Pelattu elämä: Miten pelit tekivät minusta minut

by Aleksandr Manzos

Digitaalisten pelien maailma voi tuntua vieraalta niille, jotka eivät pelaa. Mikä peleissä viehättää? Miksi jotkut uppoutuvat pelaamiseen niin täysin? Entä mitä sellaista pelit voivat tarjota, mitä muu taide tai viihde ei?

Kertovassa esseeteoksessaan pelikirjoittaja Aleksandr Manzos avaa pelaamisen kokemusta sisäpuolelta käsin. Pelit mahdollistavat esimerkiksi omasta kehosta pois hyppäämisen ja identiteetillä leikittelyn. Erilaisten roolihahmojen pelaaminen voi paljastaa jotain myös arjessa esittämistämme rooleista.

Manzos kirjoittaa pelaamisesta intiimin omakohtaisesti ja laajan asiantuntevasti. Hän pohtii, miten pelaaminen on muovannut hänestä sen ihmisen, joka hän on. Teos on myös kattava tietopaketti digitaalisten pelien historiasta ja nykyisyydestä, olivat pelit lukijalle ennestään tuttuja tai eivät. Se osoittaa vaikuttavasti, miten suuri merkitys pelaamisella voi olla ihmiseksi kasvamisessa.

Genres: Nonfiction

208 pages, Paperback

Published March 15, 2023

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Todella kiehtovaa reflektiota, muistelua ja oman pelaamisen vaikutuksia elämään analysoiva kirja, ja mukana myös laajempi yhteiskunnallinen ja kulttuurihistoriallinen ote. Tämä kirja sai miettimään paljon omaa pelihistoriaa (since C64) ja pelien vaikutusta omaan elämään.

[Salla Hiltunen · Rating 4 out of 5]

Vahvasti omakohtainen esseeteos siitä, miten pelit ovat vaikuttaneet kirjoittajaan. Manzos käsittelee muun muassa minuutta ja minäkuvaa, sukupuoli-identiteettiä sekä elämänhallintaa ja mielen hyvinvointia.

Manzos on taitava kirjoittaja, ja hänen tekstiään oli ilo lukea. Ilahduin siitä, että olemme pelanneet ainakin joitain samoja pelejäkin. (Sydämeni sykähti aina, kun kirjassa mainittiin suuri rakkauteni Mass Effect.) Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Manzosin pohdintaa myös minulle vieraammista peleistä ja peligenreistä. Lisäksi yllätyin positiivisesti siitä, että kirjassa oli myös runoviittauksia.

Kirjan nimen perusteella odotin laajempaa teosta, mutta tällainen napakka pituus on toki helpommin lähestyttävä. Ehkäpä Manzos innostuu vielä joskus vanhemmalla iällä kirjoittamaan kattavamman peliomaelämäkerran.

Kirja sai minut pohtimaan myös oman elämäni vaikuttavimpia pelejä ja pelien vaikutusta elämääni. En ole ehkä saanut peleistä aivan yhtä mullistavia oivalluksia itsestäni kuin Manzos, mutta tunnistan kyllä sen, että en minäkään olisi nykyinen minä ilman pelaamiani pelejä. (Voi myös olla, että en olisi enää edes elossa ilman pelejä; sen verran suuri merkitys niillä on ollut vaikkapa masennusvuosinani.)

[Apa · Rating 3 out of 5]

Syvää kirjailijan itsetutkiskelua pelien kautta. Tästä saisi enemmän irti, jos olisi lukenut/seurannut kirjoittajaa ja hänen muuta tuotantoa enemmän. Plussaa siitä, että jargonia (minkään alan) on tosi vähän, rohkeasti sanottu asiat suomeksi!

Itse luin pelien ja pelikulttuurin kulmalla. Elämäkerrallinen sisältö ei ollut pettymys, mutta muuten ei ollut paljoa uutta minulle - paitsi loistava oivallus että ei-tarinalliset pelitkin kertovat jotain, mutta eri tavalla:

"Pelit voivat 'tarkoittaa' sitä, millaisia narratiiveja niihin on kudottu, mutta myös sitä, millaista toimimisen ja olemisen tapaa ne välittävät."

