What do you think?
Rate this book
Routasisarukset #1
Routasisarukset
”Marras ei ollut syyllinen.
Marien kuolema oli vahinko.
Jonain päivänä minä seuraisin veljeäni.”
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita…
Laakson alueelle 2-vuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.
Routasisarukset-sarjan aloitusosa sisältää kiehtovaa pohdintaa yksilön vapauksista, vallan kuristavista rakenteista, elämän jatkuvuudesta ja biotekniikan mahdollisuuksista. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen tyylipuhdas kotimainen dystopiaromaani vertautuu teemojensa osalta Ursula K. Le Guinin kantaaottaviin teoksiin.
Marien kuolema oli vahinko.
Jonain päivänä minä seuraisin veljeäni.”
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita…
Laakson alueelle 2-vuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.
Routasisarukset-sarjan aloitusosa sisältää kiehtovaa pohdintaa yksilön vapauksista, vallan kuristavista rakenteista, elämän jatkuvuudesta ja biotekniikan mahdollisuuksista. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen tyylipuhdas kotimainen dystopiaromaani vertautuu teemojensa osalta Ursula K. Le Guinin kantaaottaviin teoksiin.
398 pages, Hardcover
First published January 1, 2011
2 people are currently reading
98 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 26 of 26 reviews
August 13, 2021
Olipas mielenkiintoinen lukukokemus, tai no, lukukoettelemus olisi varmaan tälle kuvaavampi sana. Now, let the rant begin!
Ensinnäkin, jokaisella hyvällä kirjalla on selkeä kohderyhmä. Ei tarvitse pitkälle lukea havaitakseen sen, että tällä kirjalla ei sitä ole. Kirja on juonen kannalta liian pitkäveteinen ja huonosti kirjoitettu aikuisten makuun, mutta kirjan hiljaisesti hyväksytyn yhteiskunnan perustuminen pakkosterilisoinnille, järjestelmälliselle keinohedelmöitykselle, velhonaisten synnytyskoneiden omaiselle toiminnalle, sekä seksiorjamiehille on liian rajua esiteineille, jotka vasta kehittävät ja muovaavat omaa maailmankuvaansa.
Tuon edellisen jälkeen saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikista pahinta tässä kirjassa on varmastikin kerronta. Asioita selitetään kokoajan, sen sijaan, että annettaisiin lukijan itse kokea jännittävät juonenkäänteet. Tämä tekee kirjasta tuskallisen kuivaa luettavaa. Kirjassa on siellä täällä juonellista potentiaalia, mutta kaikki "yllätykset" on selitetty auki, eivätkä ne siksi herätä lukijassa suuremmalti kiinnostusta. Juonen kannalta kaikista merkittävimmätkään hetket eivät tästä syystä kirjaa lukiessa tuntuneet erityisiltä, vaan lukemisesta tuli vähän kuin tahdon taistelu, kun ei kirjaa keskenkään viitsinyt jättää.
Hyvässä kirjassa on yleensä myös samaistuttava päähenkilö, jolla on vahva tunneside lukijan kanssa. Tällä tavoin lukija välittää siitä mitä hahmolle tapahtuu, ja pyrkii lukemaan teoksen loppuun saadakseen tietää miten tarina päättyy. Kuten arvata saattaa, tämän kirjan päähenkilöt pysyvät ärsyttävinä loppuun saakka, ja tärkeistä henkilöiden henkisen kehityksen vaiheista vain hypätään yli ja selitetään tiivistetysti jälkikäteen. Tämä on hyvin hämmentävää. En oikein tiedä kumpi on vaikeampaa, suhtautua positiivisesti naiviin, seksististä ja kiroutunutta yhteiskuntaa laajemmin kyseenalaistamattomaan, tyttöön, vai häntä ja muita henkisesti pahoinpitelevään ja väärinkäyttävään ihastukseensa/veljeensä. Oli miten oli, kirjaa lukiessani en missään välissä tuntenut tarvetta päähenkilöiden selviytymiselle. Loppujen lopuksi luin kirjan loppuun vain, koska puoliksi luetut kirjat jäävät vaivaamaan mieltäni olivatpa ne sitten miten huonoja tahansa.
Vaikka kirjan maailmassa on hyviä ajatuksia siitä millaiseksi jotkin asiat yhteiskunnassa voisivat mahdollisesti kehittyä, on se silti kaiken kaikkiaan hyvin epärealistinen. Tarinan edetessä huomasin lukuisia outoja seikkoja, jotka eivät oikein sovi yhteen biokatastrofin jälkeisen, mutta silti teknologisesti pitkälle kehittyneen, maailman kanssa. Miksi merellä ei esim saa pidettyä yhteyttä toisiin laivoihin, mutta on pystytty kehittämään ilmassa lentävä ja veden painetta hyvin kestävä, tulta syöksevä metallilohikäärme? Tai miten on mahdollista, että teknologia on ydinkatastrofin jälkeen kehittynyt siihen pisteeseen, että on olemassa lentoautoja, mutta yhteiskunnan tulevaisuudelle tärkeillä alueilla roskaröykkiöiden penkominen on rikastuttava ja tavoiteltava asia? Miksi ihmisiä pystytään useasti palauttamaan takaisin henkiin, mutta perinnöllisiä sairauksia ei pystytä parantamaan? On myöskin erittäin outoa, että kunnollista alueiden välistä poliittista järjestelmää tai edes yhteisymmärrystä ei ole päässyt syntymään ja joka maailman nurkassa vallitsevat erilaiset yhteiskunnalliset rakenteet. Miten ylipäätään ei pystytä tai haluta kommunikoida oman kotikylän ulkopuolisten alueiden kanssa??
