Ompelijattarena elantonsa ansaitseva Hilma joutuu omassa kodissaan ratkomaan raittiusasian teoriaa ja käytäntöä, vaikka vatsa kasvaa ja uusi lapsi on jälleen tulossa.
Maisteriksi valmistunut Anna saa opettajanviran Helsingistä, mutta kopioidessaan Suurta Adressia tyttökoulun takahuoneessa hän ei voi kuvitellakaan päätyvänsä venäläisten santarmien kuulusteltavaksi.
Sydänsurut ja tulevaisuudenhaaveet saavat väistyä taka-alalle, kun yhteiskunta tempaa tarmokkaat naiset taisteluun juoppoutta, sortovaltaa ja laittomia kutsuntoja vastaan.
Vähän kepeäksi jäi vielä tämäkin Mustosen teos, olisin kaivannut enemmän syvyyttä ja pohdintaa. Näkökulma naisten kautta tapahtumiin oli virkistävä ja varsinkin Hilman suhtautuminen maailman menoon oli mainio.
Olin lukenut kaksi vuotta sitten Mustasukkaiset kirjan, mutta en muistanut siitä kuin dramaattisen lopun. Päätin lukea uudelleen, koska se on olennainen osa Järjen ja tunteet -sarjaa. Anna saa päätökseen opinnot ja hän valmistuu ylioppilaaksi. Kirjassa on kuvattu tarkkaan ylioppilaskokeet, miten ne 1900-luvun alun Suomessa suoritetaan suullisesti. Jännittävä tilanne opiskelijalle,kun jännityksessä ei tule mitään mieleen. Kun jännitys,laukeaa puhetta pulppuaa kysymystä asiasta. Tämä on hyvin kuvattu. Hilma tutustuu työväen aatteeseen. Hän tapaa Artturi, joka on toimittaja ja kiihkeästi työväen yhdistyksen miehiä. Hän haluaa muutosta työväen oloihin. Hilma suruksi hän on viinaamenevä. Lisäksi hän katoaan ilmoittamatta Hilmalle matkoistaan. Heille syntyy poika.Hilma tapaa uuden miehen.Lopussa on dramatiikkaa,,kun Artturista ei ole kuulunut kahteen vuoteen mitään.
Enni Mustosen mainio sarja Annan ja Hilman vaiheista Venäjän tsaarinvallan aikaisessa Helsingissä jatkuu. Opettajaksi opiskeleva Anna ja samassa pihapiirissä ompelijana työskentelevä Hilma kiinnostuvat yhteiskunnallisista asioista. Hilman rakkauselämässä on myötä- ja vastamäkiä. Kirjan loppu houkuttelee lukemaan myös seuraavan osan.
Vanhan Helsingin kuvaus on kaunista ja uskottavaa. Erja Manto lukee rauhallisesti eläytyen Mustosen tekstiä.
Olipa hyvä kirja. Tämä sarja on mielestäni huomattavasti parempi kuin Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja. Oikeita hahmoja tässäkin on, mutta he ovat selvästi enemmän sivuhahmoja ja antamassa tarinaan oikeiden historiallisten tapahtumien tuntua. Kun tämän kirjan sai luettua, oli pakko tarttua heti seuraavaan.
Helppolukuista työmatkalukemista. Siinä samalla tulee kerrattua Suomen historiaa, tuttuja asioita ja tapahtumia historista on upotettu kirjaan. Ei lukukokemuksena mikään maata järisyttävä, mutta harmitonta lukemista.
Kiintoisaa ja realistisen oloista kuvausta ajoista reilut sata vuotta sitten. Tykkään siitä, miten naiset ovat tässä keskiössä, ja loppua kohden tarina meni suorastaan jännäksi. Lopetus oli kyllä turhan cliffhanger omaan makuuni.
Minä yleensä valitan takakansitekstien kohdalla tulkinallisista asioista kuten liioittelusta, kun ihmettelen onko tekstin kirjoittaja lukenut käsillä olevaa teosta ollenkaan. Tässä esiintyy kuitenkin ihan karkea asiavirhe: Anna nimittäin opettaa nimenomaan YHTEISKOULUSSA, mistä väännetään kirjassa vitsiäkin, kun Augusta-täti taitaa asian suhteen olla vielä vähän vanhanaikainen.
Tykkään kovasti miten reipas Hilma on. Hän ei jää pohtimaan, että onko nyt moraalisesti oikein jättää minut hylännyt mies vaan miettii, että voishan tuosta eron ottaa. Myös siinä miten muut suhtautuvat Hilman ja Veikon ”synnilliseen” suhteeseen on aimo annos (suomalaista) maalaisjärkeä. Eihän se Hilman syy ole, että Artturi painui Australiaan ja ties minne huitsin nevadaan muuallekin.
Veikkaan kyllä, että ihan kirjan lopussa kotiinpalannut mies saa kuulla kunniansa. Puijo- ja Pielavesi-kohtauksissa kotiseutusydän sykähti.
Kuunneltu äänikirjana, jota kuunnellessa oli vaikea pysyä näkökulmahenkilöissä kärryillä. Ei tarjonnut mitään uutta sota-ajan naisten maailmasta; miehet on joko hyviä tai huonoja, raittiita tai juoppoja, luokkaerot on näkyviä, rikkaat on kilttejä tai ilkeitä, päähenkilöt luonnollisesti sisukkaita. Viimeinen tunti oli melkein trilleriä, joka tuntui oudolta; kun tiesi tarinan pian päättyvän, oli hankalaa hypätä uuteen rytmiin. Otin siis ehkä tarinasta väärästä kohtaa kiinni. Teksti itsessään oli ihan mukavaa kuunneltavaa ja palannen Mustoseen uudestaankin.
Damn. Fascinating. Read! (Okay, so I listened to the audiobook this time…) Heartwarming and heart-wrenching. Real. Interesting.
It's 1899-1902 Helsinki, with Russian oppression, Bobrikov, the Great Petition, resistance, women's organizations, resistance to the illegal forced conscription of Finns into the Russian army (under Finnish law, Finns were only supposed to serve in the Finnish army)…
Ihana tunnelma, erittäin viihdyttävä olematta höttöistä. Oli annettava 4 tähteä, koska olihan tämä nautinnollista luettavaa. Melkein pudotin yhden tähden pois arviostani sen vuoksi, että kirjassa oli muutama vähän hassu kohta (kuten se, että henkilöt puhkesivat laulamaan kansallislaulua tornissa). Ja henkilöt olivat perustamassa Marttoja, törmäsivät Sibeliukseen JA Leinoon JA Finneen. Tosin olihan nuo aktivistien piirit varmasti kuitenkin aika pienet Helsingissäkin, että sinänsä mahdollista.
Im starting to love these books! Helsinki in the turn of 1800 and 1900. Stories of strong women from different backgrounds. Martha organisation and Russian oppression. Thats the series so far summed up in three sentences. The plot turns aren't predictable (at least they weren't for me...) and the milieu is fascinating. The characters are not made of cardboard. Can't wait to start the next book!