🤯

[Elisa · Rating 5 out of 5]

Olen aina tykännyt seurata, kun joku taitava pelaa hyvää peliä. Itse olen pelaajana aika arka enkä ollenkaan harjaantunut esimerkiksi ongelmanratkaisussa, silti joskus toisinaan rentoudun parhaiten itsekin pelaamalla. Tiedän kaiken kaikkiaan aika vähän peleistä verrattuna moniin muihin, mutta ehkä just siksi pidin niin paljon tästä kirjasta.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Pitkän linjan pelikirjoittaja Aleksandr Manzos on käsitellyt teoksissaan pelejä monista eri näkökulmista. Tällä kertaa lähestyminen on hyvin henkilökohtainen: alaotsikko Miten pelit tekivät minusta minut kertoo kirjan lähtökohdista.

Teos jakautuu neljään osaan. ”Binääri” käsittelee sukupuoli-identiteettiä, sukupuolirooleja ja sitä, miten pelit mahdollistavat kokeilut identiteeteillä. ”Avatar” pohdiskelee pelihahmoihin, avatareihin, liittyviä kysymyksiä ja suurten tarinoiden tietokoneroolipelejä. ”Zen arcade” unohtaa ne suuret tarinat ja keskittyy refleksinomaiseen toimintaan, jota pelit voivat myös tarjota. Mitä se antaa pelaajalle? Lopuksi ”Pelaajat ja gamerit”-osio käsittelee pelaamiseen toisinaan liittyvää portinvartijuutta ja halua kontrolloida sitä, kuka on oikea pelaaja ja mitä ovat oikeat pelit.

Kattaus on kiitettävän monipuolinen ja sen verran syvälle henkilökohtaisiin kokemuksiin menevä, että kirja pääsee koskettamaan. Sukupuoli-identiteetistään epävarman nuoren pelimaailmassa tekemät tunnustelut ja performoinnit sukupuolen parissa tulevat lähelle. Tästä päästään tarkastelemaan pelikulttuurin kehitystä: ”Tietenkin se, että löytää itselle jotain sopivaa, vaatii sitä, että on mistä valita. Eikä valinnanvaraa ole aina ollut.” Manzos kuvaakin lyhyesti, miten pelihahmojen valikoima on vuosien varrella laajentunut.

Manzosin näkökulmat ovat kiinnostavia ja monipuolisia. Tämä on kirja peleistä, mutta myös syvällisistä henkilökohtaisista pohdiskeluista. Kirja kiinnostaa varmasti peliharrastajia, mutta siihen kannattaa tutustua, vaikka pelimaailma olisi vieraampikin. Silloin se voi olla antoisampikin: jos pelien vetovoima ei ole valmiiksi tuttua, Manzos onnistuu avaamaan hienosti mahdollisuuksia, joita erilaiset pelit tarjoavat. On hauskaa ja valaisevaa, miten Manzos intoilee sekä lähes puhtaasti tarinaan perustuvista visuaalisista novelleista kuin hyvin mekaanisista bullet hell -räiskinnöistä. Pelimaailmasta on moneksi, se tästä kirjasta aukeaa kyllä hyvin.

Olin aiemmin kiinnostunut peleissä ensisijaisesti siitä, mitä ne ”tarkoittavat” eli millaisia tarinoita ne kertovat. Nyt kiinnostukseni ja yleisesti koko katsomisen tapani on liukunut eri suuntaan. Pelit voivat ”tarkoittaa” sitä, millaisia narratiiveja niihin on kudottu, mutta myös sitä, millaista toimimisen ja olemisen tapaa ne välittävät.

Ilahduttavaa on myös se, miten kirjassa näkyy muutakin kuin pelikulttuuria. Pelit ovat tässä – jälleen kerran – digitaalisia pelejä, analogista pelaamista sivutaan pöytäroolipelien muodossa ohimennen, mutta nyt en siitä välitä. Tämä on sen verran henkilökohtainen teos, ettei siitä ole sanottavaa. Manzos tuo kuitenkin tekstiin mukaan kaunokirjallisuutta ja esimerkiksi siteeraa runoja erinomaisella maulla. Ajatus poukkoilee miellyttävällä tavalla aiheesta toiseen.

