What do you think?
Rate this book
Layla
Minut kihlattiin kehdossa.
Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi. Hän havahtui hääpäivän jälkeisenä aamuna aviomiehensä Muratin liikkeisiin. Tämä sytytti valot ja käski Laylan nousta patjalta.
Layla totteli miestään, kuten kunnon kurdivaimon tulee. Hän vilkaisi klaanin luvatta rakentaman gecekondun ikkunasta ulos. Siellä liehuivat punainen, keltainen ja vihreä. Gülistan-äiti oli häitten kunniaksi ripustanut kerrostalojen väliselle pyykkinarulle valmiiksi kuivia huiveja. Punainen, keltainen ja vihreä olivat kurdikansan värit.
Häävieraat olivat syöneet notkuvat pöydät börekejä, dolmia, köftejä ja yufkaa, ohutta leipää. Ne levittivät juhlan tuoksua arkeen saakka.
Minut kihlattiin kehdossa. Valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle.
Cover Image Artist/Päällys: Tuula Mäkiä
Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi. Hän havahtui hääpäivän jälkeisenä aamuna aviomiehensä Muratin liikkeisiin. Tämä sytytti valot ja käski Laylan nousta patjalta.
Layla totteli miestään, kuten kunnon kurdivaimon tulee. Hän vilkaisi klaanin luvatta rakentaman gecekondun ikkunasta ulos. Siellä liehuivat punainen, keltainen ja vihreä. Gülistan-äiti oli häitten kunniaksi ripustanut kerrostalojen väliselle pyykkinarulle valmiiksi kuivia huiveja. Punainen, keltainen ja vihreä olivat kurdikansan värit.
Häävieraat olivat syöneet notkuvat pöydät börekejä, dolmia, köftejä ja yufkaa, ohutta leipää. Ne levittivät juhlan tuoksua arkeen saakka.
Minut kihlattiin kehdossa. Valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle.
Cover Image Artist/Päällys: Tuula Mäkiä
362 pages, Hardcover
First published June 1, 2011
8 people are currently reading
233 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
April 16, 2012
Tervon uusinta ja mediassa ilmestyttyään varsin puhuttua teosta ei varmasti kannata pitää tietokirjana kurdinaisista, mutta fiktiona se tekee tehtävänsä ja saa lukijan otteeseensa. Asiavirheistäkin kurdeihin liittyen on puhuttu, enkä tiedä missä määrin moisia kirjassa riittää vai onko niitä lainkaan, mutta eipä sillä ollut väliäkään. Jos turkkilainen ruoka on tuttua, aukeaa sen kautta ainakin muutamat ahkerasti viljellyt vieraskieliset sanat.
Layla kietoo pikkuhiljaa useamman päähahmon elämät yhteen. Helsingin Liisankadulle päätyy niin lapsensa huoltajuuden menettänyt alkoholisti Helena, velkojaan huoraringin pyörittämisellä maksava Armonlahti, klaaninsa häpäissyt 15-vuotias kurdityttö, poliittisesti fanaattinen opiskelijapoika ja muutama muu heidän ympärillään. Näinkin monen henkilön pyörittäminen samassa kirjassa on yllättävän onnistunutta, vaikka mukana on myös vaihtuvaa minä-kertojaa yleiskerronnan lisäksi, enimmäkseen Laylan hiljaista ajattelua.
Alaikäisen tytön seksiorjuudesta lukeminen ahdistaa varmasti monta lukijaa, ja se rankkaako kirjan lopulta hyväksi vai huonoksi, riippunee paljolti siitä pitääkö mitä tahansa tuntemuksia herättäviä tekstejä onnistuneen kirjan merkkinä, vai kokeeko negatiiviset teemat sellaisiksi, että ne ovat automaattisesti yhtä kuin huonoja. Sijotun itse tällä kertaa johonkin välimaastoon; lukukokemuksena Layla on ajatuksia herättävä, mutta ensimmäiseksi Tervolta luetuksi kirjaksi tämä ei vielä vakuuttanut.Onkohan oikoluku jäänyt tekemättä, kirjoitusvirheitä riitti?
