Kalma

Lujaverinen #3

by Sini Helminen

Lautturi kuule mitä mä toivon... Lujaverinen-trilogia sekoittaa urbaania fantasiaa, kauhua ja sateenkaariromantiikkaa. Päätösosassa Kalma astutaan aiempaa synkempiin vesiin ja kuolema tulee liian lähelle.

Kylmyys kietoutuu kaulaluille ja laulaa. Hyminä peittää ajatukset, hukuttaa ne hyhmäiseen virtaan. Kuka minä olin? En muista enää.

Menetys on jättänyt Hallan murheen murtamaksi ja ajaa hänet toivottomaan yritykseen. Epätodennäköinen nelikko ajaa hautajaisten jälkeen ruumisautolla Suomen halki kilpaa aikaa vastaan. Matkassa on keski-ikäinen hautausurakoitsija, tietäjä ja kalmahinen sekä yksi kissa.

Tuonen virta on synkkä ja armoton, eikä kukaan kulje sen ylitse kuin yhteen suuntaan. Virran takainen maa ei ole tuttu edes kalmanväelle, jonka tehtävänä on auttaa vainajat Tuonelaan. Mitä mahtaa sisukas rakkaus kuoleman mahtia vastaan?

Sekä nuorille että aikuisille sopiva Kalma päättää Hurmeen (2021) ja Syden (2022) aloittaman Lujaverinen-trilogian. Trilogia luo sateenkaarevaa valoa pimeyden keskelle ja kohtaa kuoleman kirpakalla hirtehishuumorilla.

Sini Helminen (s. 1987) on syntyjään hollolalainen kirjallisuustieteen maisteri, lasten ja nuorten erikoiskirjastonhoitaja ja kirjavinkkari. Häneltä on aiemmin ilmestynyt myös kotimaiseen mytologiaan keskittynyt neliosainen nuortenfantasiasarja Väkiveriset. Silloin kun hän ei kirjoita romaaneja lohikäärmepehmo kainalossa, hän tanssii lindy hopia tai tubettaa YA-kirjoista.
Ikäsuositus 13+.

Genres: Fantasy, Young Adult, Queer, Finnish Literature, Horror, LGBT, Dark Academia

326 pages, Hardcover

Published March 1, 2023

Reviews

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Sini Helmisen toinen sarja, Lujaverinen, tulee Kalman myötä päätökseen. Olen lukenut myös sen aiemman sarjan, ja vaikka siitä pidinkin, tämä on ehdoton lemppari näistä kahdesta! Oikein jees lopetus kokonaisuudessaan kivalle sarjalle. Tätä on suomalainen YA parhaimmillaan: Ei suoraan anglosfääristä otettuja ideoita, vaan Suomeen sopivia elementtejä ison maailman meiningistä inspiroituneena ja reippaasti rosoisuutta, joka ainakin amerikkalaisessa YA-kirjallisuudessa loistaa poissaolollaan.

[Niina · Rating 5 out of 5]

Kalma on täydellinen päätös Lujaverinen-trilogialle. En enää muistanut, kuinka Sysi päättyi ja olinkin hieman hämmentynyt alussa, kun Halla on Seelan hautajaisissa, mutta pääsin nopeasti kärryille ja tarinan imuun.

Halla haluaa hakea Seelan sielun takaisin ja kaappaa mukaansa tämän enon Sepon sekä kissan ja hakee Roomasta tietäjän kykyjä omaavan Kristianin. Tällä sekalaisella sakilla he paahtavat ruumisautolla kohti pohjoista Kallavirran järveä, ennen kuin aika loppuu. Tuonelassa vietetty osuus kirjasta on aivan huima, henkimaailman miljöön kuvailusta täydet 5/5 (vrt. Salamavaras, Sabriel).

Kalmassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sydämen tykytyksiä ja aivan paras karvakaveri Darth Mau. Helmisellä on ihastuttavan luovia sanavalintoja, etenkin ääni-verbit ovat persoonallisia. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmän Seelan ja Hallan suhteesta, mutta annettujen murusten perusteella olin aivan sydänsilmä-emojin näköinen. Olin todella ilahtunut siitä, kuinka asiat lopussa järjestyivät. Hallan pukeutuminen on inspiroivaa! Olisipa kiva, jos joku cossaisi hahmoa.

Emetofoobikoille varoitus, kirjassa on etenkin loppupuolella muutama epämiellyttävä kohtaus.

