Pentti Haanpää on itsenäisyydenaikamme ensimminen suomalaisen sotilaselämän kuvaaja. Kun hänen teoksensa Kenttä ja kasarmi v. 1928 ilmestyi, tapahtui "skandaali jolla ei ole vertaa kirjallisuushistoriassamme", kuten silloin kirjoitettiin. Teoksen johdosta käytiin kiivasta mielipiteenvaihtoa, joka ulottui sanomalehtien yleisöosastoihin asti. Tekijää syytettiin nuoren tasavaltamme puolustuslaitoksen halventamisesta. Tämän hälyn takia nuoren kirjailijan suhteet siihenastiseen kustantajaansa katkesivat. Kulloisestakin lähiympäristöstään kirjoittava Haanpää ei ollut osannut varautua teoksensa aiheuttamaan kohuun - se tuli hänelle täytenä yllätyksenä.
Kompassisarjan Kenttä ja kasarmi on teoksen muuttamaton laitos.
Pentti Haanpää (1905–1955) oli kirjailijana erityisesti pohjoisen Suomen ja maaseudun yhteiskuntakriittinen ja realistinen kuvaaja. Häntä pidetään erityisesti novellitaiteen mestarina ja Haanpään tuotantoon kuuluukin kahdeksan romaanin lisäksi satoja novelleja. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.
Pentti Haanpään "Kenttä ja kasarmi" (Otava, 1966) sisältää tusinan verran lyhyitä novelleja, jotka käsittelevät puolustusvoimien touhuja kriittiseen sävyyn, huumoria kuitenkaan unohtamatta. Vuonna 1928 ilmestyneen teoksen on helppo kuvitella aiheuttaneen pahennusta ja kohua ns. isänmaallisissa piireissä, sen verran ilkein ja samalla varmaan myös osuivin sanankääntein kirjailija armeijaa ruotii. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Haanpää on taitava sanankäyttäjä, mutta en itse ehkä jaksanut innostua teoksesta hirmuisen paljon, sen verran itseään toistavia novellit olivat.