” ‘Minut kihlattiin kehdossa, valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle.’ Kaksi viikkoa sitten Layla oli odottanut Memed-isäänsä klaanin gecekonduja saartavan muurin ulkopuolella. Muuri oli akennettu vuoden 1999 suuren maanjäristyksen rikkomista tiilistä, laudanpätkistä ja rautakappaleista. Turkkilainen nuori mies ilmestyi juttelemaan hänelle muurin katveeseen. Turkkilainen oli nimeltään Ibrahim. “
Layla kietoo pikkuhiljaa useamman päähahmon elämät yhteen. Helsingin Liisankadulle päätyy niin lapsensa huoltajuuden menettänyt alkoholisti Helena, velkojaan huoraringin pyörittämisellä maksava Armonlahti, klaaninsa häpäissyt 15-vuotias kurdityttö, poliittisesti fanaattinen opiskelijapoika ja muutama muu heidän ympärillään. Näinkin monen henkilön pyörittäminen samassa kirjassa on yllättävän onnistunutta, vaikka mukana on myös vaihtuvaa minä-kertojaa yleiskerronnan lisäksi, enimmäkseen Laylan hiljaista ajattelua.
Alaikäisen tytön seksiorjuudesta lukeminen ahdistaa varmasti monta lukijaa, ja se rankkaako kirjan lopulta hyväksi vai huonoksi, riippunee paljolti siitä pitääkö mitä tahansa tuntemuksia herättäviä tekstejä onnistuneen kirjan merkkinä, vai kokeeko negatiiviset teemat sellaisiksi, että ne ovat automaattisesti yhtä kuin huonoja. Sijotun itse tällä kertaa johonkin välimaastoon; lukukokemuksena Layla on ajatuksia herättävä, mutta ensimmäiseksi Tervolta luetuksi kirjaksi tämä ei vielä vakuuttanut.Onkohan oikoluku jäänyt tekemättä, kirjoitusvirheitä riitti?
” ‘Minut kihlattiin kehdossa, valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle.’ Kaksi viikkoa sitten Layla oli odottanut Memed-isäänsä klaanin gecekonduja saartavan muurin ulkopuolella. Muuri oli akennettu vuoden 1999 suuren maanjäristyksen rikkomista tiilistä, laudanpätkistä ja rautakappaleista. Turkkilainen nuori mies ilmestyi juttelemaan hänelle muurin katveeseen. Turkkilainen oli nimeltään Ibrahim. “
August 26, 2018
Tervo keel ja lauseehitus on lihtsalt imetlusväärne, rääkimata oskusest kirjutada tõsistest ja rõlgetest asjadest tõsiselt aga nii täpse sarkasmiga, et ajab sellegipoolest naerma. Nüüd kahetsen, et seda originaalkeeles ei lugenud aga suur kiitus Jan Kausile nauditava tõlke eest!
Read
December 31, 2019"Layla" ostsin käimas olevast "Rahva Raamatu" soodusmüügist ja sellest sai mu suurim lugemiselamus üle aastate. Raamat ei saanud käest enne, kui see varasel hommikutunnil läbi sai. Soome kirjanikud on ennegi mu suured lemmikud olnud, Tervo, keda ma varem lugenud polnud, lisandus nüüd muidugi listi.