[Jemysieni · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä. Tässä sinänsä tapahtui loogisia asioita, joita lukijalle oli pedattu kahden aiemman teoksen aikana. Ainekset olivat kutkuttava Tuonelasta riivaamishommiin, mutta jokin tässä jätti kylmäksi. En tiedä, oliko osin ennalta-arvattavuus, joidenkin asioiden toisteisuus vai juonen kliininen toteutus, mutta tämä ei vetänyt mukanaan. Sarjan lopetussanat kuitenkin varsin osuvat ja hyvät.

[Laura/Raadelma · Rating 3 out of 5]

Kalman Tuonela-kaari oli ehdottomasti sarjan paras, ja nautin kovasti kotimaisen mytologian hahmojen kohtaamisesta ja kuoleman lainalaisuuksien kuvauksesta. Kirjan loppupuoli ei yltänyt valitettavasti enää ihan samaan, ja varsinkin yliopisto-osuuksissa oli jälleen samaa toisteisuutta kuin aiemmissa osissa. Olisin myös toivonut, että Seelan perhekuvioita olisi käsitelty kattavammin.

[Sara · Rating 3 out of 5]

/ lopussa tapahtumien tarkempi kuvailu

3,5 tähteä

Kyllä tämä Helmisen trilogian päätös vain oli mainio! Pidin, miten kirjassa vedettiin lankoja yhteen eri hahmojen kohdalta, käsiteltiin aiheita, jotka ovat olleet pinnalla koko trilogian aikana ja toisaalta pidettiin lukija matkassa juonenkäänteiden avulla.

Helminen on ylipäänsä, todistetusti, oiva kirjailija, jolta mielelläni luen jatkossakin kirjoja. Hän sanailee humoristisesti hahmojensa kautta (joskin tässä kirjassa sellaista olikin vähemmän) ja kerrontatapa on miellyttävää. Kalman parissa siis viihtyi hyvin, sillä tarina herätti välillä tunteita, välillä juonenkäänteet saivat sivut kääntymään vikkelällä tahdilla, ja fantasiamaailma on hienosti punottu helsinkiläiseen miljööseen, yliopisto-opiskelijan elämään. Tämä on yksi sarjan ansioita.

Vaikka pidinkin kirjasta - ja koko trilogia oli itselleni hyvä lukukokemus, muutamassakin kohtaa jäin miettimään tapahtumia. Tavallaan jäi häiritsemään se, miten joitakin syitä ja seuraamuksia ei oltu perusteltu (miksi Isla halusi tulla pois Tuonelasta - tai miksi juuri hän halusi riivata Seelan tämän tehtyään) toivomallani syvyydellä.

[Marika Oksa · Rating 4 out of 5]

Hyvä, sopivan kalmanhuuruinen päätösosa hienolle sarjalle.

[Juulia · Rating 4 out of 5]

must ehdottomasti tän sarjan paras osa! juoni veti alusta asti mukaansa ja mytologiset hahmot oli tosi cool. tällast yliopistoikäsist kertovaa nuortenkirjallisuut lukisin mielellää enemmänki

[meri · Rating 4 out of 5]

ihana, niin hyvä sarja. tää oli mun 3. lemppari trilogiassa, mutta nautin ja viihdyin silti tosi hyvin!

[Maiju (Pikkuunen) · Rating 5 out of 5]

Loistava päätös tälle trilogialle. ❤️

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Tällaista sateenkari-ya-fantasiakauhua Suomen kirjallisuus tarvitsee! Kalma on trilogian päätösosa, ja samalla omasta mielestäni myös sen vahvin teos. Vahva suositus Hurmeelle/Sysille/Kalmalle!

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Bongasin tämän Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian päätösosan Myllylahden kevään kuvastosta, joskin siinä uskossa, että kyseessä oli sarjan toinen osa. Onneksi virhe selvisi nopeasti. Aikaisemmat osat sai nopeasti käsiinsä ja luettua. Ykkösosa Hurme veti mukaansa tarinaan ja kakkososa Sysi jätti tarinan niin kiperään paikkaan, että odotukset Kalmaa kohtaan olivat korkealla.

Kuten nimi viittaa, kuolema on lähellä – vähän turhankin lähellä. Kirja alkaa Seelan hautajaisista, mutta pian käy ilmi, ettei Halla ole valmis hyväksymään Seelan kuolemaa. Alkaa vimmainen juoksu aikaa vastaan, kun Hallan on keksittävä keino saada tuoduksi Seela takaisin rajan takaa, mistä paluuta ei pitäisi olla.