Kirjassa vallitseva taikuus on myöskin hyvin epäjohdonmukaista, mikä tekee siitä epäuskottavaa. Se ei ilmeisesti ole poliittisesti kiinnostavaa, vaikka sillä pystytäänkin tekemään mitä mielenkiintoisimpia asioita. Lisäksi kirjassa on monia muita pienempiä epäkohtia, jotka jätän huomioimatta, sillä niiden analysointi tässä arvostelussa veisi turhan pitkän aikaa.
Kaikkein ällistyttävintä on se, että tämä kirja on ollut kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana, vaikka sen ei mitä selkeimmistä teknillisistä syistä edes pitäisi olla riittävän laadukas päästäkseen läpi kustantajan haarukasta.
Ensinnäkin, jokaisella hyvällä kirjalla on selkeä kohderyhmä. Ei tarvitse pitkälle lukea havaitakseen sen, että tällä kirjalla ei sitä ole. Kirja on juonen kannalta liian pitkäveteinen ja huonosti kirjoitettu aikuisten makuun, mutta kirjan hiljaisesti hyväksytyn yhteiskunnan perustuminen pakkosterilisoinnille, järjestelmälliselle keinohedelmöitykselle, velhonaisten synnytyskoneiden omaiselle toiminnalle, sekä seksiorjamiehille on liian rajua esiteineille, jotka vasta kehittävät ja muovaavat omaa maailmankuvaansa.
Tuon edellisen jälkeen saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikista pahinta tässä kirjassa on varmastikin kerronta. Asioita selitetään kokoajan, sen sijaan, että annettaisiin lukijan itse kokea jännittävät juonenkäänteet. Tämä tekee kirjasta tuskallisen kuivaa luettavaa. Kirjassa on siellä täällä juonellista potentiaalia, mutta kaikki "yllätykset" on selitetty auki, eivätkä ne siksi herätä lukijassa suuremmalti kiinnostusta. Juonen kannalta kaikista merkittävimmätkään hetket eivät tästä syystä kirjaa lukiessa tuntuneet erityisiltä, vaan lukemisesta tuli vähän kuin tahdon taistelu, kun ei kirjaa keskenkään viitsinyt jättää.
Hyvässä kirjassa on yleensä myös samaistuttava päähenkilö, jolla on vahva tunneside lukijan kanssa. Tällä tavoin lukija välittää siitä mitä hahmolle tapahtuu, ja pyrkii lukemaan teoksen loppuun saadakseen tietää miten tarina päättyy. Kuten arvata saattaa, tämän kirjan päähenkilöt pysyvät ärsyttävinä loppuun saakka, ja tärkeistä henkilöiden henkisen kehityksen vaiheista vain hypätään yli ja selitetään tiivistetysti jälkikäteen. Tämä on hyvin hämmentävää. En oikein tiedä kumpi on vaikeampaa, suhtautua positiivisesti naiviin, seksististä ja kiroutunutta yhteiskuntaa laajemmin kyseenalaistamattomaan, tyttöön, vai häntä ja muita henkisesti pahoinpitelevään ja väärinkäyttävään ihastukseensa/veljeensä. Oli miten oli, kirjaa lukiessani en missään välissä tuntenut tarvetta päähenkilöiden selviytymiselle. Loppujen lopuksi luin kirjan loppuun vain, koska puoliksi luetut kirjat jäävät vaivaamaan mieltäni olivatpa ne sitten miten huonoja tahansa.
Vaikka kirjan maailmassa on hyviä ajatuksia siitä millaiseksi jotkin asiat yhteiskunnassa voisivat mahdollisesti kehittyä, on se silti kaiken kaikkiaan hyvin epärealistinen. Tarinan edetessä huomasin lukuisia outoja seikkoja, jotka eivät oikein sovi yhteen biokatastrofin jälkeisen, mutta silti teknologisesti pitkälle kehittyneen, maailman kanssa. Miksi merellä ei esim saa pidettyä yhteyttä toisiin laivoihin, mutta on pystytty kehittämään ilmassa lentävä ja veden painetta hyvin kestävä, tulta syöksevä metallilohikäärme? Tai miten on mahdollista, että teknologia on ydinkatastrofin jälkeen kehittynyt siihen pisteeseen, että on olemassa lentoautoja, mutta yhteiskunnan tulevaisuudelle tärkeillä alueilla roskaröykkiöiden penkominen on rikastuttava ja tavoiteltava asia? Miksi ihmisiä pystytään useasti palauttamaan takaisin henkiin, mutta perinnöllisiä sairauksia ei pystytä parantamaan? On myöskin erittäin outoa, että kunnollista alueiden välistä poliittista järjestelmää tai edes yhteisymmärrystä ei ole päässyt syntymään ja joka maailman nurkassa vallitsevat erilaiset yhteiskunnalliset rakenteet. Miten ylipäätään ei pystytä tai haluta kommunikoida oman kotikylän ulkopuolisten alueiden kanssa??
Kirjassa vallitseva taikuus on myöskin hyvin epäjohdonmukaista, mikä tekee siitä epäuskottavaa. Se ei ilmeisesti ole poliittisesti kiinnostavaa, vaikka sillä pystytäänkin tekemään mitä mielenkiintoisimpia asioita. Lisäksi kirjassa on monia muita pienempiä epäkohtia, jotka jätän huomioimatta, sillä niiden analysointi tässä arvostelussa veisi turhan pitkän aikaa.
Kaikkein ällistyttävintä on se, että tämä kirja on ollut kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana, vaikka sen ei mitä selkeimmistä teknillisistä syistä edes pitäisi olla riittävän laadukas päästäkseen läpi kustantajan haarukasta.