Layla on kurdi tüdruk, kes tänu vanima venna abile hädavaevu hukkamisest pääseb ja kelle, kui nii võib öelda, seiklusrohkele teekonnale - läbi mitmete riikide Soomeni ja sealt tagasi Türki saab raamatut lugedes kaasa elada. Muidugi on raamatus palju teisi põnevaid tegelasi, sümpaatseid, keerukaid, omadega puntras olevaid, sundolukorras rabelevaid ja ka väga ebasümpaatseid. Üks tegelastest, vanemlikud õigused kaotanud, alkoholiga kimpus olev soomlanna Helena, kes prostitutsiooni abil oma olukorrast välja rabelda püüab, loeb atsronoomia-alast kirjandust, sealt tuleb veidi sisse ka kosmiline mõõtkava - oleme kogu oma rähklemise, traagika ja koomikaga üsna olematud universumi ääretuses. Nii selles kui ka muuski mõttes meenutab raamat mõneti Afanasjevi "Serafimat ja Bogdani". - oma tütarde traagilise saatuse taga seisab nende ema, kes ei saanud abielluda selle vennaga kellega oleks soovinud ja saadab hukatusse oma lapsi, murdmaks ja vabanemaks soovimatust abikaasast. Afanasjevi raamatu tegevustik jääb aga poole sajandi tagusesse aega, "Layla" tegevustik leiab aset sama hästi kui nüüd ja praegu ning selle kohale jõudmine, et säärase tohuvapohu keskel me just igapäevaselt elamegi ja et võib juhtuda kõike ja mida iganes - kui ka mitte minu või sinu, siis kellegi teisega kindlasti - kohale jõudmine on üsna silmi avav. Mõneti üle võlli tegevus keeratud vast siiski on, (ema saadab eluks ajaks vangi oma vanima, inimesena kõige sümpaatsema poja- ülejäänud kaks, ebameeldivad tüübid hukkuvad vägivaldselt- kuigi soovimatu abikaasa, kes tegelikult inimese ega isana ebameeldiv polegi on juba surnud ja ema ihaldatud mehevennaga viimaks "õnnelikult koos") aga - ilukirjandus on ilukirjandus, ja nii seda ka võtta tuleb.
/.../"Kiilakad hakkavad uuesti möirgama ja ma mõistan nende karjumisest ainult üht väljendit: kuradi immigrant, kuradi immigrant. Ütlen nii kõva häälega, kui julgen: Ei ole ma immigrant, lits olen." Kiilakad mehed jäävad vait. Nende juht võtab oma jala mu eest ära."/.../
Layla on kurdi tüdruk, kes tänu vanima venna abile hädavaevu hukkamisest pääseb ja kelle, kui nii võib öelda, seiklusrohkele teekonnale - läbi mitmete riikide Soomeni ja sealt tagasi Türki saab raamatut lugedes kaasa elada. Muidugi on raamatus palju teisi põnevaid tegelasi, sümpaatseid, keerukaid, omadega puntras olevaid, sundolukorras rabelevaid ja ka väga ebasümpaatseid. Üks tegelastest, vanemlikud õigused kaotanud, alkoholiga kimpus olev soomlanna Helena, kes prostitutsiooni abil oma olukorrast välja rabelda püüab, loeb atsronoomia-alast kirjandust, sealt tuleb veidi sisse ka kosmiline mõõtkava - oleme kogu oma rähklemise, traagika ja koomikaga üsna olematud universumi ääretuses. Nii selles kui ka muuski mõttes meenutab raamat mõneti Afanasjevi "Serafimat ja Bogdani". - oma tütarde traagilise saatuse taga seisab nende ema, kes ei saanud abielluda selle vennaga kellega oleks soovinud ja saadab hukatusse oma lapsi, murdmaks ja vabanemaks soovimatust abikaasast. Afanasjevi raamatu tegevustik jääb aga poole sajandi tagusesse aega, "Layla" tegevustik leiab aset sama hästi kui nüüd ja praegu ning selle kohale jõudmine, et säärase tohuvapohu keskel me just igapäevaselt elamegi ja et võib juhtuda kõike ja mida iganes - kui ka mitte minu või sinu, siis kellegi teisega kindlasti - kohale jõudmine on üsna silmi avav. Mõneti üle võlli tegevus keeratud vast siiski on, (ema saadab eluks ajaks vangi oma vanima, inimesena kõige sümpaatsema poja- ülejäänud kaks, ebameeldivad tüübid hukkuvad vägivaldselt- kuigi soovimatu abikaasa, kes tegelikult inimese ega isana ebameeldiv polegi on juba surnud ja ema ihaldatud mehevennaga viimaks "õnnelikult koos") aga - ilukirjandus on ilukirjandus, ja nii seda ka võtta tuleb.
/.../"Kiilakad hakkavad uuesti möirgama ja ma mõistan nende karjumisest ainult üht väljendit: kuradi immigrant, kuradi immigrant. Ütlen nii kõva häälega, kui julgen: Ei ole ma immigrant, lits olen." Kiilakad mehed jäävad vait. Nende juht võtab oma jala mu eest ära."/.../
May 8, 2020
Kullake, oledki valmis,
kuid kuidas Sind nüüd lugejate ette saadaksin?