Rakkauden ja kuoleman välinen mittelö on Kalman ytimessä. Millaisia uhrauksia olisit valmis tekemään rakkauden eteen? Kuten sarjan henkeen kuuluu, synkkien tapahtumien vastapainona on myös mustaa huumoria. Kalma ei ole aiheestaan huolimatta kuolemanvakava kirja. Tässä trilogian päätösosassa kauhutunnelmat ovat kuitenkin enemmän pinnassa kuin aikaisemmissa osissa.

Pidin erityisesti Helmisen kuvauksesta tuonpuoleisesta. Tässä kirja keskusteli tuoreen taide-elämyksen kanssa, näin perinteisen mytologisen aineksen päälle rakennetut Tuonela-kuvaukset nimittäin Hans Op de Beeck-linssien läpi: Hiljainen paraati -näyttelyn läpeensä harmaa maailma vaikutti siihen, miten Helmisen Tuonelaa luin. Hyvä yhdistelmä!

Koko Lujaverinen-trilogia on oivallista viihdettä. Nuortenkirjoiksi luokiteltu sarja kallistuu enemmän sinne aikuisempaan päähän, kirja on parikymppisine opiskelijapäähenkilöineen enemmän young adultia tai jopa new adultia kuin ihan varhaisteinikirjallisuutta. Näihin lokeroihin ei kannata takertua liiaksi: trilogiaa voi mainiosti suositella kaikille sateenkaarevan kauhuromantiikan ystäville teineistä eteenpäin.

”Sie olet outo likka, Kalmankari”, Kotalainen hymyilee kuivakasti.
”Sulla ei ole aavistustakaan…”

[voodoocactus · Rating 3 out of 5]

If Sysi felt like a rushed interlude, Kalma jumps straight into action: Seela is dead and Halla has to arm herself with resolution and trusty(-ish) friends to literally drag her back from the dead. The lore is interesting as are the ways Halla accomplishes what they came to do. The first half of the book is the retrieval mission, the rest was more about the drama of how to integrate Seela back to life after she’d been declared dead and buried and how to dodge a vengeful butthurt ghost who feels Seela is the reason for their demise.

For some reason, I wasn’t very sold on Halla’s feelings. There was, for me, a clear divide between the way they’d behaved in the earlier books and the heart-wrenching agony they felt now that Seela was dead, and their feelings didn’t really ring true even after Seela was back. All in all, there was a bit too much drama and 180 mood changes for me. (Was I that moody and all over the place when I was 20? ye dogs…)

Again, I was annoyed by things that an author should know but for some reason didn’t seem to know, like the fact that you actually can manage in Italy if you speak Latin or that airplanes don’t have fucking curtains, and, most of all, the stupid medical stuff that annoyed me beyond any reason. It’s not that I expect fictional stories to adhere to medical truths but come on, you CAN’T just hack a patient software system in Finland and bring someone back to life, it’s behind so many safeguards. Argh!

Be as it may, yes, I can see how this would appeal to young readers. I think I’m too old and tired (and way too familiar with hospital work) to fully vibe with this. The best things about this trilogy are the way Helminen uses Finnish mythology and the effortless way queer people and POC are part of the narrative, as they should be.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 4 out of 5]

Seelan ja Hallan eeppinen, kalmanhajuinen rakkaustarina saa vihdoin päätöksensä. Tai vasta alkaa. Edellinen osa päättyi varsin dramaattisesti, ja Kalma jatkaa aika lailla suoraan siitä mihin Sysi jäi.

Tää oli aiempia osia synkempi ja välillä käytiin kirjaimellisestikin tosi syvissä vesissä. Kuolema tulee lähemmäksi kuin koskaan aiemmin, vähän liiankin lähelle. Vauhtia ja huumoria kuitenkin riittää vastapainoksi. Koko ajan tapahtuu, ja mukaan mahtuu niin Road trip Tuonelan joelle ruumisautolla, kuin vierailu Roomassa ja tuonpuoleisessa. Mukana häärii sekä aiemmista osista tuttuja hahmoja (Seppo! 😍) että ihan uusia tuttavuuksia suoraan Tuonelan valtakunnasta.

Tykkäsin kovasti tästä trilogiasta. Kerronta on todella viihdyttävää ja yhdistelee sujuvasti kansanuskoa, yliopistoarkea, vaikeita perhesuhteita, seikkailuja, kauhua ja mutkatonta erilaisten sukupuoli-identiteettien ja -identittömyyden käsittelyä. Ja miten hienot kannet näissä on!