GamerGate on jo vähän vanha (vaikka ikävästi edelleen ajankohtainen) ja väsynyt aihe. Siitäkin Manzos luovii läpi kunnialla. Hän toteaa, miten on jo pitkään puhunut siitä, että ”pelit” on harhaanjohtava ja aika hyödytönkin käsite, ja jatkaa, että ”pelaaja” on samalla tavalla hiipuva. Mitä tarkoittaa olla pelaaja? Jos pelaajabarometriä katselee, se tarkoittaa enemmän tai vähemmän kaikkia suomalaisia; mitä hyötyä on näin erottelukyvyttömästä käsitteestä? Rajanveto tosipelaajien ja kasuaalipelaajien välille on aita, jota sietäisi hävittää.

Minulle yksi konkreettinen seuraus tästä kirjasta oli päätös – viimeinkin – hankkia Disco Elysium. Olen harkinnut tätä moneen kertaan monessa eri lähteessä kehuttua roolipeliä, mutta nyt sen ostin ja lähden tutustumaan, mikä siitä tekee niin hyvän. Millaista tarinankerrontaa ja olemisen tapaa peli välittää? Sitä tutkailen, vaihteluna kaikelle kaunokirjallisuudelle, kunhan kevään kirjatulva helpottaa ja jättää vähän aikaa asianmukaiselle pelimaailmaan uppoutumiselle.

Jokaisen pelin takana on toinen ihminen, joka haluaa näyttää minulle jotakin. Minä otan sen vastaan, annan sen vaikuttaa ja puran sen sitten ulos omalla tavallani, hieman muuteltuna. Se on osallistumista yhteiseen projektiin, jossa pelit tukevat ja parantavat elämää eivätkä näivetä sitä.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

I loved this book so much! Deep-diving essays of a life reflected through video games, ranging from topics of gender to identity to aesthetics to so many things.
Read it! It’s very good and not just for gamers. Though the games are what kept my brains pumping feel-good hormones while reading this. It’s a mix of nostalgia, childhood happiness, an esoteric sense of mysticism (which is still how I see games, they are eerie and scary always…) and just pure appreciation of the craft. Also: curiosity, in general. Art.
Also: what a trip to see your name on the last pages of a book you are reading and loving, being referenced a quote from ”Pete”, wow. But what can I say: video games are life and one should write about life.
I’d also add that life is like a video game; you think you are in charge, free and in control, but are still a slave to the system, or the systems, you know.
Can’t wait to get back home and play some Disco Elysium, Zelda, Donkey Kong, Super Mario Odyssey and Spongebob.
Thank you for this book, and please: more.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu sekä jäsennelty teos, sain tästä paljon irti vaikka en monia kirjassa käsiteltyjä pelejä tuntenutkaan. Erityisesti pelihahmojen ja niihin samaistumisen pohdinta oli ajatuksia herättävää, sekä myös pohdinta siitä että miten ns. bullet hell -tyyppiset pelit voivatkin kaikessa kaoottisuudessaan olla todella rentouttavia. Kirja herätti itsellä paljon ajatuksia liittyen omaan suhtautumiseen pelaamiseen, ja myös halun kokeilla tiettyjä kirjassa mainittuja pelejä. Eli voin kyllä suositella lämpimästi kaikille joita pelaaminen pikkuisenkaan kiinnostaa, sekä myös niille jotka haluavat ymmärtää pelaamisen ja erityisesti pelaavien ihmisten maailmaa paremmin.

[Lumissa · Rating 4 out of 5]

Olipas kivalla tavalla omakohtaisuutta ja yleistä yhdistelevä tietokirja videopeleistä ja pelaamisesta. Usein tällaisen konseptin varaan rakennetut kirjat voivat tuntua vähän kiusalliselta tirkistelyltä, mutta Manzos onnistuu välttämään tuon sudenkuopan jokseenkin taitavasti, vaikka rajanveto lieneekin aika lailla makuasia.

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Todella henkilökohtainen ja kiinnostava teos videopeleistä. Ihan tällaista en ole lukenut aiemmin, vaikka omien kokemusten läpikäyminen median ja taiteen kautta onkin suosikkiasioitani. Uskon, että tämä voisi olla vaikuttava kokemus, vaikka pelit eivät kiinnostaisi sitten yhtään. Kirjaa ei ole hetkeen näkynyt somessa (ainakaan minun feedilläni), mutta tuodaan se takaisin jooko, tosi hyvä teos!