Kui oleksid õudukas, paneksin Su nimeks "Klann",
kui oleksid marurahvuslaste märg unenägu, paneksin Su nimeks "Eestinaisedkasteselliseidvärdjaidsiiatahategi?",
kui oleksid ajalooline romaan 1930ndatest, paneksin Su nimeks "Pussid ja tussid",
kui oleksid raport põgenike väärkohtlemisest, paneksin Su nimeks midagi lohisevat ja akadeemilist,
kui oleksid komöödia... siis jääksid nimetuks, sest Sinus ei ole rõõmukübetki,
kui oleksid koomiks, laseksin Sind avaldada kolmes toonis: valge, must ja punane.
Punane kui veri, mida valatakse au eest,
punane kui veri, mida pulmaööl ei voola,
punane kui veri, mida voolab süütuist,
sest et tavad,
sest et usk,
sest et häbi,
sest et mis iganes, mis aitab harimatuil vanameestel hoida harimatuse mülkas kõiki, kes alles loodavad ja unistavad.
Kullake, ma panen Su nimeks "Layla"!
kuid kuidas Sind nüüd lugejate ette saadaksin?
Kui oleksid õudukas, paneksin Su nimeks "Klann",
kui oleksid marurahvuslaste märg unenägu, paneksin Su nimeks "Eestinaisedkasteselliseidvärdjaidsiiatahategi?",
kui oleksid ajalooline romaan 1930ndatest, paneksin Su nimeks "Pussid ja tussid",
kui oleksid raport põgenike väärkohtlemisest, paneksin Su nimeks midagi lohisevat ja akadeemilist,
kui oleksid komöödia... siis jääksid nimetuks, sest Sinus ei ole rõõmukübetki,
kui oleksid koomiks, laseksin Sind avaldada kolmes toonis: valge, must ja punane.
Punane kui veri, mida valatakse au eest,
punane kui veri, mida pulmaööl ei voola,
punane kui veri, mida voolab süütuist,
sest et tavad,
sest et usk,
sest et häbi,
sest et mis iganes, mis aitab harimatuil vanameestel hoida harimatuse mülkas kõiki, kes alles loodavad ja unistavad.
Kullake, ma panen Su nimeks "Layla"!
June 19, 2020
Lähdin lukemaan, koska en ollut aikaisemmin lukenut Tervoa, ja pian tunnistinkin monissa arvosteluissa ja kirjablogeissa näkemäni kuvaukset erikoisesta kielestä. Kieleen totuttuani pidin siitä ja pidin kaikkia konteksteihin varta vasten luotuja sanoja luovina, mutta jossain vaiheessa rupesi olemaan enemmänkin kikkailun makua.
Luin tämän nopeasti parissa päivässä juuri siksi, että halusin nähdä, miten monta eri juonta nivoutuu lopussa yhteen ja mitä kaikille hahmoille tapahtuu. Muutama kappale ennen loppua tajusin (ja petyin siihen), että tämä oli näitä kirjoja, joissa hahmojen tulevaisuus ja monet tapahtumat ennen loppua jäävät auki.
Layla jäi hahmona jotenkin etäiseksi, vaikka en tiedä, oliko tämä tarkoituskin.
Väkivalta ei myöskään inspannut, se tuntui väkisin kirjaan tungetulta.
70 % kirjasta 👍, loput 30 % ei enää jaksanut samalla tavalla innostaa.
Luin tämän nopeasti parissa päivässä juuri siksi, että halusin nähdä, miten monta eri juonta nivoutuu lopussa yhteen ja mitä kaikille hahmoille tapahtuu. Muutama kappale ennen loppua tajusin (ja petyin siihen), että tämä oli näitä kirjoja, joissa hahmojen tulevaisuus ja monet tapahtumat ennen loppua jäävät auki.
Layla jäi hahmona jotenkin etäiseksi, vaikka en tiedä, oliko tämä tarkoituskin.
Väkivalta ei myöskään inspannut, se tuntui väkisin kirjaan tungetulta.
