Irene Naakan toinen kirja kuvaa hänen omia kokemuksiaan hypermeesiraskaudesta, synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja itsensä kadottamisesta äitiyteen. Aiheisiin limittyy vahvasti vanhemmuuden yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja syvällä rakenteissa asustava naisviha.
Feminismi ja äitiys, kaksi lempiaihettani. Olen kuunnellut Irene Naakan ja Mona Blingin vihaista ja ihanaa Kroonisesti ärhäkkä -podcastia. Muun muassa siitä syystä kirjan feministinen sisältö on jo kovin tuttua, mutta mitäpä tuosta. Vanhemmuuden tasa-arvosta ei voi puhua liikaa. Naakka on lukenut äänikirjan itse, mikä tuo henkilökohtaiseen sisältöön oman säväyksensä. Miksi meidän maailma on niin pilalla?