Sarjan kolmas osa, tarina jatkuu talvisodan ja jatkosodan lottien kautta. Tuttua Mustosta, tietenkin osa kohtaamisista ja juonenkäänteistä jää hipaisuiksi kun monta vuotta edetään muutamassa sadassa sivussa, mutta pitää heti kohta lukea jo seuraava osakin.
Viime vuoden puolella luin Koskivuori- sarjan 2 ensimmäistä osaa ja nyt tämän vuoden puolella ajattelin lukea sarjan loppuun. Mustosen tyyli kirjoittaa on kyllä todella kivaa, vaikka tapahtumat kirjoissa ei olekaan kovin kivoja (ainakaan näissä kolmessa jotka olen lukenut). Kirja oli mielenkiintoinen ja pidin näkökulmasta mistä se kirjoitettiin, lottien ja naisten näkökulmasta kun aikaisemmin on paljon kirjoitettu vain miesten näkökulmasta. Tässäkin oli taisteluista mutta enemmänkin siitä eletystä arjesta jota oli mielenkiintoista lukea. Vahvat naiset kirjoissa on aina plussaa. En oikein osaa sanoa mikä laski arvostelua neljään tähteen, vai olisiko tämä kuitenkin 4 1/2.
Menee Helmet- haasteen kohtaan numero 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
Mielelläänhän näitä Mustosia lukee mutta näistä alkaa jo kirjan alussa arvaamaan juonen. Se varmaan on myös osa viehätystä että tapahtumat ovat arkisia ja arvattavissa mutta silti sitä toivoisi välillä oikein kunnolla yllättyvänsä.
Enni Mustosen kolmas kirja Koskivuori-sarjaan oli oivallinen iltalukemiseen. Tarina kulkee kevyesti eteenpäin. Historialliset seikat kirjassa ovat hienoja.
Mannisen teokset ovat koukuttavia, niitä ei malttaisi laskea kädestään. Yhtäältä ne tarjoavat asiallisen kuvan suomalaisen historian tapahtumista - tässä talvi-ja jatkosodasta sekä itärintaman tapahtumista lotta-näkökulmasta - toisaalta kyse on vanhasta tutusta romanssin (oikeastaan kahden tai kolmenkin romanssin) kaavasta höystettynä arkirealismilla - rakastavaiset saavat vaikeuksien jälkeen toisensa, mutta elämä on senkin jälkeen arkista työntekoa ja ajoittaisia hankaluuksia.