Los humanos hemos convivido con los parásitos desde siempre y los sucesivos cambios en nuestro entorno han influenciado nuestra convivencia con estos. Sin embargo, la evolución de la medicina ha evitado el desarrollo perjudicial de ciertos parásitos y ha ayudado a la humanidad a reducir riesgos y enfermedades. Pero ¿podría el cambio climático estar revirtiendo ese proceso? ¿Serán más agresivas las enfermedades infecciosas del futuro? En Parásitos sin fin , Tuomas Avielo contesta con gran sencillez y sentido del humor a estas y muchas otras preguntas, y nos invita a un viaje alucinante a través del cuerpo humano y los parásitos a nuestro alrededor. Un texto ameno y de enorme interés que enlaza ciencia y actualidad.
Biologist. Postdoctoral researcher, University of Helsinki.
Currently rat parasites in Helsinki Urban Rat Project and on pathogens and microbiota in Swiss ticks with Barbara Tschirren. I did my PhD on the intestinal parasites of mouse lemurs: field work in Madagascar, laboratory work with 18S and 454 sequencing and statistics&bioinformatics. I also did a small side project on interactions between parasites and gut microbiota. I'm also interested in didactics of biology - understanding of genetics and using mobile gaming for biology teaching.
Tällä hetkellä huolen keskelle huojennuksen tunteita aiheuttavat tällaiset mahtavat tyypit kuten Tuomas Aivelo, jotka paitsi tutkivat tartuntatauteihin liittyviä juttuja työkseen myös haluavat ja osaavat selvittää taustoja ja syy-seuraussuhteita siten, että kaltaiseni utelias mutta heikosti alaan perehtynytkin voi oppia jotain.
Hienosti popularisoitu tiedekirja, jota lukiessa suu loksahtaa vähän väliä auki niin yllätyksien kuin asioiden yhteyksien ymmärtämisen vuoksi. Aivelo kuvaa loisten yhteyksiä niin biologiaan, historiaan kuin sosiologiaan - jopa psykologiaankin. Yhteiskuntien nousu ja tuho, yksilöiden evoluutio ja nykyihmisten pärjääminen on kaikki osa huikeaa monimuotoisuutta. Tästä kirjasta jäi mieleen todella paljon, ja olenkin kesän ajan hemmotellut lähipiiriäni mukavilla anekdooteilla erilaisista taudeista, syöpäläisistä ja madoista <3.
Ilahduttava tietokirja ihmisiä ja eläimiä kiusaavista isommista ja pienemmistä pöpöistä; niin punkeista kuin bakteereista ja viruksistakin. Faktaa tarjoillaan sen verran leppoisin ja ymmärrettävin kielikuvin, että tyhmempikin tajuaa tekstin sisällön.
Erityisen mielenkiintoisia olivat anekdootinomaiset ja paikoin itseironiset katsaukset kirjoittajan harjoittamaan kenttätyöhön hiirimakien ulosteiden parissa. Hiirimakien suloisuutta alleviivattiin siinä määrin, että oli pakko googlata niistä kuvia. Aivelo ei valehdellut. Hiton söpöjä otuksia.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että luin tämän kirjan aikani kuluksi nuhakuumeessa. Ei tehnyt oloa terveemmäksi, mutta ymmärrän nyt tautiani paremmin!
Tuomas keskittyy loisissa lähinnä taudinaiheuttajiin, kuten bakteereihin ja viruksiin. Vähän eri näkökulma siis kuin Yongin I Contian Multitudesissa. Hyvä kirja joka tapauksessa ja erinomainen lähdeluettelo kannustaa lukemaan lisää.
The writer processed a quite wide range of areas like evolution biology, parasites, sustainability, climate change, the ecosystem as such. Still the story stays in good hands. I really enjoyed reading the book, strongly recommended! (Finnish and Hungarian translation available)
Tosi kiehtova ja sai innostumaan biologiasta enemmänkin. Olisi kiinnostavaa, jos tästä tehtäisiin uusi painos, jossa esim. esipuheessa olisi hieman asiaa myös koronapandemiasta – nyt pandemian jälkeen lukiessa viittaukset epidemioihin ja pandemian mahdollisuuteen saivat miettimään, mitä lisättävää Tuomaksella noihin kohtiin saattaisi olla.
