Syksyllä 1928 Koskivuoren kartanon Anna palaa Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Koivikon torpan Elina taas aloittaa työt Koskivuoren tehtaan konttorissa.
Se talvi muuttaa lapsuudenystävien elämän. Poliittisen ylikuumenemisen ilmapiirissä naiset huomaavat ajautuvansa vastakkaisiin leireihin. Palavasilmäinen, Suur-Suomea rakentava papinalku valloittaa Annan sydämen, ja Elinan lempi roihuaa väkevänä tehtaan vilkasverisen ja salaperäisen masinistin vuoksi.
Mutta sitten iskevät pulavuodet ja kaikki tuntuu romahtavan. Koskivuoden vahvojen naisten on jälleen liittouduttava taisteluun elämän puolesta, kun vasarat moukaroivat tehtaan koneita, mustat autot kiitävät yössä ja ihmisiä raastetaan vuoteistaan.
Olipa hassua, kuinka henkilöiden nimiä oli kirjassa väärin, siis alussa olleen henkilöluettelon mukaiset nimet vaihtuivat tekstissä toiseksi. Tämä 30-luvun alku on kyllä ollut masentavaa ja ahdistavaa aikaa, juuri loppuneen sotimisen jälkeen ei tietoakaan rauhasta. Väkivaltaa ja pelkoa riitti, ja toisen ahdinkoa hyväksikäyttäjiä piisasi. Nämä Mustoset tuppaa olemaan sellaisia, että kun aloittaa, pitää lukea saman tien loppuun, niin tämäkin nyt toisella kierroksella oleva sarja. Sovittiin tytärten kanssa pitää viikon tauko ennen kolmatta osaa.
Enni Mustosen Koskivuori- sarja jatkuu nyt Annan ja Elinan kertomina. Teksti on edelleen jouhevaa ja hyvin kirjoitettua, aihe mielenkiintoinen mutta täytyy sanoa ettei ollut kirja niin hyvä kuin edellinen osa. Pidin silti vitosen verran kuitenkin. Loppuratkaisu oli jokseenkin erikoinen, olisin toivonut toisenlaista käännettä siihen. Mutta edelleen pidän ja jatkan muiden osien lukua jossain vaiheessa kunhan väliin jotain muuta.
Suomen historian saranakohtaa 1930-luvun taitteessa kahden nuoren naisen näkökulmasta, omistavan luokan ja työväenluokan näkökulmista. Mutta jako punaisiin ja valkoisiin ei olekaan jyrkkä vaan harmaata, yhteistä aluetta löytyy paljon. Eikä jako hyviin ja pahoihin kulje luokka- tai säätyjaon mukaisesti.
siis mä tykkäsin kyllä. loppu oli vähän meh ja aika tykitystä. Annan puolta oli jotenkin mukavampi lukee, oisin vaan toivonu et oisin ihan alussa jo osannu kuvitella tuon kartanon ja sen Helsingin kämpän paremmin. Ootin koko ajan että tässä menee henkilöiden nimet sekasin kun joku oli jättäny sellasen arvion, että kirjan henkilöiden nimet vaihtuu kesken, mutta ei ne vaihtunu ikinä? :D Mut joo mä tykkäsin, aion lukea myös muut tän sarjan kirjat
Tässä on hyvä katsaus Suomen historiaan ja kerrottu niin että tuohon aikaan "elämätön" tajuaa myös jotain. Soljuva tarina. Vanhahtava kieli oli välillä sellaista ettei ymmärtänyt mutta se ei haitannut kun asiat oli tuttuja historian tunneilta jossain määrin. Onnellinen loppu vielä plussaa.
Kuvaus elämästä 20-luvun Suomessa. Toinen osa Koskivuori-sarjaa, jonka ensimmäisestä osasta pidin enemmän. Tässä lähinnä juostiin helmat liehuen miesten perässä, vaikka olivat kommunisteja ja pirtua joivat, mokomat ukot.