Miksi Saara nauroi? Kuinka natsit auttavat arjessa? Mitä hyötyä on kiintiöhomoudesta, entä voimakivistä taikka moniäänisyydestä?
Universumin takahuone -kokoelmassa ääneen pääsevät henkilöhahmot niin varjoisilta kuin valoisammiltakin kujilta, niin vähemmistöistä kuin enemmistöistäkin. Synkät aiheet kääntyvät usein nauruksi ja kantaaottavuus karnevaaliksi, hitchcockilaisesta tunnelmasta liu’utaan uskonnolliseen kiihkoon tai strippibaarin hehkuun.
Kokoelman tekstit heijastavat nykymaailman absurdiutta kommentoiden muun muassa terapia-, deitti- ja itsensäkehittämiskulttuuria. Kierrokset voivat yltyä koomisiksi, mutta teoksen ihmiskohtaloihin mahtuu myös tragediaa. Ennen kaikkea Universumin takahuoneessa kaikuu ihmisen kaipuu tulla nähdyksi ja kuulua ehjänä osana maailmaan.
Jo Tuuve Aron Kalasatama oli täynnä hälyttävän punaisia lippuja, mutta olin valmis antamaan vielä yhden mahdollisuuden. Epäilen, että tuskin päädyn lukemaan enää Arolta mitään. Tässä kokoelmassa oli joitakin yksittäisiä ihan oivaltavia novelleja, mutta meidän huumorintajumme ei osu yksiin. Kirjassa tuntuu olevan punaisena lankana heitellä mukaan niin paljon mauttomuuksia kuin on mahdollista. Erityisesti karvani nosti pystyyn n-sanan käyttö (jota ei tee salonkikelpoiseksi se, jos se tulee hahmon, ei kirjailijan, suusta).
Tuuve Aron vuonna 2023 julkaistu novellikokoelma ”Universumin takahuone” oli lähellä jäädä kesken ja yhteen tähteen, mutta kolme viimeisintä novellia ovat kirjan parasta antia ja eri tasoa kuin aiemmat, joissa outoja sattumuksia tapahtuu arkisissa tilannenovelleissa osin peri rosaliksomimaiseen tapaan.
Surrealismia on yritetty saada monesti mukaan, kun tarinoissa sekoitetaan maagisia elementtejä, ja lukija saakin pohdiskella, kuvataanko päähenkilö pöpiksi ja kertoja epäluotettavaksi, kun mustalaisleiri muuttaa kertojan kämppään ja niminovellissa Universumi on taiteilijoiden suosima räkälä, jonka tapahtumia tarkkaillaan talonmiehen perspektiivistä.
Väkinäisiä kummallisuuksia väännetään myös, kun sinkku päätyy parisuhdeterapiaan ihan yksikseen tai kun Tinderistä tehdään Blinder, Raamatun Saarakin pannaan nauramaan. Päättyypä muutama tarina ihan yllätyksellisesti, mutta niissäkin lukijalle jätetään aika lailla tulkinnanvaraa, tai oikeastaan aukkoja on liiaksikin täytettäväksi. Eräässä novellissa äidillä vain napsahtaa, kun poika haluaakin olla tyttö, ja saman tien kotiäiti päästää koko katraansa päiviltä, jolloin otetaan kantaa nykyäänkin vellovaan sateenkaarikeskusteluun ja kyökkipsykologiaan?
Niissä kolmessa viimeisessä on sitä jotain, kun hunajaa syövä mielenterveyskuntoutuja käy lataamossa tai kun vanhempiensa kohteluun tyytymätön aikuinen nainen haastaa heidät oikeuteen huonon kasvatuksen takia. Omat vauvavideotkin olivat ihan surkeita, mutta onneksi ne voi tehdä uudelleen, ja tottakai palkataan näyttelijät esittämään itseä ja omia vanhempia, joten oma elämä ja hypertodellisuus otetaan viimeisen päälle haltuun.
Rantaan-novellissa neljä sydänystävää päätyvät pahaenteiseen ratkaisuun, ja nimikin on oivallinen. Porukassa on kaksi taiteilijanaista sekä kaksi miestä, joista toinen on arkkitehti ja toinen kirjailija. Elämä tuntuu menevän ohi eikä kaikille menestystä ole suotu, mutta sen sijaan menetyksiä ja menestymättömyyttä ruoditaan, kunnes maalari-Ylva, joka on varakkaasta suvusta oleva viinaan ja miehiin menevä, tapaa kohtalokkaan narsistisen manipulaattorijuntin, joka alkaa kupata uuden vaimonsa rahoja hummailuun. Tällöin nelikon dynamiikka on särkymäisillään, mutta ylimääräisestä pyörästä tuleekin vauhtipyörä, joka yhdistää kertomuksen lopussa nelikon ja yhden ystävän edesmenneen rouvan eli Miriamin entistä tiiviimmin yhteen.