Oikein oivallinen esitys loisista. Viimeksi olen loisista lukenut Carl Zimmerin erinomaisen Parasite Rex: Inside the Bizarre World of Nature's Most Dangerous Creatures -kirjan joskus vuosia sitten, tämä oli vähän tuoreempi tapaus. Ei yhtä näyttävä, mutta käsitteli kyllä loisia ja tauteja (koska loisia ne virukset ja bakteeritkin pohjimmiltaan ovat) kiinnostavilla tavoilla.
Kuvaukset kenttätutkimuksista Madagaskarilta olivat myös omiaan hillitsemään minkäänlaista matkakuumeilua, mistä kiitos. Mielenkiintoiset jutut tuovat kirjaan persoonaa, väriä ja henkilökohtaista otetta.
Lämmin suositus siis tälle mainiolle tietokirjalle, kannattaa perehtyä mikäli kiinnostaa perehtyä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin tai haluaa kauhistella jouhi- ja guineamatokuvausten äärellä.
Loiset ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien, kun aikoinaan luetteloin Amazon-kirjastoon meneviä opuksia ja löysin eräästä kirjasta kuvan tomusokeripäällysteisestä tarantulasta, joka itse asiassa olikin sienen kaappaama järkky kasvatusalusta. Useita vuosia myöhemmin luin tieto-Finlandiaehdokkaan Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä Katja Bargumilta. Kyseisen kirjan kirjallisuusliitteestä sain luettavaksi Marlene Zuk: Riddled with life sekä Carl Zimmer: Parasite Rex -loiskirjat, joita voin lämpimästi suositella. Näiden kirjojen kauhujutut nostavat vieläkin niskakarvani pystyyn ja pystyn kertomaan loputtomasti mielenkiintoisia kauhutarinoita maailmaamme hallitsevasta lajistosta. Tuomas Aivelon kotimaista tuotantoa oleva Loputtomat loiset on myös mielenkintoinen opus loisista. Ehkä lukija, joka ei aiemmin ole lukenut näistä pikku seuralaisistamme saa enemmän tästä kirjasta, sillä monet loiset olivat itselleni jo tuttuja. Kirjan mielenkiinoitimpia osuuksia ovat Aivelon kertomukset sademetsän tutkimusleireistä. Näiden juttujen jälkeen vielä vähemmän haluaa lähteä trooppisille alueille saamaan kaikenlaisia loisia riesakseen. Arvostelutähtiä pudotti se, että aika ajoin Aivelo tuntui vaeltelevan aivan muihin aiheisiin, äänestämiseen, reiluun kauppaan tai vaikkapa ilmastonmuutokseen, jolloin soin itselleni luvan harppoa eteenpäin mielenkiintoisempiin aiheisiin. Vähän on hellekesä verottanut pitkäjännitteisyyttäni tänä vuonna.
Kun kuulen sanan "loinen", ajatellen lähinnä monisoluisia otuksia: matoja, punkkeja, iilimatoja ja sellaisia. Ameebat ehkä tulisivat myös mieleen. Mutta en ole aiemmin ajatellut bakteereja tai viruksia, joten minulle tuli yllätyksenä, että Aivelon kirja kertoo lähinnä niistä. Näinollen Tähkä on ennen kaikkea kirja ihmisen tartuntataudeista. Eikä siinä mitään, se on hyvä kirja tartuntataudeista.
Aivelo kirjoittaa hyviä, tiiviitä lauseita. Tässä huomaa, että Aivelo on kirjoittanut aiheesta blogia, sillä luvut vaikuttavat blogiteksteiltä. Tämä ei ole moite; hyvä blogiteksti on parhaita tapoja välittää tietoa.
Kirjan ainoa miinus on toisto. Loppua kohden tulee aika ajoin samoja asioita joita on jo käsitelty kirjassa aiemminkin.
Mutta kokonaisuutena oikein hyvä, lukemisen arvoinen tietokirja.
