Pimeä kuu

Ei-binäärisen kirjoittamisen trilogia #2

by Taneli Viljanen

Pimeä kuu on hybridinen kudelma ääniä, kuvia, tekstuureja, ajattelua; ajatusten heijastuksia ja muodonmuutoksia. Runo ja essee vuotavat toisiinsa; yksityinen ja yleinen, identiteettejä purkava ja rakentava, älyllinen ja tunteellinen ilmaisu laskostuvat lomittain ja kietoutuvat yhteen. Teos suhtautuu skeptisesti raja-aitoihin ja kiinnostuneesti lumouksiin; se on poliittinen, henkilökohtainen, filosofinen, sumea, täsmällinen. Pimeä kuu on intiimi rituaali, jonka kautta jotain uutta ja vapauttavaa liukuu esiin.

Genres: Poetry, Finnish Literature, Queer

120 pages, Hardcover

First published February 1, 2023

About the author

Taneli Viljanen (s. 1982 Rovaniemi) on suomalainen kirjailija. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008. Viljanen debytoi Novellit 2005 -antologiassa, ja hänen esikoisteoksensa, novellikokoelma Kaksiosainen mies, julkaistiin vuonna 2009.

Reviews

[Mikko Saari]

Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain.

Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä pohdiskelevaa, vähän filosofista runoutta. Julkaisijansa Poesian usein aforistiseen linjaan se istuu hienosti. Viljanen kysyy kysymyksiä, poukkoilee ajatuksesta toiseen, hahmottelee.

Millainen emotionaalinen sävy on sanalla ”minuutti”? Kuinka monta minuuttia on kulunut?

Miten aika kulkee eteenpäin tämän lauseen kohdalla

Miten aika kulkee taaksepäin tämän lauseen kohdalla

Mukaan mahtuu hyvinkin runollista kielellä ja äänteillä leikittelemistä (”emme emmi enää eteisissä, enneseiteissä”), mutta myös filosofista pohdiskelua sukupuolesta ja huomioita musiikista. Viljasen ajattelun kiemuroita on mielenkiintoista seurata, niiden kaikessa hajanaisuudessa.

Kirjoitus vastustuksena, vastahankana, vastarintana, esteenä; kirjoitus antautumisena, kellumisena, avautumisena, sulautumisena; haluan ajatella, etteivät nämä ole vastakohtia, etteivät ne sulje toisiaan pois; että ne voivat ruokkia ja rakentaa toisiaan.

Tämä kirjan takakannessakin siteerattu pätkä teosta kuvaa tätä mielestäni hyvin. Tuntuu, ettei monessakaan kohtaa välttämättä sanota kovin paljon, mutta teksti onnistuu kuitenkin herättämään kiinnostavia assosiaatioita ja merkitysketjuja vastaanottavassa päässä. Tässä on paljon siteerattavaksi kelpaavia mietteitä ja huomioita.

Sukupuolen performatiivisuus toimii toiston kautta; toisto tapahtuu ja hahmottuu ajassa; onko vapautumisen edellytys ajan ajattelu ja kokeminen uudella tavalla?

Aforistisen, filosofisen ja pohdiskelevan runouden ystäville Pimeä kuu on oivallinen; perinteisemmän lyriikan ystäville tämä on epäilemättä liian hajanainen ja haahuileva.

[Puurojohannes]

En halua antaa tälle tähtiä. Toisaalta en halua sanoa, että pidin tästä. Jos kaikki tiiveimmät runonkärjet tästä ottaisi ja löisi kolmekymmentäsivuisen vihon väliin nii saisi erittäin hyvän kokoelman. Toisaalta sitä tässä ei ehkä haettu. Genrejen välisyys tuntuu omassa lukukokemuksessa itselle lähinnä vaan siltä, ettei kirjaa ole editoitu. Niin ja miksi tänne väleihin on skannailtu lankaa?

[Jenni]

Vaativa, mielenkiintoinen mutta vaikeasti lähestyttävä. Välillä sanoitetaan hyvinkin tuttuja tunteita ja ajatuksia, välillä ajatuksesta on vaikea saada kiinni. Viimeiset runot hyvin vaikuttavia ja jotenkin selittäviäkin. Kieltä ja ajatusrakenteita keritään auki ja haetaan uusia muotoja ja kieliä. Mulle kolahti etenkin oikukkaat ja kuvaavat yhdyssanat, jotka tuovat yhteen yllättäviä asioita uuteen harmoniaan. Tämän teoksen pariin voi palata monesti ja hitaasti.

[Ellen · Rating 3 out of 5]

3,5!