What do you think?
Rate this book
Ulos baarikaapista
Juonko minä koska voin huonosti? Vai voinko minä huonosti koska juon?
Henkilökohtainen tarina kansainvälisissä johtotehtävissä toimineen naisen alkoholiongelmasta sekä yksinäisestä taistelusta saada se hallintaan.
Yhteiskunnan luomat suorituspaineet ovat luoneet vaarallisen pohjan ”sivistyneelle” tissuttelulle. Tänä päivänä työtä tekevien ja hyvin suoriutuvien naisten alkoholiongelma on varsin yleinen, mutta vaiettu tabu. Kuinka pohjalle pitää pudota ennen kuin saa yhteiskunnalta apua? Päiväkirjamainen kertomus paljastaa karun totuuden edessä nöyrtymisestä, läheistensä huijaamisesta sekä pitkästä päihdeongelmasta. Leenan kulkema polku antaa vertaistukea jokaiselle ongelman kanssa kamppailevalle.
Leena Valmu on filosofian tohtori, biotieteen dosentti sekä nuortenkirjailija.
Henkilökohtainen tarina kansainvälisissä johtotehtävissä toimineen naisen alkoholiongelmasta sekä yksinäisestä taistelusta saada se hallintaan.
Yhteiskunnan luomat suorituspaineet ovat luoneet vaarallisen pohjan ”sivistyneelle” tissuttelulle. Tänä päivänä työtä tekevien ja hyvin suoriutuvien naisten alkoholiongelma on varsin yleinen, mutta vaiettu tabu. Kuinka pohjalle pitää pudota ennen kuin saa yhteiskunnalta apua? Päiväkirjamainen kertomus paljastaa karun totuuden edessä nöyrtymisestä, läheistensä huijaamisesta sekä pitkästä päihdeongelmasta. Leenan kulkema polku antaa vertaistukea jokaiselle ongelman kanssa kamppailevalle.
Leena Valmu on filosofian tohtori, biotieteen dosentti sekä nuortenkirjailija.
- GenresAddiction
245 pages, Hardcover
Published January 1, 2023
15 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
Read
July 11, 2024En oikein käsitä, mikä tämän kirjan kirjoittamisen päämääränä on ollut (kirjoittajan blogimerkintöjen jakamisen painetussa muodossa lisäksi siis). Teosta vaikutetaan markkinoitavan jonkin sortin vertaistukena alkoholisteille, mutta kun kirjassa esitetty tapa kohtuullistaa juomista ei onnistunut itse kirjoittajaltakaan, eivät lähtökohdat muiden tsemppaamiselle ylös addiktion alhosta ole kovinkaan vakuuttavat.
Kirja tosin onnistuu hyvin, mikäli sen tavoitteena on osoittaa, kuinka juomisen säännösteleminen ei voi koskaan toimia tehokkaana saati jatkuvana tapana käsitellä alkoholiongelmaa. Huvituin erityisesti kirjan esittämästä alkoholin ”kohtuullistamisen” perse edellä puuhun -tyylisestä mallista, johon koko teos siis käytännössä perustuu; ensin vietetään neljä kuukautta kuivin suin, minkä jälkeen aletaan nostamaan seuraavien kahdeksan kuukauden aikana sallittuja kuukausittaisia alkoholin annosmääriä ”kontrollin” saavuttamiseksi. Mikä voisikaan mennä vikaan?