Vaikka tiesin Loputtomien loisten olleen Tieto-Finlandia-ehdokkaana, oli se silti myönteinen yllätys. Kirja kertoi loisten kautta monia hyvin perustavanlaatuisia asioita biologiasta ja ekologiasta, joita ei perustavanlaatuisuudestaan huolimatta koulussa opeteta. Näihin lukeutuu moni näkökulma liittyen luonnon monimuotoisuuteen ja ilmaston lämpenemiseen sekä niiden vaikutuksista mm. huoltovarmuuteen.
Pidin valtavasti myös kirjoittajan tarinoista hänen kenttätyöstään Madagaskarilla hiirimakien parissa. Ne rytmittivät kirjaa mukavasti ja tekivät loistutkijan työn helpommin lähestyttäväksi. Kirjan luettuani ymmärrän hyvin, miksi joku haluaisi tutkia loisia – eikä pelkästään sen vuoksi, että niitä on yli puolet kaikista eliölajeista.
Loputtomat loiset on todella toimiva tietokirja, jonka kuuntelemista äänikirjana voin lämpimästi suositella! Yleistajuinen, viihdyttävä ja ajankohtainen, vaikkakin välillä hieman ärsytti, että tämä on kirjoitettu ennen koronaa. Jatkuvasti puhuttiin siitä ‘väistämättä kehittyvästä seuraavasta pandemiasta’ ja sen mahdollisista vaikutuksista ja sellaistahan nyt ollaan kokemassa. Kaikki kirjassa opetettavat periaatteet pätevät kyllä koronaan, mutta olisi vaan ollut mielenkiintoista ja hyödyllistä jos ne olisi voitu esittää sen kautta. Tuomas Aivelo on toki ollut pandemian aikana paljon esillä eri haastatteluissa ja hyvä niin - tähän tilanteeseen tarvitaan evoluutiobiologista näkökantaa.
Yhtä toistuvaa asiavirhettä lukuunottamatta erinomainen teos.
IBD ja IBS ovat siis eri asioita. Kirjassa puhutaan toistuvasti ärtyvän suolen oireyhtymästä autoimmuunisairautena, ja luetaan Crohnin tauti ärtyvän suolen oireyhtymiin. IBD eli inflammatory bowel disease on ryhmä autoimmuunisairauksia, suomeksi tulehdukselliset suolistosairaudet. Yleisimpinä Crohn ja colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. IBS eli irritable bowel syndrome on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka on toiminnallinen suolistovaiva. Ei siis varsinainen sairaus, vaan toiminnallisten oireiden nippu. Se ei kuulu autoimmuunisairauksiin.
Todella viihdyttävästi ja helposti ymmärrettävästi kirjoitettu tieteellinen tekstikokonaisuus - ajankohtaista ja tärkeää asiaa mielenkiintoiseen muotoon koottuna, tekstiä jaksaa ja haluaa lukea myös asiasta mitään entuudestaan tietämättömät. Konkreettiset, kaunokirjallisuusmaiset tekstipätkät tutkimuskohde Madagaskarilta todella hyvä ja kerronnallisesti arvokas ja kiehtova lisä! Lopussa upea, kattava lähdeluettelo ja hakemisto.
Populaaristi ja tarinallisesti loisista ja erilaisten tartuntatautien historiasta.
Kirja on pullollaan jos jonkinlaisia esimerkkejä ja tarinoita, jotka ovat samanaikaisesti kiehtovia ja vähän ällöttäviä. Kaikenlaisia eliöitä sitä tähän maailmaan mahtuukin. En siis suosittelisi pieneliöitä kammoaville tätä.
Loputtomat loiset on juuri nyt myös todella ajankohtainen. Vuonna 2018 maailmanlaajuinen pandemia on ollut tekstissä vain tulevaisuudessa siintävä kangastus, jota nyt eletään.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: varsin mielenkiintoinen katsaus loisiin. Enemmän olisin kaivannut esimerkkejä yksittäisistä loisista (joista osa on sangen ihmeellisiä ettenkö sanoisi), mutta hyvä näinkin. Tässä annettiin myös tähän asti näkemistäni selväjärkisin selitys sille, miksi antibioottikuurit pitäisi syödä loppuun.
Olipa yllättävän hyvin kirjoitettu kirja! Ihan viittä tähteä en anna, mutta neljä ja puoli, joten annan neljä. Teksti oli paikoin niin sujuvaa, että biologin kannattaa vakavasti harkita kirjailijan uraa pitemmältikin. Paljon uutta tietoa monipuolisesti kaikenlaisista vipeltäjistä, ja jatkossa ajattelen tätä kirjaa aina, kun jostain vähän kutittaa tai saan flunssan.