70 % kirjasta 👍, loput 30 % ei enää jaksanut samalla tavalla innostaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 1, 2018
Ihan mielenkiintoinen tarina, mutta kirjoitustyyli ei iskenyt ollenkaan. Meinasin jättää kesken, mutta luin kuitenkin loppuun kun halusin nähdä miten tarinat päättyy. Tarinat nivoitui ihan kivasti yhteen.
November 25, 2018
Aihe on kiinnostava ja ajankohtainen. Välillä tervomainen pikkunokkeluus ärsyttää, mutta kaikkiaan sitä parempaa Tervoa. Kurdien kunniakulttuurin kuvaus on ahdistavaa naisen näklkulmasta. Siihen oki miehenäkin helppo samaistua.
June 9, 2021
Otsustasin lõpus lisaks koduriiulile ka aastatega tekkinud lugemisnimekirja süsteemselt otsast harvendama hakata. Sarnaselt teistele sarja Moodne aeg teostele oli ka "Layla" nauditav lugemine. Soome kirjaniku teoses põimuvad ühelt poolt Türgi kurdide suguvõsa traditsioonilisus, kus kõige olulisem on AU, ja Põhjamaade heaoluühiskond Helsingis asuvas lõbumaja pidamise näol. Hulk tegelasi, kellel kõigil on oma nägu ja lugu, mis lõpuks omavahel loogiliselt või seletamatul viisil põimuvad. Taustaks saab tegemisi meile võib-olla mitte nii tuntud rahvakillu maailmast ja heaoluühiskonna poliitikast. Süžees on mitmeidki huvitavaid keerdkäike ja pöördeid. Kõige selle keskel püüab ellu jääda vaid 15-aastane kurdi tüdruk, kelle perekond on mõistnud surma selle pärast, et ta viis minutit türklasega rääkis ja see tema väikest sõrme puudutas. Lugemiselamus missugune, pannes ikka ja jälle mõtlema selle mõistetamatu üle, mis enda maailmaga kõrvuti kuskil eksisteerib.
November 28, 2022
luin taas kouluu varten. käsittelee moniii tosi tärkeitä asioita, josta ekstrapisteitä. hahmojen kuvaukset oli tosi onnistuneita ja aitoja! tykkäsin miten kaks tarinaa yhdisty lopulta ja ööö emt kaunis kirja.
September 14, 2019
Ainoa Tervon kirjoista, jonka olen lukenut lopouun. Ja hyvä oli!
November 20, 2022
Tykkäsin kovasti
January 31, 2023
Koulua varten. Huonoin kirja mitä oon IKINÄ lukenut.
March 13, 2024
Patriarhaalse maailma hirm naiste üle võimu kaotamise ees sunnib tapma oma kalleid tütreid - praegu ikka veel.
Väga hästi kirjutatud.
Väga hästi kirjutatud.
June 16, 2025
vahva suositus ajankohtaisesta aiheesta
December 8, 2025
En uskoakseni ole ikinä lukenut yhtä synkkää kertomusta. Kolmannen tähden pelasti Tervon mahtava kielen käyttö. Haluaisin silittää Jarin päätä ja kehottaa häntä hankkimaan apua.
October 7, 2016
Ei yllä Tervon parhaimmistoon, mutta ei silti huono.
June 17, 2015
Tämä taitaa olla ensimmäinen Jari Tervon kirja, jonka olen lukenut loppuun saakka. Onko se häpeä? Ehkä ei.
Laylasta luin monenlaisia häpeän teemoja. Eri kulttuureissa ja yhteis��issä hävetään eri asioita ja eri syistä. Mutta olivat häpeän syyt ja seuraukset millaisia tahansa, halu välttää häpeää on kaikille yhteistä. Tähän samanlaisuuteen liittyy myös toinen kirjasta havaitsemani teema: emmepä me ihmiset nyt niin kovin erilaisia ole, vaikka olisimme suomalaisia tai turkkilaisia tai kurdeja tai saksalaisia tai mitä vain.
Jäin pohtimaan suomen kielen häpeä-sanaa. Sehän on substantiivina perusmuodossaan samannäköinen kuin hävetä-verbin käskymuoto (häpeä!). Kielemme on pullollaan moista homonymiaa, mutta tästä yhtäläisyydestä voisi rakennella monenlaisia aasinsiltoja. Häpeä vaikuttaisi olemuksellistuvan erityisesti silloin, kun joku muu käskee häpeämään jotakin. Laylassa yksilöt kyllä onnistuvat keksimään oikeutuksen aivan kaikille teoilleen, mutta yhteisön tai lähipiirin jäsenet ovat ne, jotka tuomitsevat yksilön häpeään. Henkilöitten elämä on siis enimmäkseen kamppailua muitten langettamaa häpeää vastaan. Se ei ole kunniakasta elämää, vaan vain häpeän väistelyä.
Laylasta luin monenlaisia häpeän teemoja. Eri kulttuureissa ja yhteis��issä hävetään eri asioita ja eri syistä. Mutta olivat häpeän syyt ja seuraukset millaisia tahansa, halu välttää häpeää on kaikille yhteistä. Tähän samanlaisuuteen liittyy myös toinen kirjasta havaitsemani teema: emmepä me ihmiset nyt niin kovin erilaisia ole, vaikka olisimme suomalaisia tai turkkilaisia tai kurdeja tai saksalaisia tai mitä vain.
Jäin pohtimaan suomen kielen häpeä-sanaa. Sehän on substantiivina perusmuodossaan samannäköinen kuin hävetä-verbin käskymuoto (häpeä!). Kielemme on pullollaan moista homonymiaa, mutta tästä yhtäläisyydestä voisi rakennella monenlaisia aasinsiltoja. Häpeä vaikuttaisi olemuksellistuvan erityisesti silloin, kun joku muu käskee häpeämään jotakin. Laylassa yksilöt kyllä onnistuvat keksimään oikeutuksen aivan kaikille teoilleen, mutta yhteisön tai lähipiirin jäsenet ovat ne, jotka tuomitsevat yksilön häpeään. Henkilöitten elämä on siis enimmäkseen kamppailua muitten langettamaa häpeää vastaan. Se ei ole kunniakasta elämää, vaan vain häpeän väistelyä.
November 23, 2011
80-90 -lukujen taitteessa ilmestyi useampikin Hollywood-elokuva, joissa kauhisteltiin vieraiden kulttuurien barbaarisia tapoja. Yksi näistä oli Sally Fieldin tähdittämä "Lastani ette saa", jonka muistan City-lehden arvioineen nasevasti otsikolla "Jenkkimummon kulttuurishokki".
Jari Tervo on tähän trendiin myöhäisheränneenä työntänyt oman lusikkansa kuppiin. En tunne kurdikulttuuria, joten en lähde kommentoimaan kirjan asiasisältöjä tai kulttuurisia yksityiskohtia, mutta mielipiteitä kirja tulee varmasti herättämään. Tällaiset tarkoituksellisen alleviivaavat kuvaukset saavat osan lukijoista tyrmistymään ja vouhottamaan maailman epäoikeudenmukaisuudesta, ja toisaalta osan varmasti kritisoimaan kurdiperinteiden kuvausten virheellisyyttä. Jälkimmäistä emme joutuneet odottamaan kuin muutaman päivän kirjan ilmestyttyä.
Kirjasta huomaa kuitenkin, että Tervo on jälleen kerran tehnyt taustatyönsä perusteellisesti ja perehtynyt aiheeseen kunnolla. Olisin kaivannut epätoivoa, onnettomuutta ja vääryyksiä käsittelevälle kirjalle hiukan lohdullisempaa loppua. Kirjan henkilöt olisivat sen ansainneet.
Jari Tervo on tähän trendiin myöhäisheränneenä työntänyt oman lusikkansa kuppiin. En tunne kurdikulttuuria, joten en lähde kommentoimaan kirjan asiasisältöjä tai kulttuurisia yksityiskohtia, mutta mielipiteitä kirja tulee varmasti herättämään. Tällaiset tarkoituksellisen alleviivaavat kuvaukset saavat osan lukijoista tyrmistymään ja vouhottamaan maailman epäoikeudenmukaisuudesta, ja toisaalta osan varmasti kritisoimaan kurdiperinteiden kuvausten virheellisyyttä. Jälkimmäistä emme joutuneet odottamaan kuin muutaman päivän kirjan ilmestyttyä.
