Kunnianhimoinen rikosylikonstaapeli ratkoo rikoksia pettämättömän työparinsa, saksanpaimenkoira Ruutin kanssa.
Uuden sarjan avaus vie eläinten salakuljetuksen pimeään maailmaan.
Lohjan poliisissa nuori rikosylikonstaapeli Mira Tulenheimo määrätään tutkimaan rescue-yhdistyksen tiloissa tapahtunutta surmatekoa. Uhri on eläinaktivisti, ja tapauksen penkomisen myötä Mira uppoaa yhä syvemmälle lemmikkien salakuljetuksen ja eläinsuojelurikosten maailmaan. Toiminnan laajuus saa eläinrakkaan Miran silmät rävähtämään auki: lemmikkien salakuljetus on Suomen kolmanneksi suurin järjestäytyneen rikollisuuden muoto heti ase- ja huumekaupan jälkeen.
RUUTI kuvaa uskottavasti nykyaikaista rikostutkintaa.
Ei ihan minulle tyypillinen kirja, mutta alkuasetelma oli kiinnostava. Kirjassa käsitellään laitonta eläinkauppaa ja kenneltoimintaa, joiden maailmaan murhattu henkilökin kytkeytyy. Tapausta selvittää nuori rikostutkija Mira ja aisaparinaan hänellä on poliisikoira Ruuti. Tarinan miljöönä toimii kesäinen Lohja, joten tämä sopii hyvin kesälukemiseksi dekkareiden ystäville.
Pidin tästä enemmän kuin Rämön Hildurista, vaikka hahmot olivat tässäkin hieman "jäykkiä" ja vuoropuhelu jotenkin väkinäistä (erityisesti kollegan flirtti Miran kanssa aiheutti tahatonta silmien pyörittelyä). Tarina eteni melko verkkaisesti, mutta sellainen punainen lanka tässä säilyi melko hyvin.
Ruuti keskittyy kirjailijan aiempien dekkarien päähenkilön Hannan tyttären Miran elämään poliisikoiraohjaajana ja ylikonstaapelina. Jännä hyppäys seuraavaan sukupolveen, mutta miksipä ei.
Aika vähän näissä keskitytään päähenkilöiden siviilielämään, eikä Miran henkilökohtaisesta elämästä nyt tiedetä oikein mitään. Kaikki liittyy tavalla tai toisella töihin tai Ruutiin. Ja Ruutikin liittyy töihin, eli käytännössä kaikki liittyy töihin.
Itse rikos oli mielenkiintoinen, koirien kohtalo huoletti, ja arvasin syyllisen loppupuolella tarinaa. Siltä osin mainio lukukokemus, miinusta lähinnä ontuvasta dialogista ja jotenkin tökkivästä kerronnasta.
Tiina Martikaisen Ruuti käsittelee tosi mielenkiintosta teemaa rescue-yhdistyksistä ja koirien maahantuontiin liittyvästä hämäräbisneksestä, mutta harmillisesti tää tuntu ehkä jäävän aika kevyeks ja pinnalliseksi kokonaisuudeksi
Tää on sellanen 3.5/5, ihan vaan koska tämmösillä keskinkertaisilla naispoliisidekkareilla on oma paikkansa mun sydämessä, koska ne viihdyttää ja ne ei vaadi syvällistä ajattelua ja pureskelua, ja on mukavaa koittaa arvailla loppuratkaisus ite kirjan edetessä.