Ymmärrän, että addiktiosta irti rimpuillessa voi olla hyvä idea yrittää kehittää korvaavaa tekemistä aiemmin riippuvuuden parissa vietetyille tunneille. Valmu kirjoittaa kuitenkin koko päiväkirjansa ajan ”korvaavista nautinnontuottajista”, mikä särähtää ainakin omaan korvaani ja alkaa käydä rasittavammaksi ja rasittavammaksi mitä pitemmälle kirja etenee. Alkoholista luopuminen tai edes kulutuksen vähentäminen on pitkän päälle melko mahdotonta tai ainakin hyvin turhauttavaa, tuskaisaa ja äärettömästi tahdonvoimaa vaativaa, mikäli jaksaa uskotella itselleen, että etanolin juominen kaikkine sen aiheuttamine oireineen on minkäänlainen nautinto. Oikeastaan säälin kirjoittajaa, sillä niin kauan kuin tämä vakuuttelee erilaisten tekosyiden varjolla saavansa alkoholista jonkinlaista aitoa mielihyvää ja jatkaa aineen glorifiointia, ei hän tule pääsemään ongelmastaan eroon, vaan päätyy joka kerta ennemmin tai myöhemmin romahtamaan, vaikka juuri tällä hetkellä sattuisikin kuvittelemaan olevansa kuinka ”kontrollissa” juomisestaan tahansa. Tämän tarkoituksena ei ole lannistaa ketään; tämä on totuus, jonka voi lukea myös Ulos baarikaapista -kirjan sivuilta.
Kirja tosin onnistuu hyvin, mikäli sen tavoitteena on osoittaa, kuinka juomisen säännösteleminen ei voi koskaan toimia tehokkaana saati jatkuvana tapana käsitellä alkoholiongelmaa. Huvituin erityisesti kirjan esittämästä alkoholin ”kohtuullistamisen” perse edellä puuhun -tyylisestä mallista, johon koko teos siis käytännössä perustuu; ensin vietetään neljä kuukautta kuivin suin, minkä jälkeen aletaan nostamaan seuraavien kahdeksan kuukauden aikana sallittuja kuukausittaisia alkoholin annosmääriä ”kontrollin” saavuttamiseksi. Mikä voisikaan mennä vikaan?
Ymmärrän, että addiktiosta irti rimpuillessa voi olla hyvä idea yrittää kehittää korvaavaa tekemistä aiemmin riippuvuuden parissa vietetyille tunneille. Valmu kirjoittaa kuitenkin koko päiväkirjansa ajan ”korvaavista nautinnontuottajista”, mikä särähtää ainakin omaan korvaani ja alkaa käydä rasittavammaksi ja rasittavammaksi mitä pitemmälle kirja etenee. Alkoholista luopuminen tai edes kulutuksen vähentäminen on pitkän päälle melko mahdotonta tai ainakin hyvin turhauttavaa, tuskaisaa ja äärettömästi tahdonvoimaa vaativaa, mikäli jaksaa uskotella itselleen, että etanolin juominen kaikkine sen aiheuttamine oireineen on minkäänlainen nautinto. Oikeastaan säälin kirjoittajaa, sillä niin kauan kuin tämä vakuuttelee erilaisten tekosyiden varjolla saavansa alkoholista jonkinlaista aitoa mielihyvää ja jatkaa aineen glorifiointia, ei hän tule pääsemään ongelmastaan eroon, vaan päätyy joka kerta ennemmin tai myöhemmin romahtamaan, vaikka juuri tällä hetkellä sattuisikin kuvittelemaan olevansa kuinka ”kontrollissa” juomisestaan tahansa. Tämän tarkoituksena ei ole lannistaa ketään; tämä on totuus, jonka voi lukea myös Ulos baarikaapista -kirjan sivuilta.
October 16, 2023
Surullista, että kirjoittaja ei saanut työterveyden kautta apua, kun kertoi alkoholin olevan ongelma - se on valtavan tärkeä asia ja siksi toivon kirjalle paljon positiivista julkisuutta.
En kuitenkaan kauheasti nauttinut tästä kirjasta. Surullista, miten rumasti puliukoista ja sillan alle päätyneistä Arskoista saa kirjoittaa - ei ihan heti olis ajatellut, että on tänä vuonna julkaistu kirja. Myöskin toivoisi, että kun kirjassa esitetään väitteitä väestötason alkoholihaitoista, tekstille tehtäisiin ennen julkaisua faktantarkistusta - meillä on paljon tutkittua tietoa aiheesta, johon mutuilu ei oikein tuo mitään lisäarvoa, päin vastoin.
