Maa on litteä, merissä polskuttelee merenneitoja, ja hanhia kasvaa puussa kuin hedelmiä. Avaruusolennot kulkevat joukossamme, rokotteissa on kyse salaliitosta ja kivet puhuvat. Mikä on maailmassamme mahdollista? Mikä saa arvelun vahvistumaan mielipiteeksi ja edelleen vakaumukseksi, vaikka uskomukselle ei ole löydetty yhtään tieteellistä todistetta?
Uskomattomat uskomukset esittelee koko joukon erikoisia käsityksiä. Villin kuuloisilla uskomuksilla on kannattajansa, vaikka tieteen ja tutkimuksen asema on vankempi kuin vuosisatoja sitten. Teoksessa jäljitetään näiden uskomusten lähteitä tarinoista, huijauksista ja huhupuheista sekä tutkimuksen harhapoluista. Samalla tutustutaan muun muassa biologisiin kummajaisiin, tähdistä ennustamiseen, salaperäiseen sähköön ja lumevaikutuksen voimaan.
Teoksessa pohditaan myös uskomustiedon ja tieteellisen tiedon jännitteitä ja päällekkäisyyksiä. Miten määritellään luotettava tieto? Miten tiede etsii totuutta, ja miten se voi menestyä kilpailussa uskomustiedon kanssa?
Tää oli vähän erilainen mitä aluksi luulin, eikä välttämättä huonossa mielessä. Vuennon teksti on rempseää ja siitä puuttuu tietokirjamainen jäykkyys. Ehkä kaikki ilmaisut eivät olleet ammattimaisesta päästä, mutta ne tekivät kirjasta kuitenkin miellyttävämmän. Erilaisia uskomuksia oltiin käsitelty kiitettävästi ja pidin varsinkin kirjan alusta, jossa käsiteltiin kasvilammasta, merenneitoja, erilaisia hirviöitä yms. Puolenvälin homeopaattiset uskomukset taas olivat kirjan heikoin osuus. Ei sen takia, etteikö asiaa käsitellä hyvin, vaan siksi etteivät nämä kiinnostaneet lainkaan ja aiheuttivat lähinnä tylsistymistä. Kun alettiin käsittelemään salaliittoteorioita sekä mis- ja disinformaatiota, niin mielenkiintoni palasi osittain takaisin. Omasta mielestäni kirja olisi voinut keskittyä täysin niihin taruolentoihin, sillä ne olivat mielestäni kirjan sydän. Nykyajan vitsauksista ja uskomuksista on jo valmiiksi runsaasti kirjallisuutta, joten loppu tuntui irralliselta, vaikka se aihepiiriin sopikin.
Kirjan alkupuolelle voisin antaa neljäkin tähteä; niin pitkään kuin pysytään vanhan ajan uskomusten parissa kirja on mielenkiintoinen. Ihmislepakoita! Vihanneslampaita!! Krakeneita!!! Vaan mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä tylsemmiksi, typerämmiksi ja mielikuvituksettomimmiksi ihmisten uskomukset rokotevastaisuuksineen ja muineen käyvät, mistä tokikaan ei voi kirjailijaa syyttää.