Mustan huumorin sävyttämä romaani naisesta, joka etsii uutta alkua vuorovanhemmuuden ja Tinderin levottomassa ristiaallokossa.
Avioeron jälkeen Julia herää todellisuuteen, jossa hän on paljon muutakin kuin äiti ja projektipäällikkö. Hän asuu vuoroviikoin perheen yhteisessä kodissa ja sitten taas omillaan, joten aikaa jää myös seksin, seuran ja uuden rakkauden etsimiseen. Onneksi sitä varten on Tinder, tuo sovellus täynnä mahdollisuuksia. Mutta miten siellä käy naisen, joka vasta opettelee nykydeittailun alkeita eikä yhtään tiedä mitä haluaa?
Ei mitään vakavaa kertoo kuumottavista kohtaamisista ja halusta elää itsensä näköistä elämää.
Lahden Ei mitään vakavaa lunasti odotukset, mutta ei ollut mitään maailmaa mullistavan uutta ja erilaista tai oivaltavaa. Omassa elämäntilanteessa tää viihdytti loistavasti ja tämän kuunteli mielellään loppuun.
Katja Lahden toinen romaani kertoo autofiktiivistyyppisesti nelikymppisestä naisesta, jonka 15-vuotinen suhde päättyy eroon, linnunpesävanhemmuuteen ja Tinderin syövereihin sukeltamiseen uuden parisuhteen löytämisen toivossa.
Kirja ei kovin syviin vesiin sukella, vaikka Lahti taitava sanankäyttäjä onkin. Sävy on enemmän kolumnimainen tai "rakas päiväkirja" -tyyppinen kepeä vuodatus, jonka kyllä lukee vaivattomasti ajanvietteeksi, mutta ei synnytä syvempiä pohdintoja saati sitten kiintymyssuhdetta tarinan henkilöihin.
Pidin jo valmiiksi Katja Lahden kirjoitustyylistä. Pidin Lasitehtaasta ja Vuoden mutsi -kirjoista, niin kuin tästäkin. Seuraan myös Lahtea somessa, joten se saattoi värittää lukukokemusta. Osa asioista oli "tuttuja" sieltä ja yhdistelin niitä mielessäni Lahden omaan elämään.
Etenkin eron kokenut ihminen löytää tästä varmasti tarttumapintaa, mutta uskon että tämä kantaa muillekin. Hyvää kesälukemista. Ei mitään heteronormatiivisen perheonnen perään itkemistä tai toisaalta mitään hillitöntä sinkkuelämäsekoilua. Vihaan sanaa elämänmakuinen, joten sanottakoon, että Lahti kirjoittaa uskottavasti ja samaistuttavasti.
Tässä oli paljon hyvää mutta myös jonkin verran ärsyttäviä seikkoja. Hyvää oli kielenkäyttö ja juonen sujuvuus, erinomaista huumori. Päähenkilö sen sijaan oli usein päättämättömyydessään ärsyttävä. Deittailukliseet käytiin kaikki läpi, niissä ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt. Mutta neljään tähteen kirja ylsi juonen lomaan ripoteltujen tarkkojen havaintojen ansiosta, jotka nostivat kirjan hömpästä ylemmälle tasolle.
Ei pelkkä kepeä kesäkirja, vaan paljon osuvia ja kipeitäkin oivalluksia sisältävä teos. Lahden tummahko huumori osuu omaan makuuni loistavasti, ja muutamissa kohdin nauroin ääneen. Tarkkaa ja kouriintuntuvaa ympäristön ja aikakausien ja yksityiskohtien kuvausta!
Millaista on olla eronnut keski-ikäinen nainen? Painopiste tässä kirjassa oli erityisesti uuden suhteen etsimisessä, vaikka erovanhemmuus ja suhde entiseen kumppaniin kulki jossain määrin mukana. Kepeää kesäluettavaa.
Ihan mukavaa luettavaa, mutta itse lapsettomana ei kolahtanut niin paljon samaistumis levelillä, kun mitä lasten vanhemmille varmaan osuis ja uppois. Ok luettavaa silti Tinder deittailusta ja isoista elämän muutoksista. Hauskoja oivaltavia sanakäännöksiä myös 😅