En kuitenkaan kauheasti nauttinut tästä kirjasta. Surullista, miten rumasti puliukoista ja sillan alle päätyneistä Arskoista saa kirjoittaa - ei ihan heti olis ajatellut, että on tänä vuonna julkaistu kirja. Myöskin toivoisi, että kun kirjassa esitetään väitteitä väestötason alkoholihaitoista, tekstille tehtäisiin ennen julkaisua faktantarkistusta - meillä on paljon tutkittua tietoa aiheesta, johon mutuilu ei oikein tuo mitään lisäarvoa, päin vastoin.
October 25, 2025
En lukenut kuin kolmasosan. Ei mitään kunnollista sisältöä, joka olisi vetänyt jatkamaan.
May 20, 2023
Huonoin kirja, jonka olen lukenut alkoholista. Tai oikeastaan tämä on yksi monista alkoholistin päiväkirjoista. Huonompi kuin "Selvästi juovuksissa". Kirja jäi minulta oikeastaan hieman kesken, koska tyyli ärsyttää, enkä halua käyttää enempää aikaa tällaiseen ryönään.
"Ulos baarikaapista" on alkoholistin mutinoita kohtuullistamisesta. Selvän jakson jälkeen ei mene pitkään, kun aletaan taas keksimään keinoja ryypätä. Koko kirja tähtää paremman keskiluokan viinihienosteluun ja haitallisen alkoholinkäytön oikeuttamiseen ja siinä ei ole päätä eikä häntää. Ei elämään tarvitse ylipäätään keksiä mitään "korvaavia nautinnontuottajia". Jo koko lähtökohta on hyvin alkoholistinen. Valmu luulee tietävänsä mistä puhuu, mutta on aivan kujalla.
Alkoholi on vaarallinen ja addiktoiva huume, jonka pahin haittavaikutus on itsepetos. Se tulee jälleen tämän kirjan kautta todistettua.
"Ulos baarikaapista" on alkoholistin mutinoita kohtuullistamisesta. Selvän jakson jälkeen ei mene pitkään, kun aletaan taas keksimään keinoja ryypätä. Koko kirja tähtää paremman keskiluokan viinihienosteluun ja haitallisen alkoholinkäytön oikeuttamiseen ja siinä ei ole päätä eikä häntää. Ei elämään tarvitse ylipäätään keksiä mitään "korvaavia nautinnontuottajia". Jo koko lähtökohta on hyvin alkoholistinen. Valmu luulee tietävänsä mistä puhuu, mutta on aivan kujalla.
Alkoholi on vaarallinen ja addiktoiva huume, jonka pahin haittavaikutus on itsepetos. Se tulee jälleen tämän kirjan kautta todistettua.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 22, 2023
Kaunistelematon, varsin suodattamaton ja sellaisena ihan tervetullut kirjallinen juovan alkoholistin puhetta. Miksikään toipumis- tai vertaistukikirjaksi tätä ei toki pidä kategorisoida. Kirja on läpileikkaus alkoholisoituneen ja edelleen alkoholisoituvan ihmisen mielenmaisemaan, juomiskaavaan ja loputtomiin neuvotteluihin oman riippuvuuden kieltämiseksi milloin hakemalla vertailukohdetta alemmista yhteiskuntaluokista, milloin todistellen omaa kaikinpuolista kyvykkyyttä tehdä riippuvuudesta loppu ja siirtyä maagiset askeleet taaksepäin kohtuukäyttäjäksi. Kirjailijan tähtäimessä ei siis missään vaiheessa ole raitistuminen, vaan juomisen jatkaminen ilman riippuvuuden etenemistä - himoittu kuolemattomuuden nektari, jota etsiessään moni on kuollut.