Olispa nämä kirjat olleet olemassa jo silloin kun olin teini, mutta keski-ikäisenäkin oon tosi iloinen että ekan osan aikoinaan (kannen perusteella 😁) kirjastosta nappasin mukaan.

[Valtteri Vainio · Rating 4 out of 5]

Kalma lopettaa Lujaverinen -trilogian sen ansaitsemalla tavallal. Kalmassa on menoa ja meininkiä, joka on hyvä ja huono asia samaan aikaan, koska Helmisella on tyyli on sellainen , että koko ajan mennään ja paikoille jäädä. Tämä toki tekee kirjoista tiiviit ja lyhyet, mutta itse pidän pitkistä kirjoista, joten tämä on pieni miinus. Mutta vaikka kirjat olivat lyhyet, tässä oli kyllä riittävästi hahmojen rakennusta ja heidän välisiin suhteisiin kyllä päästiin ihan riittävästi, vaikka tämä trilogia onkin juonivetoinen. Mikä ei toki haittaa, koska juoni on todella hyvä. Ainoa asia mikä vähän ärsytti juonessa oli se kuinka nopeasti ja helposti Seela pääsi takaisin Tuonelasta.
Tässä kirjassa on vähän kuin kaksi suurta tapahtuu, keskikohdala ja lopussa. Loppussa on se sanottava, että olisin halunnut vähän rohkeampia ratkaisuja kirjailijalta, mutta toki olen iloinenen, että kaikki säilyi hengissä.
Kaikki hahmot tässä pääsevät loistamaan. Koko trilogian luettua oma lempihamo on varmasti Kristian, koska hän on realistinen ja kiinnostava.
Pidin koko trilogiasta paljon ja ehkä tutustun Helmisen aikaisempaan sarjaa.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

3,5. Tuonelasta pelastaminen oli hyvä ja jännittävä osuus, mutta valitettavasti Islan paluu ei kannatellut kirjan jännitettä enää ihan yhtä voimakkasti. Ongelmana on myös se, etten koko trilogian aikana oppinut tykkäämään Seelasta. Helminen kirjoittaa sujuvasti ja koukuttavasti, ja luinkin kirjan parissa päivässä, mikä ilahduttaa aina, vaikka tämä trilogia ei olekaan mikään lempparini ollutkaan. Yksittäiset keskustelut, hahmojen väliset suhteet ja eteenkin Seelan keskustelu isänsä kanssa kuitenkin kuitenkin pyöristävät arvion ylöspäin.

[Uku · Rating 3 out of 5]

Kolmas kerta toden sanoo ja tämä kolmas osa oli taas vaihteeksi hyvä, olkoonkin että lukija arvaa kyllä juonen kulun parissa kohtaa ja saattaa olla et no mikseivät hahmotkin arvaa et kuinka asianlaita on. Ei tää silti kylmäks jättäny. Yks jännä juttu tässä kyllä oli kun kyse oli siitä Kotlaisen kirjasta ja siitä, että olemassaolevat kopiot pitäisi tuhota, että unohtiko kirjoittaja tän sivujuonen? Ihan hyvä päätös tälle sarjalla oli.

[Merel · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä. Toimiva päätös trilogialle, mutta ei ihan yltänyt edellisten kirjojen tasolle viihdyttävyydessä. Tuonelakohtaus oli liian pitkä ja loppuratkaisu jotenkin hätäinen. Tästä kirjasta puuttui lähes kokonaan se yliopistoelämän ja rientojen kuvailu, josta edellisissä kirjoissa niin nautin. Hieno ja sykähdyttävä sarja kuitenkin kokonaisuudessaan.

[Kirppu · Rating 2 out of 5]

Kaks ensimmäistä osaa vei mukanaan, mutta tää oli alusta loppuun tylsä. 🥲 en jaksanut kiinnostua Hallan maanpäällisestä projektista enkä Seelan seikkailuista Tuonelassa. Varsinkin kirjan ekalla puoliskolla dialogia oli sietämätöntä lukea turhien se- ja kyllä-sanojen takia.

[Linnea · Rating 5 out of 5]

Hieno lopetus hienolle sarjalle.

Pidin tästä niin paljon, että ostin kaikki osat omaan hyllyyn, ja uskon palaavani niiden pariin vielä. Näitä jaksoi lukea silloinkin, kun tuntui etten pysty keskittymään mihinkään.

