdin avaaamisen hienosti. Kiitos!
May 19, 2024
(äänikirja) Uskallan väittää jo nyt, että tässä on yksi 2020-luvun tärkeimmistä kirjoista; tulevaisuus fasistisen nyky-Venäjän naapurissa tuskin muodostuu ainakaan sellaiseksi, että kirjan tärkeys vähenisi. Virkki penkoo arkistoja ja yksittäisten avainhenkilöiden taustoja ja motiiveja uskomattomalla etsiväntaidolla, ja raportoi löytämänsä lukijalle sujuvalla, jopa nautittavalla proosalla, avaten hienosti kirjan keskeistä teemaa: Kylmän sodan historia on nimenomaan ihmisten historiaa, ei ainoastaan läjä vuosilukuja, karttoja tai armeijoiden vahvuuslukuja. ”Jälkisuomettumisen ruumiinavaus” yhdistelee akateemista, tieteellistä historiankirjoitusta ja agenttitarinoita, ja sivistää Suomen lukevaa kansaa synkästä ajanjaksosta niin vaivattomasti, että huomaan jääväni odottamaan innolla Virkin seuraavaa kirjaa. Mikä sen toivoisin olevan? Vastaus: vaikkapa jonkinlainen Viktor Vladimirovin ja Seppo Tiitisen yhteiselämäkerta - molempien herrojen kohdalla kyseessä olisi ensimmäinen rehellinen sellainen. Lustraatio ja kansakunnan mappikaapin siivous ei ole vielä valmis, ei sinne päinkään, mutta Virkki on nyt vetänyt ansiokkaasti imurista töpselin seinään ja kostuttanut mopin. Eläköön äijä pitkän ja tuotteliaan elämän.
December 15, 2023
Odotin kirjalta paljon, mutta ei vastannut hypeä. Oli sekava, poukkoileva eikä oikein sisällöltäänkään pääsyt oikein mihinkään. Tärkeä aihe, mutta kirjailijan tyyli ei sopinut itselle yhtään, ja loputon name droppailu ja päteminen ei sovi tällaiseen kirjaan oikein muutenkaan.
May 20, 2024
Mielenkiintoinen aihe, josta Suomessa on puhuttu vain vähän. Kirjailija ei säästä ketään, vaan suomii poliittisia päättäjiä oikealta ja vasemmalta, sekä persuista vihreisiin. Kirja toimii myös keskustelunavauksena.
January 2, 2025
Hyvä ja perusteellinen, paikoin ärsyttävyyteen saakka puoluepoliittisesti värittynyt, mutta näykkiminen on toki ansiokkaasti perusteltu. Taas tätä Lähihistoriaa uusin silmin -terapiakirjallisuutta, sodan järjettömyyden vaatiessa selitystä.
March 20, 2023
Tärkeä kirja, mitä tärkeimmästä aiheesta. Jarkko suosittelee!
November 6, 2024
Hieman poukkoilevaa ja vaikealukuista tekstiä pitkine virkkeineen. Itse aihe on kuitenkin todella tärkeä.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews