Kellopelisydän

Merenkehrä #1

by Vehka Kurjenmiekka

”Herään kellopelisydämen tikitykseen rinnassani. Sen tasainen rytmi kaikuu kylkiluita vasten ja saa minut ajattelemaan oikeaa sydäntäni: sitä sydäntä, joka on jo varmaankin heitetty pois. En koskaan kysynyt Tiimalta, mitä sille tapahtuisi leikkauksen jälkeen. Ehkä on parempi, etten tiedä.”

Kellopelisydän kertoo salamurhaajista, joiden sydämen paikalla tikittää armottomasti aikaa mittaava kellokoneisto. Jos murhaaja ei tapa vähintään yhtä ihmistä vuoden aikana, mekaaninen sydän pysähtyy.

Samaan aikaan Karunkan Akatemiassa kudotaan harhoja ja kätketään totuuksia. Kaiken taustalla kuiskii meri, joka ei paljasta salaisuuksiaan, ja verkkaan vaihtuvat vuodenajat, joiden kielen voi oppia vain pysymällä vaiti.

Miten mahdoton muuttuu mahdolliseksi? Voiko väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuteen vastata lempeydellä? Kellopelisydän on romaani muistamisesta, menneisyydestä sekä toivosta, joka sitoo ihmiset toisiinsa.

Vehka Kurjenmiekka on vuonna 1990 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja roolipelisuunnittelija. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Kurjenmiekka rakastaa kirjastojen varastoja, hapanjuurileivontaa, merta, syksyä ja sitä, kun löytää tismalleen oikean sanan.

Genres: Fantasy, Finnish Literature, Fiction, LGBT, Audiobook, Science Fiction, Queer

334 pages, Hardcover

First published October 15, 2023

About the author

Vehka Kurjenmiekka on helsinkiläinen kirjailija ja roolipelisuunnittelija. Hän on opiskellut Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Vapaa-ajallaan hän perehtyy myös kaikkiin kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajiin yhdessä Rasmus Tillanderin kanssa, ja kaksikko kanavoi oppimansa "Nobel tai ei mitään!" -podcastiin.

instagram: @kellopelikirjasto

Reviews

[Vehka Kurjenmiekka · Rating 5 out of 5]

Päivitys 2.10.2023:

Sain kirjan käsiini ja luin sen ensimmäistä kertaa painettuna. Uskallan olla tästä ylpeä – se on hyvä kirja. Ihanaa! Toivottavasti tekin tykkäätte. ❤️

Päivitys 25.8.2023: Kansikin on nyt ilmestynyt. Sen on suunnitellut ja toteuttanut Anna Makkonen (ja minusta se on ihana).

Päivitys 22.4.2023: Kellopelisydän ilmestyykin jo 15.10. Hurjaa! Lisäksi sille on nyt lisätty kuvaus. Kansikuvaa odotellessa!

//

Aloitin tämän kirjan kirjoittamisen vuonna 2011. Se ilmestyy 15.10.2023.

Hyvää kannattaa odottaa.

(Tai kuten eräs merenkehräläinen kesänkaataja sanoisi: Kas niin.)

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 5 out of 5]

Kotimaista fantasiaa ja vielä huikean hienoa sellaista.

Nautin suunnattomasti kirjan kielestä, kauniista sanoista ja niiden kirkkaasta soinnista. Vaikka kirja kertoo kellopelisalamurhaajista, niin sen tunnelmassa on jotain kotoisaa ja lämmintä. Pidin valtavasti tarinan hahmoista ja varsinkin hapanjuurileipiä leipova sekä banjoa soittava Marras oli ihana!

Kirjan fantasiamaailmassakaan ei ole moitteen sanaa, toki moni kysymys jäi vielä vaille vastausta, mutta kyseessä on kuitenkin aloitusosa, joten ei ole oletettavaa että kaikki kerrottaisiin lukijoille heti kättelyssä. Pitää jättää koukkuja ja niitä jäikin juuri sopivasti.

Jään odottamaan kyllä mielenkiinnolla seuraavaa osaa!

[Laura/Raadelma · Rating 5 out of 5]

Vuosia sitten törmäsin kirjoitusfoorumilla Kellopelisydän-nimiseen jatkotarinaan, johon ihastuin välittömästi: mielenkiintoiseen konseptiin kellopelimurhaajista, Karunkan miljööseen sekä tietenkin hahmoihin, erityisesti Marrakseen ja Adeleen. Mietin silloin, että juuri tällaista fantasiaa tahtoisin lukea, julkaistaisiinpa Suomessa jotakin tällaista – varsinkin kun kokonaisuus oli minusta aivan hurjan kauniisti kirjoitettu.

Sittemmin olen lukenut samaisesta tarinasta useampia versioita ja päässyt seuraamaan läheltä sen maailman kehittymistä. Tuntuu aivan hirmuisen merkitykselliseltä, että tämä lopullinen versio on päätynyt upean kansitaiteen väliin ja kirjakauppoihin ja kirjastoihin lukemista etsivien löydettäväksi. ❤️

Lopullinen KS on monilta osin hyvin erilainen kuin ensimmäisen kerran lukemani, mutta sen maailmanrakennuksen elementit ja hahmot ovat muodostuneet niin olennaiseksi osaksi kokonaisuutta, että meinaan jatkuvasti unohtaa, ettei osa niistä ole ollut mukana aina. Vehka on luonut äärimmäisen rikkaan, elävän ja monisyisen fantasiamaailman, joka herää suurten linjojen lisäksi eloon ilahduttavasti myös pienissä yksityiskohdissa ja hahmojen arjessa. KS:n lukeminen kirjana olikin ihana, immersiivinen paluu Karunkan kaduille.

Moniulotteiset ja omaääniset hahmot ovat niin ikään Kellopelisydämen vahvuus – rakastan edelleen erityisesti omapäistä Adelea sekä muista huolehtivaa Marrasta (Marraksen banjo! Lasit!) mutta myös muuta hahmokaartia. Sitten on tietenkin myös grimhygge, eli läpi KS:n kulkeva raskaampien teemojen ja lempeyden vastavuoroisuus. Surullisia ja synkkiä asioita käsitellään väistelemättä, unohtamatta kuitenkaan sitä, millainen merkitys on hiljaisella yhteisellä teehetkellä tai leipomisella. Vehka itse on sanonut, että grimhyggeä määrittää genrenä ajatus toivo paremmasta, mikä näkyy myös KS:ssä vahvasti.

Sitten on tietenkin myös Vehkan aistirikas, kaunis ja oivaltava proosa. Se on ollut minulle aina #writinggoals.

Summa summarum, Kellopelisydän on best ja olen hirmuisen iloinen, että niin moni muukin on löytänyt ja tulee löytämään Merenkehrän maailman pariin.

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 3 out of 5]

! Kirjagramin syksyn 2023 kirjatapaus !

On ollut kiinnostavaa seurata Vehka Kurjenmiekan Kellopelisydämmen (2023, Aula&co, *kirja pyydetty kustantajalta) vastaanottoa. Kun kirjoittaja on aktiivisesti toiminut kirjasomeyhteisössä vuosia, kohina teoksen ympärillä on ollut suurta. On ollut ihana nähdä, miten kirjagramin ”oma” esikoiskirjailija on otettu vastaan!

En ole toviin lukenut korkeaa fantasiaa. Kestää noin sata sivua ennen kuin solahdan teoksen todellisuuteen sisään ja tarina vie mennessään. Alusta asti olen kuitenkin lumoutunut siitä, millaisella sanastolla maailmaa rakennetaan. Merenvälkkeestä valmistetaan teetä. Järjestetään nimihautajaiset.

Kirja kertoo salamurhaajista, joiden sydämessä sykkii kellopelisydän. Jos salamurhaaja ei tapa kerran vuodessa, sydän pysähtyy ja se annetaan seuraavalle.

Kirjassa ehdottomasti kiinnostavinta on kellopelisalamurhaajat! Olisin voinut lukea koko kirjan vain heidän näkökulmistaan, ja muut kertojat jättivät vähän kylmiksi. Murhaajissa sen sijaan on kiehtovaa lämpöä ja osassa jopa lempeyttä. Ja totta kai minutkin hurmaa joukon johtaja Marras, joka leipoo hapanjuurileipää ja soittaa banjoa.

Kun liikutaan murhaajien ja salamurhien maailmassa, mielestäni tärkein kysymys on ”miksi”. Miksi joku haluaa murhauttaa jonkun tietyn ihmisen? Miksi jollekulle on niin tärkeää hankkiutua eroon juuri tästä ihmisestä? Tätä kysymystä ei mielestäni kysytä kirjassa tarpeeksi, ja se riepoo ja hämmentää. Jos oma läheiseni murhattaisiin, ”miksi” olisi yksi keskeisimmistä kysymyksistäni.

Kellopelisydän tikittää kiivaimmin kirjan toisessa osassa, jossa seuraan käänteitä henkeä pidätellen. Voiko mikään enää kääntyä hyväksi!? Näillä paikkein kirja on ehdottomasti vahvimmillaan. Jännitystä olisi voinut jopa pitkittää lisää.

Loppu jättää minut turhautuneeksi. Lukijalle paljastetaan suuri määrä uutta tietoa, taustoja selitellään ja kokonaisuus yritetään paketoida vinhaa vauhtia kasaan. Sellaisiin kysymyksiin vastataan, jotka olisivat hyvin voineet jäädä ilman vastausta ainakin vielä toistaiseksi.

Eniten seuraavalta osalta odotan kahden hahmon suhteen kehittymistä. Haluan tietää, voivatko he koskaan olla yhdessä! 3,5 ⭐️

[Linnea · Rating 5 out of 5]

rakastin rakastin rakastin.

ennen kaikkea tää kirja tuntu olevan oodi rakkaudelle. ei vaan ainoastaan romanttiselle rakkaudelle, joka ehkä ensimmäisenä mieleen nousee rakkaudesta puhuttaessa, vaan rakkauden kaikille eri puolille ja vivahteille. tää oli oodi ystäville, valitulle perheelle, vuodenajoille, luonnolle ja muistoille. mun mielestä näitä kaikkia kohtaan paistoi niin valtava rakkaus.

lisäks asia josta mainitsin ainakin sataan kertaan kaikille tän lukemisen aikana on kieli. tästä huoku niin vahvasti myös rakkaus suomen kieltä kohtaan. halusin vaan hidastella, pysähtyä ja hengittää tän kirjan kieltä ja kuvailua sisääni.

rakastuin niin moniin näistä hahmoista. tuntui että niistä kaikki pala palalta aukesivat enemmän ja enemmän lukijalle. koin valtavan suurta iloa helioksen olemassaolosta ace hahmona, mutta koin lisäksi jonkinmoista sielunsisaruutta myös adeleen ja marrakseen.

sanoin tätä lukiessa myös et tuntu kuin tää kirja ois parantanu jotain mun sisällä. ja ehkä se tekikin niin. tai sitten ei mut ainakin hetkellisesti löysin lohtua ja lämpöä tän kirjan sivuilta ja kietouduin siihen kuin peittoon turvaan oman synkkyyden keskeltä.

[Helmi · Rating 4 out of 5]

3,75⭐️ IHANAA sanastoa ja kuvailua! En yleensä lue suomeks enkä kotimaista fantasiaa (koska sitä ei kauheesti oo) mut onneks sain tän luettua koska yllätyin ja tää kieli oli niin kaunista! Monien mainitsema hämmennys monista hahmoista ja poveista ei mua häirinnyt ja pysyin hyvin perässä en tiiä oonko lukenu sit jo niin paljon fantasiaa ja monimutkasia kirjoja (?) mut samalla veikkasin melkein kaikki käänteet etukäteen koska ne jotenki loisti rivien välistä jo paljon ennen ku ne paljastu! Ei se haitannut siltikään! Tän kirjan mielenmaisemaan pääsi tosi helposti sisään ja kellopelimurhaajat oli kiinnostavia, olisin voinut lukea heistä enemmän ja Eebenistä vähemmän. Helios oli liikuttava kyllä ja vuodenajat mielenkiintoisesti kuvattu. Maailmanrakemnus ja viimeisen 50 sivun info dump oli vähän ehkä hakusessa vielä.

[Eedit · Rating 4 out of 5]

tää kirja tuntu lumoukselta. luin tän käytännössä yheltä istumalta: alotin illalla ja luin siihen asti että silmät ei pysyny enää auki, nukuin 8 tuntia välissä ja herätessä jatkoin saman tien ja luin iltapäivään asti, kunnes sain tän loppuun.. en muista millon viimeks oisin uppoutunu johonki kirjaan tällä tavalla et koko ympäröivä muu maailma katoaa? Tässä kirjassa vangitsevinta oli sen kaunis kieli ja kiinnostavat hahmot ja kellopelimurhaajat oli tosi siisti konsepti! mut taikuus taas meni tässä kirjassa ehkä liian yhtäkkisesti liian sekavaks ja epämääräseks, ja aiheutti vähän päänsärkyä?

(ps haistoin HETI Maameri-vaikutteet ku tässä alettiin puhua nimien merkityksestä ja Kiitoksissa paljastuki et se ollu yks kirjailijan lempiteoksista!)

[Aino · Rating 3 out of 5]

Todella herkullista, kuvailevaa tekstiä ja suomen kielellä ilottelua. Kirjailijan roolipelitausta näkyi tekstissä ja tarinassa selkeänä. Kirjasta jäi vahvasti fiilis, että tavoitteena oli pohjustaa motiivia suureen "questiin" samalla hahmojen taitoja hioen.

Viehättävää Merenkehrän maailmaa rakennettiin jonkin verran, mutta esimerkiksi taikuusjärjestelmä jäi minulle hyvin hähmäiseksi ja sekavaksi. Kirjan henkilöihin en harmikseni saanut luotua minkäännäköistä tunnesidettä. Nimien valtaisa määrä sai myös aivot solmuun ihan huolella.

Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa ja ennustan, että Kellopelisydän saa uusia, selkeämpiä ja mielenkiintoisempia ulottuvuuksia tarinan kehittyessä.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 5 out of 5]

Odotin pitkän aikaa, että pääsisin lukemaan Kellopelisydämen, mutta kyllä tätä kannatti odottaa! Vehka on taitava kirjoittaja ja ah nautin niin paljon hänen kauniista ja kuvailevasta tekstistään. Rakastin tämän kirjan tunnelmaa ja siitä tuli mieleen Robin Hobbin teokset. Surullinen pohjavire muuttuu matkan varrella toiveekkaaksi ja lopulta lämpimäksi. Pidin myös kovasti taikajärjestelmästä ja maailmasta. Hahmot olivat kuitenkin teoksen suola. Pidin jokaisesta hahmosta ja miten pitkälle nämä kasvavat tarinan aikana. Hahmoissa on inhimillisyyttä ja samaistumispintaa. Erityisesti koin hengenheimolaisuutta Helioksen kanssa. Kaunis ja ihana teos, joka sopisi kansainvälisillekin markkinoille. Tykkäsin täysiä!

[Saima || ripaustaikaa · Rating 4 out of 5]

Kellopelisydän on oodi luonnolle ja suomen kielelle♡ Maailma on valtavan kiehtova mutta sen verran mutkikas, että olisin mielelläni lukenut siitä vielä paljon enemmän. Innolla odotan jatkoa!

[mooma · Rating 5 out of 5]

Lempeää hyvän mielen fantasiaa. Merenkehrän maailmaan on ihana uppoutua, kuulla aallot ja banjon näppäilyn. Ihmetellä taikuutta tai sen puuttumista, uusia tähtiä ja vuodenaikojen merkitystä. Ihanat hahmot ja upea maailma! Suosittelen. Ja siis Helios best (sydän).

[Susa · Rating 3 out of 5]

Olisin halunnut pitää tästä vielä enemmän kuin lopulta pidin, niin paljon tätä on kehuttu. Aavistuksen häiritsi, miten tarinaa kerrottiin: mysteerisyyden verhoa pidettiin hämmentävän paljon toisistaan irrallisten tapahtumien peittona, mutta sitten kaikki tykiteltiin viimeisiin sivuihin, mistä tuli vähän kiireellisyyden tuntu. Itse olisin kaivannut vielä enemmän syvyyttä ja selkeyttä myös tarinan keskelle, se ei nimittäin olisi syönyt lopusta yhtään silläkään tavoin.

Mietin usein näitä monen kertojan ratkaisuja, että mihin niihin päädytään, olisiko teoksen voinut toteuttaa toisella tapaa. Tässäkin kertojia oli niin useita, kappaleet suhteellisen lyhyitä eikä henkilöillä kuitenkaan tarpeeksi selkeitä erottuvia omia ääniä, että välillä aloin melkein mennä iloisesti sekaisin siinä, kuka nyt kertookaan.

Ihana sukeltaa fantasian pariin pitkästä aikaa joka tapauksessa, ja uskon palaavani tämän sarjan pariin seuraavan osan myötä, sen verran paljon jatko jäi kiinnostamaan!

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Uskomaton kirja, solahdin eeppiseen ja omassa kontekstissaan täysin loogiseen maailmaan sen kummemmin kyselemättä, ihmettelin vaan että täällä ollaan. Ja nyt jälkeenpäin mietin että mahtavaa että jollain voi olla tällainen mielikuvitus ja taito tuoda maailmoja eläväksi!

Lisäksi, kirja toi teemojensa takia mieleen Danzigin biisin Long Way Back From Hell, jossa lauletaan näin:

"Do you want to take a life,
Do you want to cross that line"

Kirja käsittelee mm. sitä miten jonkun "näin on aina tehty" perinteen tai tavan tai roolin sokea noudattaminen voi konkreettisestikin tai ainakin symbolisesti johtaa murhaamiseen, ja tästä saisi vertauskuvia vaikka mihin.

[Juulia · Rating 5 out of 5]

upea, lämmin ja lohdullinen kirja täynnä ihania hahmoja. konsepti oli kiehtova ja juoni eteni sopivan rauhallisesti. rakastin tän tunnelmaa joka mulle synty kirjan kielestä, hahmojen välisistä dynamiikoista ja kaikista hitaista hetkistä leipomisen tai vaikka teen juonnin parissa

[Inna · Rating 5 out of 5]

Ah tää oli niin ihana! Meni tosin alkuun hetki että sain ihan täysin juonesta kiinni, ja hahmoja varsinkin oli sen verran että joutui oikein keskittymään välillä, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Vuodenajat tulivat messiin, en voinut muuta kuin ahmia tätä mahtavan kauniisti kirjoitettua kiehtovaa tarinaa. Kellopelisydän oli ihan omanlaisensa kertomus, enkä oikein osaa verrata sitä mihinkään, hienoiset vibat sain ehkä salamurhajutuista johtuen Robin Hobbin Näkijän taruun joka on yksi ehdottomia suosikkifantsujani, mutta onneksi tämä ei ollut yhtä grimdark, vaan aivan uusi genre nimeltä grimhygge. :)

Vaikka tarinassa oli paljon kuolemaa, se oli myös erittäin lohdullinen ja lämminhenkinen, eikä sitä tarvinnut lukea sydän kurkussa vaikka jännittäviä tapahtumia ja käänteitä ei puuttunutkaan. Ne tosin olivat enimmäkseen hahmojen välisiä, ja minunlaiselleni hahmovetoisen kirjallisuuden ystävälle tämä aspekti osui enemmän kuin maaliin. Mutta arvostin myös aivan valtavasti kirjan kieliasua ja selkeästi tarkkaan harkittuja nimiä ja sanavalintoja. Pidin siitä että hahmojen nimet olivat suomenkielisiä jotain tarkoittavia sanoja (ihan kuin Hobbilla), vaikkei tarina sijoittunutkaan meidän maailmaan eikä ollut muutenkaan mitään Kalevala-suomifantsu-historia-menoa. Olen lukenut viime aikoina paljon meidän omaan maailmaan sijoittuvaa realistisempaa fantsua, joten tämä oli hyvää vaihtelua sille. Että jee, ihan oikea fantasiamaailma jossa on vielä karttakin mukana, parasta!

Lukekaa tämä. Ei muuta. Viisi tähteä ja maailman suurin papukaijamerkki. Ja kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Kirjan konsepti ja maailma lumoavat. Nautin suuresti taikuuden ja vuodenaikojen kuvailusta, ja kerronnasta jotenkin huokuu rakkaus sekä Suomen kieltä että luontoa kohtaan. Hahmoja/kertojia oli vähän liikaa ja ne jättivät kylmäksi, samoin loppu.

[Lennu · Rating 4 out of 5]

Lähti hitaasti käyntiin, mutta sit kun pääs jyvälle niin oli aikas koukuttava

[meri · Rating 4 out of 5]

tunnelma tuo mieleen le guinin maameren tarinat ja itärannan kudottujen kujien kaupungin, eli hienoja kuvauksia maisemista ja tunnelmista on reilusti, samoin lämpimiä ja monipuolisia hahmoja. tykkäsin monipuolisista rakkauden kuvauksista ja hahmojen välisistä suhteista. tätä sanoisin ehdottomasti hahmo-, miljöö- ja tunnelmavetoiseksi kirjaksi, sillä juonen seuraaminen oli paikoin hankalaa. juoni oli verkkainen lähes koko kirjan ajan, vuodenaikataikuuden kuvaus oli jopa irrallista kun ei yhtään tiennyt mistä puhutaan. lopussa langat vedettiin yhteen, mistä pidän, mutta rytmitys, jossa kirjan edetessä ei oikeastaan avata mitään ja lopussa tykitellään kaikki esiin, ei ollut ihan lempparini. olisin lukenut tästä pidemmänkin kirjan, viihdyin mainiosti ja paikat ja tapahtumat tuntuivat piirtyvän silmien eteen elävinä lukiessa. mulle toimii toiveikkuus juonessa ja lopussa, pidän siitä ettei kirja jää mega-cliffhangeriin ja voin melko turvallisin mielin odottaa jatkoltakin aiheesta huolimatta toiveikkuutta ja ehkä jopa onnellisia loppuja…

kirjailija on kaverini, ja olen vehkasta tosi ylpeä, kirja on todella hyvä! odotan innolla seuraavia osia.

[Nelvp · Rating 2 out of 5]

Ehkä joku 2,5 tähteä. Kirja on kirjoitettu kyllä kauniisti ja huolella ja kirjailija kiitoksissaan itsekin mainitsee kirjoittaneensa sitä 12 vuotta. Jotenkin tämän ehkä huomaa. Tarkoitan, että on huomattavissa, että tarinaa on alkanut kirjoittamaan paljon nuorempi ihminen, tietynlainen naiivius on mielestäni läsnä maailmanluonnissa.

Kellopelimurhaajien idea on hieno ja julma, olisin pelkästään tämän idean perusteella odottanut jotenkin aivan erilaista kirjaa. Enemmän jotakin murhamysteerityyppistä trillerimäistä fantasiaa. Nyt juonen ja hahmojen kehitys tuntui kuitenkin lässähtävän ensimmäisen osan jälkeen. Ehkä kertojia oli liikaa tämä pituiselle kirjalle ja lukija ei pääse siksi oikein mihinkään hahmoon kunnolla sisälle. Samasta syystä en oikein välittänyt hahmojen välisistä suhteista, ehkä ne olisivat tuntuneet kehittyneemmiltä ja luonnollisemmilta, jos oltaisiin keskitytty vaikka vain kahteen kertojaan ja heidän kokemuksiinsa.

