Rosa Liksom (born Anni Ylävaara, Ylitornio, 7 January 1958) is a Finnish writer and artist. She studied anthropology and social sciences at the universities of Helsinki, Copenhagen and Moscow. She won the J. H. Erkko Award in 1985 for her debut novel Yhden yön pysäkki and the Finlandia Prize in 2011 for Hytti nro 6.
Rosa Liksomin kieli ja ilmaisu tekee vaikutuksen! Pieniä tarinoita, osa maailmalta, osa Lapista. Äänikirjan luki aina upea Anna Saksman. Varsinkin murre - jota en lähde määrittelemään - on hänen lukemanaan sujuvaa ja luontevaa.
Tekstifragmentteja muutaman ihmisen elämästä, peräpohjolan murretta ja pari shokeeraavaa groteskia kohtaa, eli perus-Liksomia, mutta ei parasta sellaista. Itse juonen seuraaminen oli melko hankalaa, kun poukkoillaan ihmisten, paikkojen ja aikatasojen välillä, eikä aina edes tiedä kuka on äänessä. Ehkä tähän kannattaa suhtautua pienoisproosana pikemmin kuin romaanina.
Tykkäsin tällaisista lyhyistä tekstipätkistä jotka kertovat paljon, mutta samalla eivät juuri mitään. Jätin kirjan kuitenkin kesken sen aiheiden masentavuuden takia, koska en henkilökohtaisesti jaksa enää nykyään lukea kovin ahdistavia tekstejä. Toki Liksomia aiemminkin lukeneena tämän olisi osannut jo aavistaa etukäteen.
Kirja, joka sai pysähtymään ja ajattelemaan. Liksomin kieli on uskomattoman hienoa, mutta kielikuvat eivät ole kuitenkaan tekotaiteellisia tai vaikeasti ymmärrettäviä.
Totuttua tavanomaisempi kokoelma Liksomilta. Tarinat ovat tuttuun tapaan erittäin lyhyitä välähdyksiä erilaisten hahmojen elämistä, mutta ote on totuttua realistisempi. Äärimmäisyydet ja absurdi ironia elävät mukana vain hienovaraisesti. Liksom osoittaa tälläkin kokoelmalla kirjoittavansa kertojilleen vahvoja ääniä uskomattoman elävästi. Teksiti on myös hyvin runollista ja kaunista, yllättävän herkkää.
"Maa" ei ole aivan niin persoonallinen kuin kirjailijan monet muut teokset, mutta muistuttaa, että Liksomin ei tarvitse turvautua räväkkyyteen ollakseen vaikuttava ja vakuuttava.
Kaikille ihanille (ulkosuomalais)naisille, Sekä uppiniskaisille, kaikkiteitäville ja vähätteville sekä näitä ihaileville.... Miehille. Pidin kaikista ihanista oivalluksista. Tuskin Rosa ihan yhtä feministinen on kuin minä, vaikken minäkään miesten vihaaja ole, mutten pidä siitä asenne ongelmasta mitä moni pitää yllään.... Jotkut tarinat olivat todella surullisia. Miten ihminen voi olla niin julma toiselle?
Ei parasta Liksomia mielestäni. Osa jutuista meni aika ohi. Paljon hyviäkin oli, tosin, ja näissä muutamalla virkkeellä on onnistuttu maalaamaan henkilöhahmoihin enemmän syvyyttä kuin keskimääräisessä Hollywood-rainassa. Mut sitä todella posketonta menoa olisin kaivannut enemmän.