Teemu Keskisarja avaa koko Suomea järkyttäneen Tulilahden kaksoismurhan ja asettaa sen rankkoihin raameihinsa osaksi suomalaisten naismurhien historiaa.
Ukkonen vikuuttaa koivun. Kirkkokansa kulkee kirkastusjuhlille. Haudankaivaja tekee heinää. Koskenkorvapullo särkyy saaressa. Astiakaapin ja seinän välissä on Jallu, josta puuttuu yksi sivu. Työmiehen vaatteet tahrautuvat vereen. Maanantain ja tiistain välinen yö 27.–28. heinäkuuta 1959 on tyyni, pilvetön ja melko lämmin. Hiljaa airot kolahtelevat ja perämoottori pärisee. Leiripaikan rantaveteen putoaa kattila ja muovimukin palasia. Kahden neidon ruumiit löytyvät suosta liekokasan ja kahdeksan taimen alta. Uhrien tavarat ovat kekseliäissä kätköissä ja polkupyörät järven syvimmässä kohdassa. Kaikki liittyy kaikkeen, mutta mikään ei liity mihinkään. Teemu Keskisarja apureineen perehtyi KRP:n ja Kansallisarkiston asiakirjoihin sekä haastatteli aikalaiset. Teoksessa Tulilahden kaksoismurha asettuu osaksi suomalaisten naisten kokeman väkivallan jatkumoa. Tulilahden tapausta avaavat aiempien vuosikymmenten naismurhat Kivennavalla, Jalasjärvellä ja Lauttasaaressa.
Teemu Keskisarjan "Tulilahti : kertomuksia naismurhista" (WSOY, 2023) pureutuu heinäkuussa 1959 Suomea kohauttaneeseen henkirikokseen, jossa kaksi pyöräretkellä ollutta nuorta naista murhattiin Heinävedellä sijainneella leirintäalueella. Vaikka poliisi tutki tapausta tomerasti - Kyllikki Saaren selvittämättä jääneen murhan ei haluttu toistuvan - ei syyllistä saatu kiinni. Pääepäilty Runar Holmström ehti hirttää hänkin itsensä vankilassa ennen tuomion langettamista.
Vaikka Keskisarja on haastattelussa tainnut sanoa tietävänsä Tulilahden tapauksesta enemmän kuin kukaan, ei hänen tutkimusryhmänsä esitä mitään ratkaisua arvoitukselle, mikä on toki enemmän kuin perusteltua. "Tulilahdessa" kyllä esitellään tapauksen pääepäillyt ansiokkaasti ja pohdiskellaan heidän syyttömyyttään tai syyllisyyttään puoltavia tekijöitä. Syyttävää sormea ehdittiin Holmströmin lisäksi myös suunnata myös paikallisiin asukkaisiin, niin haudankaivajaan kuin leirintäalueella tyttöjen luona vierailleisiin nuorukaisiin. Kiinnostavaa kyllä, yhdeksi epäillyksi Wikipediassa ja netin keskustelupalstoilla nimetty Hans Assmann jätetään kokonaan sivuun.
Tulilahden murhien lisäksi kirjassa sivutaan myös muita naisiin kohdistuneita henkirikoksia 1900-luvun alkupuolella. Keskisarja kirjoittaa totuttuun tyyliinsä, eli teksti soljuu sulavasti eteenpäin. Vaikka pidin Kyllikki Saari: Mysteerin ihmisten historia -kirjasta himpun verran enemmän, niin kyllähän tätä kelpaa suositella kaikille true crimesta ja kotimaisesta rikoshistoriasta kiinnostuneille.
Jo teininä kiinnostuin Tulilahdesta ja muista tunnetuista suomalaisista selvittämättömistä henkirikoksista. Bodomiin ja Kyllikki Saareen verrattuna Tulilahden kaksoismurhasta on kirjoitettu ehkä hieman vähemmän, ja Keskisarjan kirjassa olikin jonkin verran minulle uutta. Keskisarja on sujuvasanainen kuten aina, mutta muihin, varhaisempiin naismurhiin meneminen kirjan loppuosassa tuntui täysin tarpeettomalta.
Tulilahden kaksoissurmasta on tullut luettua vuosien aikana paljonkin juttuja. Niistä on aina jäänyt häiritsemään se, mikä muiden tekijäkandidaattien kuin Runar Holmströmin, tarina mahtoi olla. Keskisarja & co. on perannut kiitettävän määrän lehtileikkeitä ja arkistolähteitä valaistakseen haudankaivajan, tuokkospoikien ja lähinaapureiden osuutta asiaan. Kiitän alaviitteiden olemassaoloa. Sain vaikutelman, että kirjan luomisprosessi olisi ollut hieman tuskainen. Puolivälissä Keskisarja poikkeaa kertomaan muista naisiin kohdistuneista väkivallanteoista 1900-luvun alkupuoliskolla. Nämä kyllä luovat kontekstia Tulilahden tapahtumille, mutta vähempikin olisi riittänyt.
Ihan sujuva kertaus Tulilahden kaksoismurhasta. Lopussa myös luettelointia ja jonkin verran pidempääkin juttua Tulilahden tapahtumia aiemmista naisten murhista Suomessa. Loppuosa oli ehkä jossain määrin tarpeetonta ja vaikutti lähinnä kirjan pituuden venyttämiseltä, mutta joitain osia siitä olisi sopinut kirjan alkupuolelle kertomaan siitä millaisia uhkia suomalaisten naisten elämässä oli Tulilahden tapahtumien aikaan sekä niitä ennen. Alaotsikko tutkimuksia naismurhista antaa odottaa enemmän kuin mitä kirjalla todellisuudessa on tarjottavana.
Lukupiirissä toisen valitsema kirja. Jotenkin tosi poukkoilevaa tekstiä, hirvittävä määrä eri ihmisiä joiden välillä hypitään, viittauksia muihin murhajuttuihin (joista tämän kirjan lukijalla ei välttämättä ole mitään tietoa). Ymmärrän, että kirja kertoo vuosikymmenien takaisista naismurhista, mutta "vanhankuuloinen" teksti oli itselle todella pitkästyttävää luettavaa.
Luin tämän työkaverin käskystä. Tykkäsin Saapasjalkatornissa Keskisarjan tyylistä, mutta tässä en. Päättely Holmströmin syyllisyydestä on aukollinen ja muut murhat mukana vain sivuntäytteenä. En tykännyt myöskään ylimielisestä vitsailusta (esim. että pituus kasvoi hirttäytyessä 3 cm). Ajankuva on ihan ok.