Ensimmäiset tutkimukset

Canardo #0

by Benoît Sokal, Juhani Tolvanen (Translator)

Tarkastaja Ankardon ensimmäiset seikkailut vihdoin albumina ja väreissä!

Albumiin on koottu aiemmin mustavalkoisina lehdissä ilmestyneitä Ankardon seikkailuja. Näissä alkuperäisissä seikkailuissa Ankardo on parhaimmillaan, ja ne ovat mustan huumorin värittämiä. Tätä albumia on toivottu suomeksi jo pitkään.

Genres: Comics, Bande Dessinée

64 pages, Board book

Published January 1, 2011

About the author

Benoît Sokal was born on June 28, 1954 in Brussels, Belgium. He is most famous for his comic strip series Canardo. Sokal originally studied at the École Supérieure des Arts Saint-Luc De Bruxells, an art university in Brussels, where many other modern Belgian comic artists also studied, such as François Schuite, who is currently working with Sokal on a White Birds Productions game.

Sokal drew a variety of comics but by far the most popular is the Inspector Canardo series which centres on an anthropomorphic duck who possesses the same characteristics as many classic comics and stories revolving around police inspectors but in a more noir style. He then went on to create three more comic strips, involving collaborating with François Rivière and Alain Populaire.

Sokal worked with game developers at Microïds, creating and subsequently releasing the Syberia series, as well as Amerzone. Microïds later merged with MC2 France to form MC2-Microïds. He is now working for White Birds Productions who have released Paradise and are currently developing at least one title.

Reviews

[StrictlySequential · Rating 3 out of 5]

D.L. April 1991 = Softcover

[Panu-Petteri Väänänen · Rating 3 out of 5]

Took my time translating this to finnish while I read, with zero aptitude in french. Missed quite a few jokes because of this, I'm sure. A bleak, weird read with some chuckles and social commentary. Have to try this one again with better language skills or in finnish. Might gain a star or a half.

[Ewen · Rating 1 out of 5]

Emprunté aux Champs Libres. Quelques blagues méta sur la BD ou les polars qui m'ont plu, mais à part ça les petites histoires sont plutôt inintéressantes... J'espère plus de "La mort douce".

[Timo · Rating 4 out of 5]

Ankardon ensimmäiset, jo Tapiireista tutut, lyhyt tarinat koottuna yksiin kansiin ja väritettyinä sekä täkynä vielä muutama ennen julkaisematon lyhäri. Notta, mikä ettei.
Tykkäsin näistä jo Tapiireissa ja tykkään vieläki. Mustaa huumoria, rähjäistä piirrosta ja surkeita kohtaloita sekä kaikkea yhdistävä rakkaustarina.
Ainoa, mikä pilaa tämän täydellisyyden on tämän teoksen kotimainen toimitustyö. Hankalalukuinen textaus puhekuplissa, yksi puhekupla unohtunut tyhjäksi ja kruununa: selkämykseen painettu albumin nimi: "Ensimmäiset tutkimukest". On se vaan välillä niin vitun vaikea tehdä asiat hyvin.

[Henrik · Rating 5 out of 5]

Vanhat Tapiiri klassikot vihdoin yksissä kansissa!
Näiden tarinoiden stand-alone tyyli näkyy ikävästi tarinallisen jatkuvuuden puutteena, sekä tyylin totaalisena hyppimisenä, mikä voi hivenen hämmentää poloista lukijaa.
Olisin myös kernaasti lukenut useamman farmille sijoittuvan tarinan, joten Sokal poikkesi tuolta polulta aikoinaan ehkä turhan nopeasti.
Suomalainen toimutustyö nostaa jälleen päätään yhtenä jos toisena pikku kämmähdyksenä.
Hommasta on kuitenkin vaikea olla kovin vihainen, sillä niin tai näin, tämä on yhä parasta Ankardoa.

[Aapo · Rating 3 out of 5]

Aika synkkää on. Ankardoon en ole aiemmin tutustunutkaan ennen kuin nyt viime kuukausina olen lukenut pari klassikkoalbumia ja nyt tämän lyhyistä tarinoista koostetun kokoelman. Olisiko liian alentuvaa todeta, että ymmärrän, miksi tämä on ollut aikanaan iso hitti aikuisten sarjakuvalukijoiden parissa? Nyt tarinoiden kyynisyys, mustaakin mustempi huumori, viittaukset muihin sarjakuviin ja film noiriin tuntuvat jo muualla nähdyiltä. Vaikka oikeasti Sokal teki sen ensin, kunniaa hänelle siitä. Silti, tämä anos taitaa riittää minulle.

[Markku Kesti · Rating 3 out of 5]

Kustantaja mainostaa näitä varhaisia juttuja (tietysti!) parhaiksi, mutta kyllä nämä ovat tyylin, muodon ja kerronnan harjoitelmia, joissa sokal myös kokeilee sivuhahmogalleriansa toimivuutta. Ihan ok, paikoin jopa hyviä, mutta ei näissä vielä sitä mykistävää loistokkuutta ole kuin ensimmäisissä pitkissä tarinoissa. Ironista, että Sokalin suurin ongelma oli ja on siinä, että ensimmäiset pitkät albumit olivat liian hyviä. Niiden varjossa hyvätkin työt näyttävät nukkavieruilta.