Kirjasta huomaa kuitenkin, että Tervo on jälleen kerran tehnyt taustatyönsä perusteellisesti ja perehtynyt aiheeseen kunnolla. Olisin kaivannut epätoivoa, onnettomuutta ja vääryyksiä käsittelevälle kirjalle hiukan lohdullisempaa loppua. Kirjan henkilöt olisivat sen ansainneet.
May 19, 2021
Nyt melkein pari vuotta lukemisen jälkeen tekisi melkein mieli antaa kaksi tähteä, mutta muistan inhonneeni tätä sen verran paljon, että yhteen tähteen saa jäädä. Alkajaisiksi täytyy kai mainita että en tykännyt yhtään Tervon kirjoitustyylistä, mikä sai aikaan negatiivisen asenteen koko kirjaa kohtaan heti alkuun.
Tarinaa kerrottiin minun makuuni vähän liian monen hahmon näkökulmasta, vaikka ymmärränkin mitä sen tarkoitus oli. Juoni ei missään vaiheessa saanut minua kiinnostumaan ja lukeminen olikin suoranaista pakkopullaa.
Kaikkein eniten Laylassa jäi ihmetyttämään että, miksi juuri Jari Tervo kirjoittaa tällaisista aiheista. Tervolla ei tietääkseni ole mitään henkilökohtaista kokemusta kirjan aiheista, ja nopea Google-haku paljastaa, että kirjaa varten tehty taustatutkimuskaan ei ole ilmeisesti mennyt ihan putkeen.
Tämän lukukokemuksen perusteella ei ihan hirveästi houkuta kokeilla Tervon muita teoksia.
Tarinaa kerrottiin minun makuuni vähän liian monen hahmon näkökulmasta, vaikka ymmärränkin mitä sen tarkoitus oli. Juoni ei missään vaiheessa saanut minua kiinnostumaan ja lukeminen olikin suoranaista pakkopullaa.
Kaikkein eniten Laylassa jäi ihmetyttämään että, miksi juuri Jari Tervo kirjoittaa tällaisista aiheista. Tervolla ei tietääkseni ole mitään henkilökohtaista kokemusta kirjan aiheista, ja nopea Google-haku paljastaa, että kirjaa varten tehty taustatutkimuskaan ei ole ilmeisesti mennyt ihan putkeen.
Tämän lukukokemuksen perusteella ei ihan hirveästi houkuta kokeilla Tervon muita teoksia.
December 8, 2014
Tähän mielentilaan ja kahden edeltävän kirjan tunnelmiin jääneenä tämä ei ollut hyvä valinta. Kolmas kirja putkeen, jossa alistetaan naisia, raiskataan, huoritellaan ja on kurja elämä yms. oli liian rankkaa meikäläisen mielelle, niinpä en saanut tästä kirjasta juuri mitään irti. Äänikirjassa Jarmo Mäkelän ääni on todella miellyttävä kuunnella, mutta sekään ei pelastanut tätä kokemusta.
Rankkojen aiheiden käsittely kirjallisuudessa on hyvä asia ja pidän siitä yleisesti, mutta näköjään voisi itsekin pitää huolta siitä, että lukee välillä jotain ihan muuta kuin rankkoja aiheita, että pää ei leviä.
Rankkojen aiheiden käsittely kirjallisuudessa on hyvä asia ja pidän siitä yleisesti, mutta näköjään voisi itsekin pitää huolta siitä, että lukee välillä jotain ihan muuta kuin rankkoja aiheita, että pää ei leviä.
March 13, 2016
Kirja oli ennakko-odotuksiani parempi. Kuitenkin henkilöhahmot jäivät hieman irrallisiksi, ja Tervon mukaan tuomien suurten teemojen varjoon, jolloin tunnelmassa ei päästy kovin syvälle, eikä samaistumisen saati koskettumisen tunteita juurikaan koettu. Muutama sivujuonne kirjassa oli mielestäni myös hieman turha, niidenkin sivumäärät olisi voinut käyttää Laylan ajatusten syventämiseen. Silti kuitenkin ihan kelpo teos, varsinkin suomalaisversioksi näistä aiheista. Ei mieltä räjäyttävä, ja kurdikulttuurista katsottuna tuskin myöskään kovin mairitteleva, mutta olihan siinä yritystä.
January 24, 2016
Raamat, kus koos mitu erinevat teemat (erinevad kultuurid, usk, inimkaubandus, kriminaalia jpm) ja mis algab vägagi muljetavaldavalt, eeldasin, et tegemist ongi vaid Layla loo dokumenteerimisega. Mingil hetkel lisandub hunnik muid tegelasi ja alguses sirgjooneline tõsine lugu omandab hoopis teised varjundid. On üldse tegemist draama või hoopis tragikomöödiaga? Oli nii mitmeidki mõtlemapanevaid kohti, samas leidus nii mõndagi ebausutavat. Loo finaal jättis mulle samuti kuidagi liiga konstrueeritud mulje. Ei olnud halb raamat, aga midagi jäi kripeldama.
December 28, 2013
Hyvä, muttei loistava. Kaksi naispäähenkilöä, joista Jari on kiitetty. Tervo on kuitenkin pyöritellyt ihan samantyyppisiä naiskohtaloita Rovaniemi-kirjoissaan, joten en oikein ymmärrä tätä kehua. Toki Layla on täysin erilianen, mutta ei hänen päänsä sisälle oikeastaan päästä. Enemmänkin paatuneemman prostituioidun, joka on ehtaa Tervo-osastoa. Kurdikuviot mielenkiintoisia. Tervo osoittaa, että rasismin raja on häilyvä ja jokaisen omassa päässä. Loppu ei nouse - sääli.
August 2, 2013
Pidin tästä kirjasta muuten oikein paljon, mutta jossain vaiheessa Tervon rouheva sanaleikittelyyn perustuva tyyli alkoi tuntua liian kepeältä aiheeseen verrattuna. Tämä taisi tapahtua jossain puolenvälin vaiheilla. Lisäksi loppu venyi minusta liikaa. Iso ratkaisu tapahtui kun kirjaa oli noin viidennes jäljellä, ja kaikki sen jälkeen oli turhaa langanpäiden solmimista. Henkilöitäkin oli vähän liikaa minun makuuni, oli vaikea välillä hahmottaa kuka ja mitä.
January 20, 2012
Olipas häkellyttävän loistavaa taas. Suuren Suomi-trilogian jälkeen Koljatti oli ilmeinen paineenpurku - hauska kyllä - mutta tämä on sitä itseään: rankka, kielellisesti veitsenterävä, täynnä tunnetta, viisas ja oikealla asialla. Yksi tähti pois pienestä venyttämisestä, mutta täydet moraaliset pisteet.
August 17, 2012
Kaikkeen hypettämiseen verrattuna odotin kirjalta vielä enemmän. Juoni oli hyvä ja kirja kiinnostava, mutta varsinkin loppu lässähtää kummasti kasaan. Tervon kieli on nautinnollista lukea ja kirja lukukokemuksena hyvä, muttei ihan kuitenkaan yltänyt sille tasolle, jolle sen etukäteen odotin yltävän.
September 26, 2012
Alkoi kauniilla kaarella, mutta tarina ei jaksanut kantaa. Tarinan primus motor ei vakuuta: kuka tapattaa kolme neljästä lapsestaan ja aviomiehensä 29 vuoden avioliiton jälkeen päästäkseen yhteen nuoruuden ihastuksensa kanssa? Tervon kielenkäyttö on upeaa, mutta tarinan juoksutuksessa on parantamista.
December 3, 2012
Koskettavakin kuvaus aiheesta ja aiheista, joista harva meistä tietää, vaikka olisi syytä. Prostituutiota, ihmiskauppaa, uskonvihaa ja kunniamurhia. Elämänmakua. Kielikin on tervomaisittain laadukasta ja viimeisteltyä. Ainoa kauneusvirhe tulee Kempeleen taivutuksesta. Ei se edelleenkään taivu Kempeleeltä.
July 29, 2013
Witty social drama about how bad it can go with women in different corners of Europe (and its neighbourhood). Gives a pretty dreadful insight on the medieval manners of Kurdish muslims. Depicts Finland as not the cosiest place on Earth. If you're into lots of misery, then Layla's the book for you.
December 17, 2012
Fantastic, well-written, captivating.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews