Mikä saa kaksi miljoonaa suomalaista katsomaan Linnan juhlia? Tai miksi poptähti Michael Jacksonin kuolema nousee maailmanlaajuisesti median ykkösaiheeksi? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin Johanna Sumiala etsii vastauksia media-antropologian avulla. Poikkitieteellisenä tutkimusalana media-antropologia avaa tuoreita näkökulmia ihmisten mediakäyttäytymiseen antropologisten havaintojen ja viestinnän ilmiöiden tarkastelun kautta.
Sumialan avainkäsite on rituaali. Hän analysoi tämän päivän rituaaleja mediassa ja ritualisoituja tapojamme käyttää ja tulkita mediaa. Hän kertoo, mihin tarvitsemme median rituaaleja ja millä tavoin rituaalit auttavat meitä järjestämään elämämme mediayhteiskunnassa.
FT Johanna Sumiala on mediatutkija Helsingin yliopistossa.
Mielenkiintoinen kirja, eikä ihan sitä samaa asiaa mitä mediakulttuuria käsittelevissä akateemisissa teksteissä yleensä. Pakko kuitenkin myöntää, etten erityisemmin pitänyt tästä tenttikirjana ihan silkan vaikeaselkoisuuden ja paikoittaisen romaanimaisuuden takia. Minun oli hankala löytää Sumialan päätelmiä, vaikea yhdistää asioita toisiinsa, vaikea ymmärtää mitä oikeastaan haettiin, enkä saanut muodostettua kokonaiskuvaa. Ehkä kappaleet eivät olleet järjestetty tottumani tyylin mukaan? Haluaisin vähän väittää, että tämä oli melko hajanainen kirja, mutta varsinkin loppupuolen kuolemanrituaali- ja kuolemiskeskustelu ja huomio ihmisen mahdollisesta likaisesta sykkivästä ytimestä oli kiehtovaa seurattavaa ja kohosi varmaan juuri siksi silmissäni ns. pääasiaksi.
Alkulukujen teoriaosuus kiinnostava, lopun sovellus ei aina vakuuttanut. Ja uskontotieteilijänä jäin pohtimaan mihin jäi ajatus rituaalista muutosta luovana tai sellaisia odotuksia luovana yksilöille. Rituaaleihin oletetaan myös muutos, ei vain toiveita (pyhiinvaellus parantaa sairauden yms) tai ole symbolista toistettavaa yhteisöä ylläpitävää toimintaa. Tarkoitan kokemusta sisäisestä muutoksesta. Mutta varsin asiallinen ja kiinnostava kirja kuitenkin.
Perusselkeä oppikirja, jonka tekee selkeäksi erityisesti se, että tutkimuskysymys on hyvin rajattu. Välillä tulee sellainen olo, että jotain toistetaan tarpeettomasti, eli argumentti ei solju koko ajan jouhevasti eteenpäin. Silti rituaalien merkitys ihmisyhteisöjen koheesiossa ja nykyaikaisten mediarituaalien erityisyys tulevat hyvin käsitellyiksi.