February 28, 2025
Odotin tältä paljon, mutta ei oikein lähtenyt. Olin jo lukenut yli puolen välin, kun tarinassa alkoi olla hentoa imua. Pyörittelin pitkään silmiäni ennustukselle ja valittu-troopille, mutta lopulta oli ihan hauska twisti, että ennustus ei täysin ohjaa hahmoja, vaan myös hahmot voivat ohjata ennustusta.
En ostanut tarinassa kuvattua maailmaa täysin. Ehkä ongelmana on, että lähdin mielestäni lukemaan jonkin sortin scifiä, mutta sainkin tulevaisuuteen sijoittuvaa fantasiaa. Useat yksityiskohdat saivat kurtistelemaan kulmiani, sillä ne eivät tuntuneet sopivan maailman sisäiseen logiikkaan.
Eniten ehkä kuitenkin häiritsi se, että en tiedä, kenelle teos on suunnattu. Kieli ja hahmojen yksinkertaisuus viittaisi nuorten kirjaan, mutta teoksen kantava teema yksilön vapaudesta ja lisääntymisen kontrolloinnista tuntui siltä, että se on suunnattu vanhemmalle lukijalle. En tiedä, kuinka nuorempi lukija hahmottaisi kokonaisuuden, mutta minusta tässä oli mielenkiintoinen lähtöasetelma jätetty tylsälle tasolle. Lisäksi leukapieliäni kiristi se, että hahmojen kaikki ajatukset väännettiin lukijalle rautalangasta. Tämä vaikeutti tarinaan sisälle pääsemistä, eikä kerronta oikein muutoinkaan puhutellut minua.
En vielä tiedä, tartunko tämän perusteella toiseen osaan. Trilogiaa on kehuttu sen verran, että saatan antaa vielä mahdollisuuden.
En ostanut tarinassa kuvattua maailmaa täysin. Ehkä ongelmana on, että lähdin mielestäni lukemaan jonkin sortin scifiä, mutta sainkin tulevaisuuteen sijoittuvaa fantasiaa. Useat yksityiskohdat saivat kurtistelemaan kulmiani, sillä ne eivät tuntuneet sopivan maailman sisäiseen logiikkaan.
Eniten ehkä kuitenkin häiritsi se, että en tiedä, kenelle teos on suunnattu. Kieli ja hahmojen yksinkertaisuus viittaisi nuorten kirjaan, mutta teoksen kantava teema yksilön vapaudesta ja lisääntymisen kontrolloinnista tuntui siltä, että se on suunnattu vanhemmalle lukijalle. En tiedä, kuinka nuorempi lukija hahmottaisi kokonaisuuden, mutta minusta tässä oli mielenkiintoinen lähtöasetelma jätetty tylsälle tasolle. Lisäksi leukapieliäni kiristi se, että hahmojen kaikki ajatukset väännettiin lukijalle rautalangasta. Tämä vaikeutti tarinaan sisälle pääsemistä, eikä kerronta oikein muutoinkaan puhutellut minua.
En vielä tiedä, tartunko tämän perusteella toiseen osaan. Trilogiaa on kehuttu sen verran, että saatan antaa vielä mahdollisuuden.
February 13, 2016
Ensimmäisellä lukukerralla pidin tarinasta enemmän, nyt toisella kertaa huomio kiinnittyi kielioppivirheisiin ja kankeisiin lauserakenteisiin.
September 23, 2017
Harvoin olen lukenut kankeampaa kirjaa ja yllätyin tähtien korkeasta keskiarvosta. Dystopiat kiinnostavat periaatteessa aina, ja tulevan maailman kuvailu onkin sujuvaa ja monilta osin uskottavaa. Hahmot jäävät kaikki pinnallisiksi ja kaikki tunteet tuntuvat päälleliimatuilta. En suorastaan pitkästynyt, mutta en kiinnostunut niin paljon, että välttämättä lukisin jatko-osia.
January 22, 2020
Olen vähän kahden vaiheilla lukeako loppuun asti. Toisaalta teema on erittäin ajankohtainen ja pidän viipyilevästä kuvauksesta ja Utu on herttainen vaikkakin järjettömän turhauttavan naiivi. Mutta Marras on vastenmielinen tekopyhä kusipää ja teksti on paikoittain todella kuivaa.
Ehkä luen loppuun ja muodostan sitten lopullisen "tuomion" 😂'
edit/ en loppujen lopuksi jaksanut lukea loppuun.
Ehkä luen loppuun ja muodostan sitten lopullisen "tuomion" 😂'
edit/ en loppujen lopuksi jaksanut lukea loppuun.
March 1, 2014
Moni tämän lukenut on päivitellyt sitä, että alku oli väännetty rautalangasta (tai kangesta), että maailman sisälle pääseminen oli vaikeaa eivätkä hahmot oikein tahtoneet vedota. Minäkin päivittelen. En muista aikaisemmin kohdanneeni toista kertomusta, joka olisi päässyt vauhtiin näin hitaasti. Vaikea sanoa, johtuiko tämä enemmän itse kirjoitustyylistä, johon tottuminen kesti aikansa, vai siitä, että maailmaa kuvailtiin paljon ja jotenkin turhan tärkeillen, vai ehkä siitä, että perusteellinen alustaminen on enemmän tietoiskirjallisuuden heiniä ja maistui siksi puulta, kun itsepintaisesti vain etsi ja odotti kiinnostavaa ja vetävää, suhteellisen simppeliä tarinaa. Tuli sekin sieltä lopulta! Vähän jouduin kyllä ihmettelemään sitä, kuinka nuoret ihmiset jaksanevat tahkota 200-jotain sivua odottaen sitä hetkeä, että pääsevät sisälle sieltä kynnyksen yksinäisyydestä.