Lopussa hahmot sopivat riitansa aivan liian nopeasti, yhdellä hetkellä ollaan tappamassa toisia ja sitten kerrotaan nimiä ringissä? Eri kertojien kohtaamista lopussa olisi saanut vielä kehittää aika paljon eteenpäin. Nyt meni paljon aikaa esimerkiksi toisessa osassa Helioksen haahuiluun yksinään. Osan niistä sivuista olisi voinut siirtää kolmannen osan loppuun, kun kaikki hahmot tapaavat toisensa. Olisin odottanut aika paljon enemmän konfliktia kuin mitä nyt oli.

Hahmot ovat myös vähän liian samanlaisia, suurin osa on todella lempeitä, vaikka osa heistä on myös murhaajia. Sääntö ja Haaksi olivat vähän erilaisempia, mutta Sääntökin muutettiin muiden kaltaiseksi kirjan lopussa. Ehkä tässä on sama ongelma kuin mistä mainitsin aiemmin; liian monta kertojaa, kertojat eivät kehity tarpeeksi erilaisiksi hahmoiksi, joilla olisi erilaisia tunteita ja reagointitapoja tapahtumiin. Lisäksi minäkertojan käyttäminen useamman kertojan kirjassa on mielestäni ongelmallista. Jouduin useamman kerran selaamaan sivuja taaksepäin katsoakseni kuka ihme tässä luvussa nyt olikaan kertojana. Sitä oli vaikea päätellä välillä pelkästä tekstistä, myös koska hahmot eivät olleet keskenään niin erilaisia.

Vaikeaa sanoa jatkanko sarjaa. Olisin ehkä kiinnostunut tietämään, saadaanko muissa osissa hahmoja kehitettyä, vai jatketaanko tällä samalla mallilla, joka tuntuu olevan vain pintaraapaisu liian monen kertojan mieleen.

[Cecilia Ollikainen · Rating 5 out of 5]

UPEA!
kertakaikkiaan upea.

kirjan kieli oli kaunista ja rikasta. samaan aikaan voimakasta mutta myös hennon hienoa. sanat ja lauseet oli kuin laulua ja runoa. en ole varmaan koskaan lukenut näin moniulotteisesta kuvailua ja kerrontaa. luonto oli läsnä aivan joka hetkessä.

juonena äärimmäisen mielenkiintoinen ja haluaisin tietää paljon lisää kellopelimurhaajista. myös karunkan akatemian salamyhkäisyyden kiinnostavat ja kiehtovat. ajatuksena tikittävä kellopelisydän on jotenkin tosi karmiva, mutta kaiken taikuuden takana itseltäänkin piilossa salamurhaajat on kuitenkin todella inhimillisiä omine tunteineen ja muistoineen.

fantasiaa tulee luettua todella harvoin, koska välillä tuntuu että mun on vaikea päästä mukaan uudenlaiseen maailmaan ja todellisuuteen. mutta tähän pääsin heti mukaan. kirjan miljöö tuntui niin todelliselta. vaikka kirjan henkilöt olivatkin alussa tosi salamyhkäisiä, tuntuivat hekin olevan todella lähellä lukijaa.

tässä tapahtui niin paljon. oli välillä vaikea pysyä mukana ratkaisujen äärellä. lopussa varsinkin jäi tosi paljon kysymyksiä, vaikka monelle asialle myös löytyi selityksiä. seuraavaa osaa odotellessa.

[Noora · Rating 2 out of 5]

2.5

Kaunis, kuvaileva kieli ja ihana maailma pitivät loppuun asti otteessaan. Kirjan kuuntelu äänikirjana on voinut vaikuttaa paljon, mutta henkilöhahmojen nimet meni itsellä helposti sekaisin, kun vaihdeltiin heidän vanhan ja uuden nimen välillä. Vuodenaikojen ja Helioksen välinen keskustelu oli myös hieman hämmentävää. Olisin toivonut pääseväni sukeltamaan vielä syvemmälle kellopelimurhaajien maailmaan.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Täynnä todella kauniita lauseita ja nimiä (niin henkilöiden kuin paikkojenkin). Pidin erityisesti kirjan ensimmäisestä osasta, kiinnostuin sitä lukiessa nopeasti tarinasta, maailmasta ja henkilöistä. Loppupuoli eteni sitten taas ehkä jopa turhan vikkelään ja kaikki avautui liiankin nopeasti. Mutta kaiken kaikkiaan kauniisti kirjoitettu ja mielenkiintoinen!

[Laura · Rating 3 out of 5]

3,5

[sara · Rating 5 out of 5]

Huh, mikä kirja!

[sallanvaara · Rating 3 out of 5]

Hmmmm, haastava arvioitava. Tyyliin 3,5. Arvioni sisältää erittäin mietoja spoilereita!

