Kirjailija Risto Isomäki on toiminut lähes läpi elämänsä aktivismin ytimessä. Maailmanparantajan muistelmissa hän kertoo jännityskirjailijan otteella kahden värikkään vuosikymmenen parhaat, jo osittain unohdetut tarinat.
Isomäki vie lukijan aitiopaikalle kansalaisyhteiskunnan kultakauteen, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot muuttivat maailmaa. Hän osallistui itse lukuisiin kansalaiskampanjoihin ja on onnistunut säilyttämään niitä koskevia arkistoja.
Suomessa vuodet 1979–2004 olivat kansalaisjärjestöille erityisen vaikuttavaa aikaa: tiivis yhteistyö Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kansanliikkeiden kanssa pelasti lukemattomia ihmishenkiä, ja sillä oli suuri merkitys väestöräjähdyksen pysäyttämisessä ja syvän köyhyyden vähenemisessä. Kansainvälisesti Suomi pystyi näyttelemään huikeasti kokoaan suurempaa roolia, ja kotimaassa mobilisoitiin kaikkien aikojen laajimpia vetoomuksia, mielenosoituksia ja kansalaiskampanjoita.
Millaista oli toimia väsymättä kaaoksen masinoimassa maailmassa, ja miten se vaikutti Isomäen näkemyksiin oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksista parantaa maailmaa? Ketkä kaikki olivat mukana luomassa näitä menestystarinoita?
Risto Isomäki is a Finnish environmental activist and author of science fiction and nonfiction books. His 2005 novel Sarasvatin hiekkaa was nominated for the Finlandia Prize in 2005 and won the Tähtivaeltaja award in 2006.
Teoksessa oli odotetusti paljon mielenkiintoista asiaa sekä järkipuhetta. Isomäen kaltaiset ihmiset antavat edes hieman uskoa tässä lyhytnäköisten, itsekkäiden, piittaamattomien ja kaikenlaisiin humpuukeihin uskovien nyky-maailmassa. Surulliseksi minut sai tätä lukiessa se, että samantyyppisen "maailman parantajan" uran olisin itselleni elämässäni halunnut, mutta loputtomat toisten ihmisten julmat kampitukset ja sitten ihan se lähtökohta, että olen päähänpotkittujen, huonosti verkostuneiden, köyhien ihmisten jälkikasvu, eivät todellista mahdollisuutta mihinkään vastaavaan antaneet.
Täydet tähdet jäivät puuttumaan lähinnä siksi, että sellainen hosuen kasatun kirjan fiilis tuli paikka paikoin ja esim. liian taajat ja väkisinväännetyt väliotsikot tökki silmiin.
En kokenut tätä varsinaisena elämäkertana/biografiana, eli tohdin antaa tähtiä, enkä koe arvostelevani siis ihmistä ja hänen elämäänsä. Kyllä Ristolle ihmisenä voisi kevyesti viisi tähteä antaa, vaikka pari hänen fiktiivisistä kirjoistaan onkin melkoisia floppeja.
Isomäkeä parikymmentä vuotta fanittaneelle tämä oli jopa yksi parhaista kirjoista. Vaikka tarinat olivat monilta osin tuttuja, on kokonaisuus tälläkin tavalla enemmän kuin lukemisen arvoinen ja aiheuttaa akuuttia ajattelua.
Kirjan sanoma on, että myös maailman parantamisessa kannattaa toimia tehokkaasti ja keskittää tarmo sinne, missä voi vaikuttaa eniten. Kiinnostavaa ajankuvaa.
Muistan Risto Isomäen opiskeluajoilta hyvin ja olikin jännä lukea kirjaa, jossa vilisi niin paljon tuttuja nimiä. Kertakaikkisen häkellyttävää on se, kuinka moneen pestiin, paikkaan, hankkeeseen ja ideaan Isomäki on ehtinyt - vaikka kirjassa mainitaan vain pieni (?) osa hänen tekemisistään. Isomäki on ihminen, joka on oikeasti vaikuttanut maailmanmenoon ja pyrkii siihen tietysti edelleen.
Monenlaista ajateltavaa tästä sai. Senkin opin, että koralliriuttoja tärkeämpiä ovat ne merenpohjan meriruohot. Ja että laivojen rikkipäästöt muodostavat ilmastoa viilentäviä pilviä. Ja että EU:n ilmastopolitiikka on ihan sieltä ja syvältä.