Risti ja hakaristi

Pako pimeyteen

by Olavi Paavolainen

1920-luvun Tulenkantajien kirjailijakaartin henkilöitymä Olavi Paavolainen (1903-1964) kirjoitti toisen maailmansodan alla Pako pimeyteen -trilogiaa, jossa hän analysoi painostavan sodanuhan alla elävän Euroopan tilaa, sen kulttuuriongelmia ja joukkoliikkeitä. Tässä sarjan kolmannessa teoksessa hän kritisoi kipakasti Saksan ja Italian kansallissosialismia ja fasismia.

Trilogian varsinaisen viimeisen osan piti käsitellä matkaa sosialistiseen suurvaltaan, Neuvostoliittoon. Paavolainen astuikin Leningradin junaan 19. toukokuuta 1939. Maailmanhistorian myllerykset kuitenkin keskeyttivät Paavolaisen matkan eikä Neuvostoliitto-kirja koskaan nähnyt päivänvaloa.

Alkuperäinen kansiteksti kuvaa Risti ja hakaristi -teosta näin: "Risti ja hakaristi on yhtä hyvin poliitikon ja papin kuin matkailijan ja historianharrastajan kirja. Paavolaisella on tässä teoksessa kokonaan uusi tyyli, jossa loisto yhtyy kireään asiallisuuteen." Paavolainen kirjoitti 1930-luvulla Gummerukselle neljä teosta: Suursiivous eli Kirjallisessa lastenkamarissa (1932), Kolmannen valtakunnan vieraana (1936), Lähtö ja loitsu (1937) sekä Risti ja hakaristi (1938).

Genres: Nonfiction

358 pages, Hardcover

First published January 1, 1938

About the author

Olavi Paavolainen was a Finnish essayist, journalist, travel book writer, and poet. He often went under the pseudonym of Olavi Lauri. Paavolainen was the central figure of the literary group Tulenkantajat (The Flame Bearers) and one of the most influential literary opinion leaders between the two world wars in Finland. He represented liberal and Europe oriented views of culture and had an eclectic eye for new ideas.

In the late 1920s Paavolainen praised urban life, technology, and roaring cars in his works centering around modernism as the Italian Futurist poet F.T. Marinetti (1876-1944) had done two decades earlier. In the 1930s and 1940s he published a number of works that controversially criticised the members of the Nazi cabinet in Germany and later the Continuation War (1941-44) between Finland and the Soviet Union.

Reviews

[Sampsa · Rating 4 out of 5]

Olipa antoisaa sukeltaa toisen ajan ajatteluun! Epäilin kirjan olevan väärissä kansissa, kun ensimmäinen puolikas kuvaa inkojen teurastusta conquistadorien aikaan. Nykymittapuullakin ajattelu kiitettävän antikolonialistista vaikkakin sisäistetyn rasistista.

Kun päästään asiaan, teos ruotii tosi kiinnostavasti natsismia 1930-luvun näkökulmasta, sisältä päin, kun sitä ei vielä leimannut totaalisen tuhon ja sodan häviämisen tuottama "natsikortti", joka estää nykyään suhtautumasta siihen vakavasti. Yhteydet maallistumiseen, uskonnollisuuden muuttumiseen nationalismiksi ja lopulta kirkon korvaamiseen kansallissosialismilla koska "heikko" kirkko käski rakastamaan lähimmäistään ovat hyytävää luettavaa.

Lopuksi Paavolainen kirjoittaa kovan credon, joka kuulostaa aivan HS Vision uutisotsikoilta:
Ennen nuoriso sekoili, juopotteli, kapinoi ja hukkasi aikaa, mutta nyt nuoruuskin on valjastettu maailmanvalloitukseen.
Moderni puritanismi on hymyilevää kieltäymystä, äärimmäistä itsekuria, jossa ei unta tarvita!
Nouseeko uusi fascismi siis startup-yrittäjyydestä?

[Niklas · Rating 5 out of 5]

Tarkkanäköinen teos kristinuskon ja pakanallisuuden suhteesta. Teos alkaa hieman yllättäen kuvauksella Paavolaisen matkasta Boliviaan Inca-raunioiden luokse, mutta syy-yhteys aukeaa kun hän rupeaa vertailemaan (kansallista) pakanallisuutta (kansainväliseen) kristinuskoon. Hienoja aikalaishuomioita sekä Italian, Japanin, Saksan että Neuvostoliiton totalitaarisista kuvioista, hyvin kirjoitetussa ja kerrotussa muodossa. Avaa myös harvinaisia näkymiä sotien väliseen suomalaiseen intellektuellismiin, johon ei ehkä muuten olisi tullut tutustuttua.

[Ilari · Rating 3 out of 5]

Tälle on jotenkin hieman vaikea antaa arvosanaa - historian kannalta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jolla on kuitenkin omat puutteensa.

Paavolaisella on välillä raivostuttavakin tarve vedellä suuria linjoja ja esittää hienon ja kiinnostavan kuuloisia teorioita, joita ei sitten jaksetakaan avata sen enempää. Lopuksi halutaan kovasti luoda kristinuskon ja individualismin välille olennaista suhdetta, jotta "risti ja hakaristi" -asetelma olisi täydellinen, mutta väitettä tukevan laajemman kontekstin puuttuessa lopputulema jää pannukakuksi.

Yhtä kaikki kirja on kiinnostavaa, valaisevaa ja viihdyttävääkin tajunnanvirtaa kohtalokkailta ajoilta. Kiinnostavimmillaan Paavolainen on kuvaillessaan natsismin ja fasismin massoihin vetoavia ominaisuuksia ja ajan henkeä. Nämä kuvaukset ovat sitäkin vaikuttavampia ottaen huomioon kirjan julkaisuvuoden 1938, kun tarkastelun kohteena olevan kehityksen lopputulos ei vielä tosiaankaan ollut tiedossa. Saisimmepa Olavin analyysit 2020-luvun poliittisesta kulttuurista ja populismin noususta.

[Riina · Rating 2 out of 5]

Paavolaisen yli 300-sivuinen rinnastus kadonneen inka-kulttuurin, kansallisbolševismin ja fasimin välillä verrattuna kristinuskoon on aikaansa nähden häkellyttävää luettavaa, joka luultavasti ansaitsisi neljä tähteä viidestä. Lukunautintona päädyn kuitenkin antamaan sille vain kaksi pojoa: lauseiden suon halki on (liian) usein raskasta tarpoa.