Utu ja Marras on kasvatettu sisaruksina maailmassa, jossa perhe on redusoitu toisistaan riippumattomista aikuisista koostuvaan yhteisöön, johon kuuluvien määrää tai sukupuolta ei ole rajattu. Pienoisyksikkö, joka noudattaa tapoja, käyttäytyy yhteisön normien mukaan ja tulee täten toimeen paremman luokan kansalaistenkin kanssa, saa kasvatettavakseen lapsen toisensa jälkeen, ja kukin yksilö saa tämän kautta kantaa vastuun uusien ihmisten pärjäämisestä yhteiskunnassa.
Laaksossa eletään askeettisesti ja pyritään omavaraisuuteen, muovi- ja metallijäte on nimenomaan jätettä, jäännettä jostain toisesta ajasta ja paikasta. Kylä on näennäisen eristyksissä maailmasta, vaikka sieltä voi poistua yksinkertaisesti astumalla junaan, joka sitten kuljettaa seuduille, joista ei juurikaan ole saatavilla tietoa Laakson asukkaille. Metsä on toinen hyvin keskeinen alue tässä kirjassa, suurempi kaupunki, huomattavan edistynyt tekniikkaan katsoen, tietoverkko on laaja ja helppokäyttöinen, jokaisen saatavilla jännän tatuoinnin kautta. Metsä on urbaani ja arvaamaton, petoja vaanii viemäreissä ja kunkin asukkaan odotetaan valitsevan puolensa ja ystävänsä jatkuvien jengisotien keskellä. Taivas on kolmas alue, vielä Laaksoakin eristyneempi, ja sen asukkaat erottuvat muista huomattavien teknisten taitojensa ja kehittyneen teknologiansa ansiosta. Heillä on kyky ymmärtää koneita tavalla, joka mahdollistaa heidän pitkän ja terveen elämänsä, niin pitkän ja terveen, että kuolleetkin voidaan tuoda takaisin hoitamaan niitä tehtäviä, joissa hän aikaisemminkin palveli. Taivaalla ei ole puutetta, ja sen pieni asukaskunta nauttii yltäkylläisyydestään kuolemaa odotellessaan. Merellä asuu entisiä noitia, merimies-naisia jotka synnyttävät lapsia, joilla on oikeus ja velvollisuus tuottaa maailmaan terveitä jälkeläisiä ympäröivän veden levottomuudesta ja vedenalisista vaaroista, merihirviöistä, huolimatta. Muiden kylien ja kaupunkien asukkaat kunnioittavat ja jopa pelkäävät omissa oloissaan viihtyviä synnyttäjänaisia heidän huhutuiden ja historiassa todellistenkin taikavoimiensa ansiosta. Juuri tämä maine ylläpitää herkkää tasapainoa toisistaan suuresti poikkeavien, vähäisten jäljelläolevien asumiskelpoisten maailmankolkkien keskinäistä tasapainoa.
Aika paljon maailmaa, aika paljon eripuraa, aika paljon epäluuloa ja kytevää valtataistelua yhteen kirjaan.
Jotain minulle vielä jäi vähän auki, vaikka paljon on tätä saagaa varten suunniteltu ja pohdiskeltu, järjestelty ja rakenneltu: Mitä ne Metsäläisten tatuoinnit nyt taas olivatkaan, miten ne voivat toimia niin kuin toimivat? Miksi? Ja: Miksi Meren naiset vievät lapsensa kasvatettavaksi Laaksoon, missä suurin osa heistä varttuu ja viettää koko elämänsä sen sijaan, että matkustaisi pois toteuttamaan tarkoitustaan terveenä, sopivana, hyvänä ihmisenä, joka ylläpitää ihmisrotua ja keskinäistä vakautta? Onko Laakso rauhallisuutensa ja eristyneisyytensä, ulkopuolisuutensa takia ihanneyhteisö, jota edistyneemmät ja tyytymättömämmät, epävarmuudessa elävät paremman luokan kansalaiset rakentavat?
Utu ja Marras on kasvatettu sisaruksina maailmassa, jossa perhe on redusoitu toisistaan riippumattomista aikuisista koostuvaan yhteisöön, johon kuuluvien määrää tai sukupuolta ei ole rajattu. Pienoisyksikkö, joka noudattaa tapoja, käyttäytyy yhteisön normien mukaan ja tulee täten toimeen paremman luokan kansalaistenkin kanssa, saa kasvatettavakseen lapsen toisensa jälkeen, ja kukin yksilö saa tämän kautta kantaa vastuun uusien ihmisten pärjäämisestä yhteiskunnassa.
Laaksossa eletään askeettisesti ja pyritään omavaraisuuteen, muovi- ja metallijäte on nimenomaan jätettä, jäännettä jostain toisesta ajasta ja paikasta. Kylä on näennäisen eristyksissä maailmasta, vaikka sieltä voi poistua yksinkertaisesti astumalla junaan, joka sitten kuljettaa seuduille, joista ei juurikaan ole saatavilla tietoa Laakson asukkaille. Metsä on toinen hyvin keskeinen alue tässä kirjassa, suurempi kaupunki, huomattavan edistynyt tekniikkaan katsoen, tietoverkko on laaja ja helppokäyttöinen, jokaisen saatavilla jännän tatuoinnin kautta. Metsä on urbaani ja arvaamaton, petoja vaanii viemäreissä ja kunkin asukkaan odotetaan valitsevan puolensa ja ystävänsä jatkuvien jengisotien keskellä. Taivas on kolmas alue, vielä Laaksoakin eristyneempi, ja sen asukkaat erottuvat muista huomattavien teknisten taitojensa ja kehittyneen teknologiansa ansiosta. Heillä on kyky ymmärtää koneita tavalla, joka mahdollistaa heidän pitkän ja terveen elämänsä, niin pitkän ja terveen, että kuolleetkin voidaan tuoda takaisin hoitamaan niitä tehtäviä, joissa hän aikaisemminkin palveli. Taivaalla ei ole puutetta, ja sen pieni asukaskunta nauttii yltäkylläisyydestään kuolemaa odotellessaan. Merellä asuu entisiä noitia, merimies-naisia jotka synnyttävät lapsia, joilla on oikeus ja velvollisuus tuottaa maailmaan terveitä jälkeläisiä ympäröivän veden levottomuudesta ja vedenalisista vaaroista, merihirviöistä, huolimatta. Muiden kylien ja kaupunkien asukkaat kunnioittavat ja jopa pelkäävät omissa oloissaan viihtyviä synnyttäjänaisia heidän huhutuiden ja historiassa todellistenkin taikavoimiensa ansiosta. Juuri tämä maine ylläpitää herkkää tasapainoa toisistaan suuresti poikkeavien, vähäisten jäljelläolevien asumiskelpoisten maailmankolkkien keskinäistä tasapainoa.
Aika paljon maailmaa, aika paljon eripuraa, aika paljon epäluuloa ja kytevää valtataistelua yhteen kirjaan.
Jotain minulle vielä jäi vähän auki, vaikka paljon on tätä saagaa varten suunniteltu ja pohdiskeltu, järjestelty ja rakenneltu: Mitä ne Metsäläisten tatuoinnit nyt taas olivatkaan, miten ne voivat toimia niin kuin toimivat? Miksi? Ja: Miksi Meren naiset vievät lapsensa kasvatettavaksi Laaksoon, missä suurin osa heistä varttuu ja viettää koko elämänsä sen sijaan, että matkustaisi pois toteuttamaan tarkoitustaan terveenä, sopivana, hyvänä ihmisenä, joka ylläpitää ihmisrotua ja keskinäistä vakautta? Onko Laakso rauhallisuutensa ja eristyneisyytensä, ulkopuolisuutensa takia ihanneyhteisö, jota edistyneemmät ja tyytymättömämmät, epävarmuudessa elävät paremman luokan kansalaiset rakentavat?
January 8, 2017
Young kids are into dystopias and who can blame them: with a world going as it is, a future where only the most well qualified people are allowed to breed seems like a fairly mildly oppressive scenario. Of course, in Eija Lappalainen and Anne Leinonen's YA trilogy's first novel Routasisarukset, the dystopian features go deeper than to just breeding.
Utu lives in a valley where the days are filled with hard work, but considering that beyond its borders the world has basically collapsed, life is fairly good, even if controlled. However, she is not the best at accepting rules, a seed that was planted in her by his exiled step-brother. When her coming of age ritual is closing in, she becomes all the more determined to set out to the outside world in search of Marras and see if all the stories of destruction from the outside circling within the walls of the valley are true.
Lappalainen and Leinonen build an interesting dystopia with different layers of living. Of course, they represent the three most common layers for post-apocalyptic living (the isolated rule-society, the techno-utopia, the wild urban dog-eat-dog streets) and at least in the first book the world is only built to suit the story, not to the point where it would actually be even semi-completely believable. Than again for the purpose of the story consistency is there and enough interesting details make the world both easy to grasp and be slightly fascinated by.
To be honest, there could actually be less details that sometimes rather overwhelm. Lappalainen and Leinonen seem keen to introduce the reader to all aspects of the world, where perhaps a tighter focus where only a part is introduced more comprehensively would have left more room for the characters and the story. Now there is a slight sense of rushing without actually building the tension needed for the reader to get on board the speeding train/flying machine. However, the world building is welcome addition to the more science fiction oriented side of Finnish Dystopian YA.
Utu lives in a valley where the days are filled with hard work, but considering that beyond its borders the world has basically collapsed, life is fairly good, even if controlled. However, she is not the best at accepting rules, a seed that was planted in her by his exiled step-brother. When her coming of age ritual is closing in, she becomes all the more determined to set out to the outside world in search of Marras and see if all the stories of destruction from the outside circling within the walls of the valley are true.
Lappalainen and Leinonen build an interesting dystopia with different layers of living. Of course, they represent the three most common layers for post-apocalyptic living (the isolated rule-society, the techno-utopia, the wild urban dog-eat-dog streets) and at least in the first book the world is only built to suit the story, not to the point where it would actually be even semi-completely believable. Than again for the purpose of the story consistency is there and enough interesting details make the world both easy to grasp and be slightly fascinated by.
To be honest, there could actually be less details that sometimes rather overwhelm. Lappalainen and Leinonen seem keen to introduce the reader to all aspects of the world, where perhaps a tighter focus where only a part is introduced more comprehensively would have left more room for the characters and the story. Now there is a slight sense of rushing without actually building the tension needed for the reader to get on board the speeding train/flying machine. However, the world building is welcome addition to the more science fiction oriented side of Finnish Dystopian YA.
November 3, 2015
3.5 tähteä. Pidin Routasisaruksista itse hyvin paljon ja oikeastaan voisi sanoa kirjan yllättäneen minut mukaansatempaavuudellaan. Sen teemat olivat hyvin kiinnostavia ja paljon syvempiä kuin pelkkä ekokatastrofi. Päädyin itse vain ihmettelemään, että kenelle tämä kirja on oikein suunnattu. Yhtenä kantavana teemana oli ihmisen oikeus lasten tekemiseen ja hedelmällisyyteen. Itse en usko, että olisin jaksanut kiinnostua moisesta ajatusleikistä 18-vuotiaana tai ainakaan yhtään sitä nuorempana. Aikuisille suunnattuna kirjan hahmot olivat taas mielestäni liian lapsellisia ja tarina ei kuitenkaan ihan niin vahva.