Luulen, että kärsin tämän kirjan kanssa keskivaikeasta kirjasomehype-epäluulosta (lisätkää toi heti sanakirjaan!). Kun saa vaikutelman, että kirjaa hypetetään tietyssä someyhteisössä aika yksimielisesti ja kritiikittömästi, alan selvästi jostain syystä pykätä telttaani vastapuolen leiriin, oli se aiheellista tai ei. Mutta yritin tarttua kirjaan avoimin mielin, koska queer semi-pehmeä fantasia on aina tosi jees, ja etenkin kotimaista tuotantoa saa aina tulla lisää!

Anyway, ensimmäisestä kolmannesta tykkäsin oikeasti tosi paljon! Näkökulmia oli aika monta ja osa niistä oli selkeästi huonommin perusteltuja kuin toiset, mutta pääosin olin hyvin kiinnostunut hahmoista ja tarinasta. Tunnelmaa rakennettiin todella hyvin, ja maailmaan ja hahmoihin pääsi suhteellisen nopeasti sisään, vaikka tarina alkoi jokseenkin keskeltä. Mutta tän kanssa kävi vähän niin, että mitä enemmän juttuja selvisi ja ratkottiin ja selitettiin, sitä huterammaksi koko rakennelma kävi, sekä juonikonkreettisella, että emotionaalisella tasolla. Huomio kertojahahmojen välillä jakautui epätasaisesti, ja oli mielestäni virhe, että Eeben viskattiin paitsioon niin pitkäksi aikaa. Lisäksi Helioksen seikkailut lähtivät niin korkealentoisiin sfääreihin, että putosin jokseenkin kärryiltä. Toinen kolmannes oli kaiken kaikkiaan ihan ok, vaikka keskittyminen alkoi kyllä selvästi jo herpaantua, ja loppu oli mielestäni tosiaan jo aika sekava ja vähän läpijuostu. Moniosaisen sarjan rytmittäminen on varmasti vaikeaa, mutta tuntuu, että tässä ensimmäisessä osassa ehdittiin jo ihan liian pitkälle suhteessa siihen, kuinka kauan maailmaa ehdittiin rakentaa ja juonenkäänteitä pohjustaa. Kirjan romanttisia ja potentiaalisesti romanttisia dynamiikkoja en myöskään oikein ostanut, ne olisivat saaneet kehittyä mielestäni vähän orgaanisemmin ja pidemmällä aikavälillä, mutta se lienee preferenssikysymys.

Kaiken tämän nuivan nillityksen perään todettakoon, että siitä olen kaikkien muiden kanssa samaa mieltä, että kirjan kieli oli erittäin kaunista! Tyyli ei vie huomiota sisällöltä, mutta sanoilla maalaillaan todella eläviä maisemia ja hahmoja, ja etenkin luontokuvaus ja vuodenaikoihin liittyvä kieli oli todella miellyttävää luettavaa. Dialogi oli myös enimmäkseen hyvin onnitunutta. Luin tämän todella nopeasti (kiitos vaan, kirjastodeadline), mikä ehkä osaltaan pahensi kärsimättömyyttäni tiettyjen juttujen suhteen, mutta toisaalta se ei kyllä ollut myöskään mikään haaste, koska kieli oli sen verran mukaansatempaavaa ja helposti soljuvaa.

En osaa sanoa, aionko jatkaa sarjan parissa tulevaisuudessa. Alkupuolella olin sitä mieltä että mikä jottei, mutta lopun myötä en ole ihan varma. Aika näyttänee! Tämä ei valitettavasti tosiaan ollut kohdallani ihan täysosuma, mutta uskallan kyllä varauksetta suositella laadukkaan kotimaisen fantasian ystäville.

(Ps. Okei yks narina vielä, musta on oikeesti aika cringe, että tummaihoisen hahmon nimi on Eeben 😬 Tiedän, ettei se ollut ainoa POC, mutta jotenkin tuntui, että sen tummaihoisuuteen kiinnitettiin eniten tekstuaalista huomiota, ja se yhdistettynä tohon nimeen tuntui vähän yikesilta. Mutta maybe that's just me!)

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Kellopelisydän oli jo toinen hypetetty nuorten fantasiakirja, joka meinasi jäädä minulta tänä vuonna kesken. Onneksi näin ei käynyt, sillä Kurjenmiekka onnistui väistämään ne kliseiden sudenkuopat, joihin pelkäsin tarinan olevan matkalla. Kokonaisuus osoittautui viihdyttäväksi ja monet ratkaisut mukavan omaperäisiksi. Luin kirjan vinkkausta varten, ja siihen se voisikin sopia oikein hyvin, kunhan varausjonot ensin loppuvat..