Un increible viaje a través de la ecología de nuestros parásitos y de como se han ido adaptando a los duros cambios que hemoa sufrido el ser humano. De nómadas a crear asentamientos a formar grandes ciudades. De la creación de la agricultura, evolución de los tartamuentos médicos. Lo recomiendo mucho.
Helposti lähestyttävä ja sattumalta hyvin ajankohtainen. Hiirimakien parissa tehdystä kenttätyöstä lukisi enemmänkin kuin nämä teoksessa olevat katkelmat! Kirja on kaunis fyysisenä esineenä, mutta lukiessa hieman harmitti typot, jotka välillä vaikeuttivat ymmärtämistä.
Ihan hyvä. Taudeista oppi paljon lisää. Niinku antibiooteista, taudinaiheuttajien evoluutiosta ja tällee. Ja sitten että ihmisessä on hirveesti loisia.
Rengeteg féle parazita, vírus és baktérium él, és rengeteg él velünk, sőt, bennünk. Az ember, ha beteszi a lábát a természetbe, amelynek ő is a része, ott óhatatlan változást okoz. Fákat vág ki, vadászik, mindenre, ami él és mozog, növényeket telepít és irt ki, elszállít onnan dolgokat, beszállít oda más dolgokat, utazik és utaztat. Ez a helyzet pedig rendkívül kedvező a különféle parazitáknak, annak a milliónyi, milliárdnyi fajnak, amelynek egyelőre csak a töredékét ismerjük.
Ezek a paraziták pedig velünk együtt költöznek, és bár nagyon sokáig nem okoznak semmiféle gondot - idő kell, több köztes gazdával, amíg az embernek is látható betegséget, problémákat okoznak - idővel nagyon is azzá válnak. A klímaváltozás hatására pedig rengetegféle trópusi betegség üti fel a fejét északabbra is már.
Tuomas Aivelo könyve hasonló témát jár körbe, mint David Quammen: Gazdaváltás c. könyve, mégis egészen más szempontból, más nézőpontból indul: a különféle paraziták nézőpontjából, nem csupán az egyes betegségeket, járványokat és egyebeket sorolja fel, amit okoztak, és nem mint nyomozó járja körbe ezeket, hanem a külnöféle paraziták és vírusok szempontjából mesél, bemutatva az evolúciós változásaikat, hogy mi változik, a két állapot között, amikor még nem, és amikor már igen, veszélyt jelentenek egy emberre, hogyan megy végbe ez a folyamat, és ha úgy tetszik, mégis mi a céljuk. Már amennyire egy valódi tudattal nem rendelkező, sok esetben (lásd vírusok) nem is élőlénynek tekintett dolgok esetén lehet célról beszélni.
A kötet nem csak a nézőpontja miatt újszerű, hanem a mondanivalója miatt is: beszél a túlzottan steril környezetről és a higiénia hiányáról egyaránt, az antibiotikumok hasznos és veszélyes oldaláról, arról a kényes egyensúlyról, amit mi, emberek borítunk fel a tevékenységünkkel. Parazitákra, vírusokra, baktériumokra szükség van, de ha nem figyelünk oda, komoly betegségeket és járványokat okozhatnak, ha állandóan beleszólunk és felborítjuk a természet rendjét a biodiverzitás rovására.
Tuomas Aivelo 1984-ben született Poriban, Finnországban. A szerves- és evolucióbiológiai kutatóprogram egyik kutatója a Helsinki Egyetemen, a vadvilágra specializáldott biolgóus, de ökológiával és evolúcióbiológiával is foglalkozik, így nem csoda, hogy első könyvében az ökológiai szempont is erős hangsúllyal van jelen az evolúcióbiológia mellett. Érdekesen és sok szempontból vizsgálta a kérdést, remélem, nem ez az utolsó könyve a témában. A kötet 2018-ban jelent meg eredetileg, de a COVID idején kapott egy kiegészítést erről is, nálunk már ez, a bővített kiadás jelent meg Bába Laura fordításában, a Typotex Kiadó gondozásában.