[Vanamo · Rating 4 out of 5]

Tosi hyvä lopetus trilogialle. Tykkäsin!

[Iida · Rating 4 out of 5]

En tiiä oonko mä vielä valmis hylkäämään Hallaa ja seelaa ja darth mauta. Tarvitsen lisää, mur

[Susanna Otakari]

Haikeaa, että sarja loppui kokonaan. Tästä maailmasta olisi ollut kiva lukea enemmänkin.

[Marras · Rating 3 out of 5]

hyvä lopetus sarjalle mutta argh tätä oli niin ärsyttävä lukee en tykänny kirjotustyylistä taaskaan

[Aada · Rating 4 out of 5]

Oli ihan jees

[Neea · Rating 4 out of 5]

Ohhhh

[Inka Tirilä · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva, ei mitenkää erityinen lukukokemus

[Anni · Rating 5 out of 5]

Vau. Tää sarja on niitä, joiden lopussa on oikeasti surullinen siitä, että se on loppunut, koska on ehtinyt jo kiintyä hahmoihin ja tarinaan. Juoni on niin kiinnostava ja koukuttava ja jotenkin uskottava, vaikka kirja onkin fantasiaa. Hahmot on monipuolisia, uskottavia ja mielenkiintoisia. Jotkut kirjat on tiedättekö vaikuttavia, sellaisia, jotka muistaa pitkään, ja tää oli sellainen. Helmisen kirjoitustyyli on sellainen, että sen lukemista on vaikea jättää kesken: sopivasti kuvailua ja 'toimintaa'. Rakastin vaan tätä ja trilogian edellisiä osia. Loppu oli myös suuri plussa. Siirtyy heti mun lempikirjojen joukkoon!

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

Lujaverinen-trilogian kahden aikaisemman kirjan, Hurmeen ja Syden, lukemisesta on kulunut jo aikaa, enkä oikein muistanut, mihin niissä jäätiin. Huomasin, että Sydestä en ollut jostain syystä kirjoittanut edes postausta. Niinpä Kalman aloittaminen oli hiukan haastavaa, mutta toisaalta taustoja kyllä selitettiin jonkin verran.

Kalmassa tehdään hirtehistä matkaa Tuonelaan ja takaisin ja selviää, että rakkaus on väkevämpi kuolemaa, tai sitten Tuonelan porukka vain sattui tykkäämään Hallasta ja Seelasta. Täytyy myöntää, että kaksi ensimmäistä osaa olivat minulle mieluisammat kuin tämä - nautin pienistä rettelöivistä aaveista ja kalmahis-kummallisuuksista enemmän kuin näin jämäkästä toiminnasta riivaajineen, mutta tietysti trilogian täytyy päättyä näyttävästi.

Tämä on muuten viikon sisällä toinen kirja, jossa seikkailee Tuonen Tytti - ja tätä ennen en muista hahmoon törmänneeni. Kähkösen 36 uurnaa -teoksessa Tytti on lähtenyt hakemaan päähenkilön äitiä kotoa saakka, Kalmassa Tytti soutaa Tuonen virralla ja yllättyy iloisesti, kun Seela tarttuu avuksi airoihin.

Helmet-haaste 2024 kohta 2: Kirjassa tehdään taikoja

[Salla Hiltunen · Rating 5 out of 5]

Upea lopetus upealle goottiestetiikan ja sateenkaarifantasian täyteiselle trilogialle. 🖤

Aiemmissa osissa on flirttailtu niin paljon kuoleman kanssa, että tuntui ihan luontevalta jatkumolta, että lopulta päädyttiin seikkailemaan Tuonelaan.

(Mietin muuten jossain vaiheessa trilogiaa, että nämä kirjat on ehkä suunnattu minua nuoremmille mutta minä en todennäköisesti olisi esimerkiksi teininä kiinnostunut ollenkaan näin "kevyestä" kirjallisuudesta. Olenkin tosi onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus tällaiseen nautintoon näin aikuisiällä.)

[Linnea · Rating 4 out of 5]

4,25 ⭐️⭐️⭐️⭐️
Siis luin ensimmäiset kaksi osaa tästä trilogiasta yli puoli vuotta sitten… mutta yllättävästi muistin mitä koko sarjassa tapahtuu. Oli ihana palata Lujaveristen maailmaan ja päättää sarja tällä kirjalla. Koko kirja piti mut otteessaan ja plot twistejä oli heitelty nerokkaasti läpi kirjan. Tykkäsin tästä tosi paljon, oikein mainio trilogian päätösosa