Jotain kahden ja kolmen tähden välillä, pyöristän ylöspäin.
En yhtään ihmettele, etten pitänyt tästä lapsena, koska enhän mä ole varmaan tajunnut tästä yhtään mitään! Asiat, jotka olivat aikuislukijalle aika itsestäänselviä (esim. 1970-luvun poliittinen ilmapiiri, vasemmisto/oikeistojako, fasisti-termi) eivät sanoneet 10-vuotiaalle lukijalle yhtään mitään, ja koko Chile-juoni jäi jotenkin hämäräksi. Nyt sekin oli helpompi ymmärtää, vaikka vähän pienempikin määrä rautalankaa olisi riittänyt. Seljan tyttöjen ja Chilen yhdistäminen tuntui vähän väkisin väännetyltä muutenkin: ikään kuin Virtanen olisi vain halunnut kirjoittaa Chilestä mutta käyttää tuttuja hahmoja.
Kirjan parasta antia oli vanhojen tuttujen hahmojen tapaaminen. Olin melkein lapsellisen innostunut lukemaan, kuka päätyi kenenkin kanssa naimisiin. Myös Akin ja Kain hahmoihin oli kiva tutustua, he eivät ikänsä takia ehtineet alkuperäisessä sarjassa kauheasti luonnetta saada. Rea on edelleen aika ankea tyyppi, ja se harmittaa: hänen hahmokehitykseensä olisi voinut mennä myös toiseen suuntaan. Tykkäsin Suomi-osuuksista enemmän kuin Chile-osuuksista, vaikka jälkimmäiset olivatkin dramaattisempia. Chilessä on valtava määrä uusia hahmoja, jotka eivät ehtineet jäädä mieleen. Lisäksi Dodon kirjeet kerronnan lisänä tuntuivat jotenkin kömpelöiltä, vaikka näen, mitä Virtanen on tällä ehkä yrittänyt hakea.
Kirjan poliittisuus ei periaatteessa yllättänyt, vaikka pidänkin vähän epäuskottavana, että _kaikki_ hahmot ovat saaneet poliittisen herätyksen teini-iän jälkeen :D Virtanen ilmeisesti olisi halunnut alkuperäisiinkin kirjoihin enemmän politiikkaa, mutta kustantaja ei. Ehkä jos Virtanen olisi saanut pitää päänsä, muutos teemoissa ja tunnelmissa ei olisi ollut niin raju. Luen kyllä viimeisenkin osan, vaikka en usko senkään pääsevän alkuperäisen sarjan tasolle.
rakas seljan perhe on levinnyt maailmalle ja tunnelma on kireä chilen vallankumouksen takia. kirjailijalla on varmaan ollut jokin yhteys tuohon vallankumoukseen ja selja-sarjaa jatkamalla tälle aiheelle on saatu varmoja lukijoita – muuta syytä on hankala keksiä tämän kirjan kirjoittamiselle. kirja ei missään tapauksessa pääse lähelle neljän ekan osan hurmaavuutta, mutta tuttu se on ja lopussa vuodatetut kyynelvirrat oikeuttaa kolme tähteä.
Viimeinen osa seljan tyttöihin ja täytyy sanoa että oli pettymys. Tyyli ei ole enää läheskään yhtä mukaansatempaavaa kuin aiemmin ja aihevalinta on hieman kummallinen, kun kirja on kuitenkin kirjoitettu vuonna 2001. Chilen vallankumous ei nykypäivän nuorille sano yhtään mitään ja yritys käyttää puhekieltä muun kielen joukossa tuntuu teennäiseltä. Kiva on kuitenkin tietää, mitä tytöille "nykyään" kuuluu, mutta toteutusta olisi voinut ehkä vielä miettiä.