Kirjan kertojanääni on klassinen "juova minä", joka kertoo samaa tarinaa kuin tuhannet äänet AA-kerhoissa ja päihdekuntoutuksessa: en ole riippuvainen, koska olen a) älykäs, b) koulutettu, c) menestyvä, d) harjaantunut analyyttisessa ajattelussa, e) osaan käyttää exceliä, f) pystyn kovalla tahdonvoimallani katkaisemaan juomisen pitkiksikin ajoiksi ja sitä paitsi: g) en ole mikään Rane, Pirkko tai Pena. Juomani ovat kalliimpia, makuni sofistikoituneempi, motiivini juoda ylevämmät.
Päivittäiset mielialat piirtävät nekin tuiki tavallista käyrää kuivahumalaisten ilottomien ja harmaiden päivien ja itselle sallittujen helpotusta tarjoavien juomahetkien välillä. Alkoholi ja juuri alkoholi - olipa se sitten vaikka tarkoin excelöity ja kalenteriin suunniteltu lasillinen hyvää ja kallista valkoviiniä - on se, joka tuo juhlan, nautinnon ja vapautuksen. Itse asiassa tämä psykologinen jumalten keinu paljastaa lopulta sen kahleen, jolta excel ja tohtorintutkintokaan eivät pysty suojelemaan: jos elämästä on vaikeaa löytää niitä pieniä ilon, onnen ja hyvän mielen hetkiä ilman päihdettä, elämä ilman päihdettä ei ole oikein elämisen arvoista. Silloin käy paradoksaalisesti niin, että viinilasilliset ja -pullolliset eivät - ja nimenomaan tämän kirja ansiokkaasti demonstroi - tuo elämään mitään hyvää, vaan nimenomaan ruokkivat tätä samaa ankeuden ja onnettoman, harmaan elämän kierrettä.
Pääsikö kirjailija tällä metodilla hyvässä vauhdissa olevaa riippuvuussairautta karkuun vai ei, sen näemme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Ehkä saamme tälle teokselle jatko-osan? Toivon niin!
Kirjan kertojanääni on klassinen "juova minä", joka kertoo samaa tarinaa kuin tuhannet äänet AA-kerhoissa ja päihdekuntoutuksessa: en ole riippuvainen, koska olen a) älykäs, b) koulutettu, c) menestyvä, d) harjaantunut analyyttisessa ajattelussa, e) osaan käyttää exceliä, f) pystyn kovalla tahdonvoimallani katkaisemaan juomisen pitkiksikin ajoiksi ja sitä paitsi: g) en ole mikään Rane, Pirkko tai Pena. Juomani ovat kalliimpia, makuni sofistikoituneempi, motiivini juoda ylevämmät.
Päivittäiset mielialat piirtävät nekin tuiki tavallista käyrää kuivahumalaisten ilottomien ja harmaiden päivien ja itselle sallittujen helpotusta tarjoavien juomahetkien välillä. Alkoholi ja juuri alkoholi - olipa se sitten vaikka tarkoin excelöity ja kalenteriin suunniteltu lasillinen hyvää ja kallista valkoviiniä - on se, joka tuo juhlan, nautinnon ja vapautuksen. Itse asiassa tämä psykologinen jumalten keinu paljastaa lopulta sen kahleen, jolta excel ja tohtorintutkintokaan eivät pysty suojelemaan: jos elämästä on vaikeaa löytää niitä pieniä ilon, onnen ja hyvän mielen hetkiä ilman päihdettä, elämä ilman päihdettä ei ole oikein elämisen arvoista. Silloin käy paradoksaalisesti niin, että viinilasilliset ja -pullolliset eivät - ja nimenomaan tämän kirja ansiokkaasti demonstroi - tuo elämään mitään hyvää, vaan nimenomaan ruokkivat tätä samaa ankeuden ja onnettoman, harmaan elämän kierrettä.