Maailma oli todella kiehtova ja siihen sekoittui fantasiankin elementtejä mukaan, mikä ilahdutti. Kerronta ei kuitenkaan ole erityisen soljuvaa ja kirjan lukeminen oli ajoittain raskasta. Itse päädyin skippailemaan useampia sivuja, kun kyllästytti välillä pitkät kuvaukset, jotka eivät kuljettaneet tarinaa eteenpäin. Ja vaikka toisaalta maailmaa kuvattiin hyvinkin paljon, en esimerkiksi osaa kuvitella pääni sisällä Metsää kunnolla. Mutta vika voi olla myös allekirjoittaneessa.
Toinen Routasisarusten heikkous on minun mielestäni henkilöt, jotka jäivät vähän etäisiksi. Eniten ärsytti se, että Utu oli niin yksinkertainen ja heikko luonteeltaan. Hän oli toivottoman rakastunut kasvattiveljeensä Marrakseen ja juoksi tämän perässä ympäri ämpäri maailmaa. Ymmärsin toki pointin, että Marraksella oli sellainen vaikutus ihmisiin, mutta itse tykkään naishahmoista itsenäisempinä. Ehkäpä seuraavassa osassa sitten. Marras oli hahmona hyvinkin kiinnostava, hän käytti ihmisiä hyväkseen ja taivutteli heitä tahtoonsa kyvyllään. Kuitenkin, henkilöistä puuttui se jokin pieni tekijä, joka olisi tehnyt heistä rakastettavampia.
Tarina oli kuitenkin hieno elämys kokonaisuudessaan ja siinä oli paljon omaperäisiä ja kiinnostavia juonellisia juttuja. Toimintaa olisin kaivannut enemmän mukaan, kirjan hidas tahti voi tappaa monen lukijan kiinnostuksen.
Maailma oli todella kiehtova ja siihen sekoittui fantasiankin elementtejä mukaan, mikä ilahdutti. Kerronta ei kuitenkaan ole erityisen soljuvaa ja kirjan lukeminen oli ajoittain raskasta. Itse päädyin skippailemaan useampia sivuja, kun kyllästytti välillä pitkät kuvaukset, jotka eivät kuljettaneet tarinaa eteenpäin. Ja vaikka toisaalta maailmaa kuvattiin hyvinkin paljon, en esimerkiksi osaa kuvitella pääni sisällä Metsää kunnolla. Mutta vika voi olla myös allekirjoittaneessa.
Toinen Routasisarusten heikkous on minun mielestäni henkilöt, jotka jäivät vähän etäisiksi. Eniten ärsytti se, että Utu oli niin yksinkertainen ja heikko luonteeltaan. Hän oli toivottoman rakastunut kasvattiveljeensä Marrakseen ja juoksi tämän perässä ympäri ämpäri maailmaa. Ymmärsin toki pointin, että Marraksella oli sellainen vaikutus ihmisiin, mutta itse tykkään naishahmoista itsenäisempinä. Ehkäpä seuraavassa osassa sitten. Marras oli hahmona hyvinkin kiinnostava, hän käytti ihmisiä hyväkseen ja taivutteli heitä tahtoonsa kyvyllään. Kuitenkin, henkilöistä puuttui se jokin pieni tekijä, joka olisi tehnyt heistä rakastettavampia.
Tarina oli kuitenkin hieno elämys kokonaisuudessaan ja siinä oli paljon omaperäisiä ja kiinnostavia juonellisia juttuja. Toimintaa olisin kaivannut enemmän mukaan, kirjan hidas tahti voi tappaa monen lukijan kiinnostuksen.
December 28, 2017
Tulevaisuudessa, tarkemmin sanottuna 2300-luvulla, on ihmiskunta onnistunut melkein pelaamaan itsensä pois laudalta. Laaksoksi kutsutulla alueella kasvanut Utu-tyttö lähtee erikoislaatuisine kykyineen kotiseudultaan löytääkseen kadonneen rakkaansa Marraksen, tutustuu siinä sivussa muihin yhteiskuntiin (Taivas, Metsä, Meri ja mitä näitä nyt onkaan) ja saadakseen selville asioita syntyperästään. Jotenkin asiaan liittyy myös mystinen ennustus, joka muuttaa muotoaan.
Kuulostaako tämä ihan kiinnostavalta kirjailta? Kyllä. Onko se sellainen? Ei. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen "Routasisarusten" (WSOY, 2011) lukeminen oli tervanjuontia ihan ensimmäisiltä sivuilta lähtien.
Tarinaa ja kerrontatyyliä ei kumpaakaan voinut pitää erityisen tenhoavana. Lyhyttä lausetta seurasi uusi lyhyt lause, ja harvoissa toimintakohtauksissa oli yhtä paljon potkua kuin puhelinluettelossa. Minkäänlaista jännitettä ei syntynyt suuntaan tai toiseen.
En jaksanut kiinnostua henkilöhahmoista, ja lisäksi kertojaäänen vaihtumista oli harvinaisen työläs seurata. Lieneekö nyt äänessä Utu vai Marras, ja jaksanko minä edes välittää asiasta?Tulevaisuuden maailmaa ovat tekijät epäilemättä luoneet pitkään ja hartaasti, vaan kovin epäuskottavaksi se siitä huolimatta jäi minun silmissäni.
"Routasisarukset" ei uponnut minuun alkuunkaan, vaan ehkäpä romaanin kohderyhmä löytyykin minua vakavammista scifin ja fantasian harrastajista.
Kuulostaako tämä ihan kiinnostavalta kirjailta? Kyllä. Onko se sellainen? Ei. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen "Routasisarusten" (WSOY, 2011) lukeminen oli tervanjuontia ihan ensimmäisiltä sivuilta lähtien.
Tarinaa ja kerrontatyyliä ei kumpaakaan voinut pitää erityisen tenhoavana. Lyhyttä lausetta seurasi uusi lyhyt lause, ja harvoissa toimintakohtauksissa oli yhtä paljon potkua kuin puhelinluettelossa. Minkäänlaista jännitettä ei syntynyt suuntaan tai toiseen.
En jaksanut kiinnostua henkilöhahmoista, ja lisäksi kertojaäänen vaihtumista oli harvinaisen työläs seurata. Lieneekö nyt äänessä Utu vai Marras, ja jaksanko minä edes välittää asiasta?Tulevaisuuden maailmaa ovat tekijät epäilemättä luoneet pitkään ja hartaasti, vaan kovin epäuskottavaksi se siitä huolimatta jäi minun silmissäni.
"Routasisarukset" ei uponnut minuun alkuunkaan, vaan ehkäpä romaanin kohderyhmä löytyykin minua vakavammista scifin ja fantasian harrastajista.
August 27, 2012
En pitänyt kirjan alusta ollenkaan, se sisälsi liikaa selitystä maailmasta ja ihmisten motiiveista (tekivät selitytetyt asiat lähinnä eäuskottaviksi). Vaikka kuinka yritin päästä tunnelmaan ja maailmaan kiinni, en onnistunut ennen sivua 200 (tai niillä main). Kirjan kielikään ei miellyttänyt, en osaa tarkemmin määritellä miksi, ehkä kyse on kielen rytmistä, joka joskus vain osuu ja joskus ei. Voi siis olla jonkun toisen mielestä oivallisen mahtavaa.
Ehkä isoin ongelmakohta tarinassa on maailma, joka vaikuttaa kovin epäuskottavalta ja vaikealta. Lukemattomat selitykset siitä, miten asiat toimivat, vain kiinnittävät huomiota epäuskottavuuteen. Minun ainakin olisi ollut helpompi upota seikkailuun, jos maailman yksityiskohtia ei olisi tuputettu niin paljon.
Kirjan parhaisiin elementteihin kuuluvat Rego ja ennustus, ja loppu olikin huomattavasti alkua parempi, sillä nämä nousivat tarinassa etualalle. Myös selitykset maailman toiminnasta vähenivät loppua kohden. Loppu oli alkua parempi, niin että luen kyllä toisenkin osan. Ehkäpä siinä ei enää selitetä.
Ehkä isoin ongelmakohta tarinassa on maailma, joka vaikuttaa kovin epäuskottavalta ja vaikealta. Lukemattomat selitykset siitä, miten asiat toimivat, vain kiinnittävät huomiota epäuskottavuuteen. Minun ainakin olisi ollut helpompi upota seikkailuun, jos maailman yksityiskohtia ei olisi tuputettu niin paljon.
Kirjan parhaisiin elementteihin kuuluvat Rego ja ennustus, ja loppu olikin huomattavasti alkua parempi, sillä nämä nousivat tarinassa etualalle. Myös selitykset maailman toiminnasta vähenivät loppua kohden. Loppu oli alkua parempi, niin että luen kyllä toisenkin osan. Ehkäpä siinä ei enää selitetä.
August 23, 2011
Dystopiat ovat olleet rakkauteni aina Orjattaresta lähtien, ja viimeinkin niitä saa a) runsain mitoin b) vinkkauspaketteihin c) kotimaista.
Hurjan tiivis paketti tunteita, koneita, juonenkäänteitä ja henkilöitä, yksi elämänohje yli muiden.
http://piki.verkkokirjasto.fi/web/are...
Hurjan tiivis paketti tunteita, koneita, juonenkäänteitä ja henkilöitä, yksi elämänohje yli muiden.
http://piki.verkkokirjasto.fi/web/are...
June 13, 2016
Olipas tylsä. Melkein jätin lukematta, mutta pinnistelin loppuun asti, siispä edes tuo yksi tähti. Tarinan punainen lanka selvisi jossain sivun 250 paikkeilla, eli kaikki ennen sitä oli aika turhaa löpinää. Eikä juonikaan lopulta selvittyään ollut kovin kummoinen. "Show, don't tell" olisi täydellinen ohjenuora tälle kirjalle, sillä asiat selitettiin liian tarkasti. Toisaalta taas, kun olisi ollut hyvä mahdollisuus kuvailla tilanteita ja pitkittää jännitystä, sitä ei tehty: juonen kannalta merkittävät paljastukset tapahtuivat parissa lauseessa, enkä aina ehtinyt tajuta mitä tapahtui. "Yllättävät" käänteet tuntuivat latteilta. Myöskään hahmot eivät olleet niin kiinnostavia kuin olisivat voineet olla, jos heidän taustojaan ja tavoitteitaan olisi käsitelty paremmin.
August 31, 2011
Mahtava yllätys! En muista lukeneeni yhtään kovin kiinnostavaa suomalaista scifikirjaa, joten tämä putsasi pöydän mennen tullen. Tarina ei ole mikään pitkästyttävä avaruusooppera, vaan pikemminkin uskottava dystopia fantasiavirityksin. Kirja on nuorille suunnattu, mutta se ei paista mitenkään häiritsevästi läpi. Tarina on mielenkiintoinen ja uskottavasti rakennettu, joten ne muutamat nuortenkirjamaiset liian nopeat juonenkäänteet antoi anteeksi. Täytyy alkaa kärkkyä seuraavaa osaa..
September 27, 2012
Kirja parani loppua kohti. Omaperäisiä ideoita, mutta liiallinen selittäminen ja rautalangasta vääntäminen tökki pahasti. Juonteenkäänteet olivat ajoittain vähän epäuskottavia ja turhan nopeita. Ihan kuin kirjoittajilla olisi ollut kova kiire päästä tekstissä eteenpäin. Udun kertomat luvut oli usein paremmin kirjoitettu kuin Marraksen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin sympaattinen teos, joka kannatti lukea. En ole silti varma, tartunko seuraavaan osaan.
July 21, 2015
Kiehtova sekoitus dystopiascifiä ja eeppistä fantasiaa. Aikuisille kirjoitettuna vastaava tarina saisi minulta luultavasti viisi tähteä, nyt nuortenkirjamaisuus hieman tökkäsi vastaan paikoitellen - jännitysruuvia ei väännetty aivan niin tiukalle kuin olisi voinut, ja henkilöiden toimintaa ja suhteita käsiteltiin myös hieman "nuorekkaalla" tavalla. Mutta ei tämä häirinnyt kuin ajoittain, pääsääntöisesti maailma ja tarina kuitenkin tempasivat mukaansa.
December 12, 2017
Hyvä ja koukuttava juoni. Ehkä kaikkein vahvimmin jäi mieleen hyvin rakennettu, kiinnostava maailma. Vähän kömpelöä kieltä ja ihmeellistä selittelyä, "show, don't tell" -sääntö oli jäänyt kirjailijoilta oppimatta. Välillä vähän ennalta-arvattava, dramaattiset "yllätykset" eivät tulleet yllätyksinä. Iloisesti yllätti suhteellisen harvinainen hienosti kirjoitettu epämiellyttävä hahmo/kertoja. Kokonaisuudessaan hyvä lukukokemus, aion lukea myös jatko-osat.
December 25, 2012
My first Finnish dystopian novel. Didn't expect too much. It was ok, wouldn't recommend tho, sorry.
Some of the words that were made up didn't even sound good and in the beginning it was kind of boring. Still, I think I am going to read the possible sequels too, just to support Finnish dystopian writers.
Some of the words that were made up didn't even sound good and in the beginning it was kind of boring. Still, I think I am going to read the possible sequels too, just to support Finnish dystopian writers.
August 13, 2011
Hieno kirja, jonka tarinan olisin kuitenkin lukenut mielummin kahdessa osassa. Alku oli hyvä ja jatko ja loppukin hyvä, mutta se kaikki yhdellä kertaa oli jotenkin liikaa, eikä meinaa pysyä päässäni koossa.
November 7, 2015
Dystopian YA-books seem to be my theme for 2011. Now even Finnish writers have jumped on the bandwagon. I have to say, that while their effort is by no means perfect, it's miles better than Ally Condie's paint-by-the-numbers dystopian bildungsroman.
June 12, 2012
Jes jes jes suomalaista scifiä! Lupaava trilogia, jonka seuraavan osan tahdon ehdottomasti lukea. Kirjan nimistö paikoitellen häiritsi, se olisi voinut olla luovempi, mutta tulevaisuuden maailma oli mielenkiintoinen.
May 18, 2016
Hmmm. Ahmaistavaa kirjatyyppiä, periaatteessa mielenkiintoinen mutta jotain jää puuttumaan. Ehkä hieman liian mukanokkelia juonenkäänteitä..? Pakko kyllä lukea seuraavat kaksi osaa koska trilogia ja neuroosi.
November 22, 2011
Arvioni täällä:
http://lopunajanlauseet.wordpress.com...
http://lopunajanlauseet.wordpress.com...
October 2, 2011
Juu, jään odottelemaan osaa kaksi.:) Kaipa sellainen on jossain vaiheessa tulossa. Alku oli vähän kankeaa, mutta kyllä se siitä sit lähti!
July 21, 2014
Alku alkoi kiinnostavasti, mutta puolessa välissä kaikki tuntui hajoavan. Lopetus taas oli kiinnostava, mutta puolen välin haahuilu laski neljän pisteen kirjan kolmeen pisteeseen.
January 15, 2016
Tykkäsin kirjasta. Oli kiinnostavaa lukea kirjaa kahden eri ihmisen näkökulmasta ja nähdä kirjoittajan ajatukset miltä tulevaisuuden maailma näyttää.
Read
September 5, 2017En välttämättä ole paras lukija Routasisaruksille: runsaat takaumat ja selittäminen tökkivät, samoin päähenkilöiden tunteiden jatkuva sanoittaminen. Henkilöhahmoja on runsaasti ja varsinkin metsäläisissä oli välillä vaikea pysyä mukana.
Maailma on kuitenkin ihanan runsas, elävä ja huolella rakennettu. Kun tapahtumat alkoivat vyöryä, en olisi malttanut lopettaa lukemista. Ja mikä tapa käyttää ennustusta tarinassa! Kiinnostaa myös, mitä Rego-metatason alta vielä paljastuu.
Maailma on kuitenkin ihanan runsas, elävä ja huolella rakennettu. Kun tapahtumat alkoivat vyöryä, en olisi malttanut lopettaa lukemista. Ja mikä tapa käyttää ennustusta tarinassa! Kiinnostaa myös, mitä Rego-metatason alta vielä paljastuu.
Displaying 1 - 26 of 26 reviews