Kellopelisydämen alkuasetelma on mainio: Syrjäisessä kellopelitornissa asuu erikoinen salamurhaajien yhteisö. Murhiin heidät pakottaa kellopelisydän, jolla on korvattu heidän oikea sydämensä. Murhia on tehtävä vähintään yksi vuodessa, tai murhaaja kuolee itse. Useimmiten uhrin saa valita itse, ja silloin valinta osuu yleensä julmaan tai sairaaseen ihmiseen. Toisinaan kuitenkin “akatemialta” tulee toimeksiantoja, jotka on pakko toteuttaa. Ensimmäiseen murhaansa äärimmäisen vastahakoisena valmistautuva Adele saa juuri tällaisen toimeksiannon. Hänen kohteekseen valikoituu nuori, terve ja monen rakastama henkilö. Tehtävä on hirveä, ja se mullistaa niin Adelen kuin monen muunkin elämän.

Tarinan käänteitä ei juuri arvaa etukäteen, sillä lähes kaikki keskeiset henkilöt ovat unohtaneet menneisyytensä. Syynä on kellopelisydän, joka herkuttelee kantajansa muistoilla. Joskus nuortenkirjoja lukiessa ärsyttää kaiken osaavat ja tietävät nuoret, mutta tässä tarinassa kaikki eivät ole niin teinejä, kuin miltä näyttää. Pidin myös siitä, että vaikka murhia oli runsaasti, ne eivät ratkaisseet varsinaisia ongelmia. Se piti tehdä kuuntelemalla ja keskustelemalla (välillä tosin keskustelua oli vähän liiankin kanssa). Kaikki ongelmat eivät tietysti vielä ratkenneet, sillä tämä on vasta sarjan ensimmäinen osa.

[Chalthria · Rating 4 out of 5]

Nopealukuinen kirja, josta en aluksi tiennyt mitä ajatella. Maailma on täysin uudenlainen (kuten fantasiassa yleensä onkin), eikä sitä tässä selitetä juurikaan. Maailmanmenon oppii hiljakseen hahmojen kokeman arjen kautta, ja se jäi joskus vähäiseksi. Alussa oli myös vaikeaa hahmottaa näitä omituisia nimiä, joita esimerkiksi kellopelimurhaajat käyttivät. Lopussa kaikki kuitenkin selviää, ja itsekin innostuin tästä kirjasta kovin! Nyt en olisikaan halunnut lopettaa, ja odottelen toista osaa saapuvaksi. Tämä on kirja, joka kietoo sinut mukaan ihan huomaamattasi.

Plussaa erikoisemmasta magiasta - vuodenaikamagiasta! Toivottavasti tästä saamme kuulla enemmän jatkossa.

[Saj · Rating 2 out of 5]

Valitettavasti tämä ei ollut minua varten. Kauniisti kirjoitettu kyllä, mutta tarina ei oikein missään vaiheessa lähde lentoon ja henkilöhahmot jäävät vähän etäisiksi. Kaipasin tähän enemmän juonta, jotain vastusta päähenkilöille ajamaan heitä eteenpäin. Loppuosassa jo hetken näytti, että jotain alkaa tapahtua, mutta sitten kuitenkin enimmäkseen vain keskusteltiin. Tunnelmallisia ja hyviäkin hetkiä tässä oli, mutta ei riittävästi pitämään mielenkiintoa yllä. Oma osansa saattoi olla äänikirjan lukijalla, joka oli niin tasainen, että välillä oli vaikea hahmottaa miettiikö hahmo mielessään vai puhuuko jollekin toiselle. Henkilöistä Helios ja Sääntö olivat suosikkini.

[Inka · Rating 4 out of 5]

Kurjenmiekan Kellopelisydän valikoitui lukupiirissä luettavaksi. En ollut tähän oikeastaan lainkaan ennalta perehtynyt, mutta jopas viihdyinkin tämän parissa!

Pidin hahmoista, hahmojen välisistä suhteista ja teoksen fantasiamaailmasta. Tarina ruokki lukijan uteliaisuutta, ja ehdottomasti haluan palata tähän maailmaan ja tietää, mitä kaikkea taustoihin liittyy, kuinka asiat etenevät ja mitä henkilöille tapahtuu.

Lukiessa nautin todella paljon myös teoksen yleisestä tunnelmasta, kerronta oli sopivan viipyilevää ja pidin siitä, ettei kaikkea väännetty rautalangasta vaan osa yksityiskohdista jäi lukijan tulkinnan varaan.

[KatRi · Rating 4 out of 5]

On aina mukavaa lukea suomalaista spefiä. Maailmanrakennuksessa on silloin yleensä mukana tuttuuden myötä syntyvää vetoavuutta. Erityisen vetoavaa tässä oli nimistö ja pohjoisen saaristomaiset vuodenajat. Jatkan mielelläni kellopelisydämisten maailmassa, kun jatkoa seuraa.