Pääsikö kirjailija tällä metodilla hyvässä vauhdissa olevaa riippuvuussairautta karkuun vai ei, sen näemme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Ehkä saamme tälle teokselle jatko-osan? Toivon niin!
January 17, 2026
Valmun erinomaisesta aiheesta, menestyneiden naisten alkoholismista, on saatu sekava ja puuduttava kertomus kansien väliin.
Minua harmittaa, koska aihe ja takakansiteksti olivat äärimmäisen kiinnostavia. Kuitenkin kirjan formaatti, päiväkirjamerkinnät, ovat puuduttavaa saman toistoa. Ymmärrän, että formaatilla on haluttu korostaa, millaista rämpimistä alkoholiongelman navigoiminen on, mutta lukijan näkökulmasta tämä tarkoittaa, että kirjan haluaa puolessa välissä jättää kesken.
Taistelin kuitenkin loppuun asti ja mielestäni kirjan anti on: alkoholin asema ja yhteiskunnallinen keskustelu sen ympärillä, päättäväisyyden merkitys ja alkoholiin liittyvä tutkimustieto.
Valitettavasti lukukokemusta huononsi myös Valmu "henkilöhahmona". Oli paikoittain vaikeaa tuntea sympatiaa henkilöä kohtaan, joka lentelee työn puolesta ulkomaille tapaamisiin, jolla on varaa kuluttaa korkealaatuista alkoholia valtavia määriä, ja joka tuntuu olevan niin totaalisen ylemmän keskiluokan mielenmaisemassa, että "rapajuopoista" ja muista alemman luokan stereotypioista puhuminen on hänestä täysin hyväksyttävää. Yritin kuitenkin nähdä luokkaeron läpi, ja todella ottaa kirjasta sen hyvän syvimmän ajatuksen: Alkoholi on yhteiskuntaamme juurtunut piru, joka täytyy kitkeä pois oman hyvinvointimme tähden. Pirun kanssa voi tanssia, mutta hitaasta tulee kieppuvaa jos ei pidä varaansa.
Minua harmittaa, koska aihe ja takakansiteksti olivat äärimmäisen kiinnostavia. Kuitenkin kirjan formaatti, päiväkirjamerkinnät, ovat puuduttavaa saman toistoa. Ymmärrän, että formaatilla on haluttu korostaa, millaista rämpimistä alkoholiongelman navigoiminen on, mutta lukijan näkökulmasta tämä tarkoittaa, että kirjan haluaa puolessa välissä jättää kesken.
Taistelin kuitenkin loppuun asti ja mielestäni kirjan anti on: alkoholin asema ja yhteiskunnallinen keskustelu sen ympärillä, päättäväisyyden merkitys ja alkoholiin liittyvä tutkimustieto.
Valitettavasti lukukokemusta huononsi myös Valmu "henkilöhahmona". Oli paikoittain vaikeaa tuntea sympatiaa henkilöä kohtaan, joka lentelee työn puolesta ulkomaille tapaamisiin, jolla on varaa kuluttaa korkealaatuista alkoholia valtavia määriä, ja joka tuntuu olevan niin totaalisen ylemmän keskiluokan mielenmaisemassa, että "rapajuopoista" ja muista alemman luokan stereotypioista puhuminen on hänestä täysin hyväksyttävää. Yritin kuitenkin nähdä luokkaeron läpi, ja todella ottaa kirjasta sen hyvän syvimmän ajatuksen: Alkoholi on yhteiskuntaamme juurtunut piru, joka täytyy kitkeä pois oman hyvinvointimme tähden. Pirun kanssa voi tanssia, mutta hitaasta tulee kieppuvaa jos ei pidä varaansa.
June 17, 2023
Rehellinen ja analyyttinen kirja, jonka toivoisi mahdollisimman monen oman ongelmansa kanssa painivan löytävän. Alkoholiongelmaisen läheisellekin ajattelemisen aihetta.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews