Jääleinikki

Pohjatuulen tarinoita #2

by Enni Mustonen

Eletään kapinallista 1960-luvun puoliväliä. Eliisa Hetta, vastavalmistunut sairaanhoitaja, löytää ämminsä jäämistöä selvitellessään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvan univormupukuisesta miehestä. Kuka on majuri Heinrich Salzmayer?

Vastoin äitinsä tahtoa Eliisa hankkiutuu töihin Etelä-Saksaan ja ryhtyy selvittämään syntyperänsä salaisuutta.

Vastassa ovat kielimuuri ja ennakkoluulot, mutta salaperäistä majuria jäljittäessään Eliisa löytää tiensä torjuvan baijerilaissuvun ovelle. Ja kun hän vihdoin palaa Suomeen, hänen rinnallaan on mies, jonka juuret ovat Alppien maassa.

Genres: Romance, Finnish Literature, Historical Fiction, Fiction

255 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

About the author

FI: Enni Mustonen on kirjailija Kirsti Mannisen kirjailijanimi.

EN: Enni Mustonen is the penname of author Kirsti Manninen.

Reviews

[Janette · Rating 3 out of 5]

Yleensä Enni Mustosen tarinat vetoavat paremmin, ja tänkin trilogian ensimmäinen osa oli hyvä, mutta jatko-osa jäi vähän mitäänsanomattomaksi. Päähenkilöllä ei ollut oikeestaan minkäänlaista persoonaa tai päämääriä, ylipäätään kaikki hahmot jäi aika kaukaisiksi ja kirjaan oli ripoteltu turhan paljon saksankielisiä vuorosanoja, jotka vaan pitkitti tarinan lukemista. Kuitenkin juoni eteni ihan mukavasti ja luin kirjaa mielenkiinnolla.

[Eija Miettunen · Rating 3 out of 5]

Tämä Pohjatuulen tarinoita -sarja jotenkin poikkeaa Mustonen muista sarjoista, enkä osaa oikein sanoa miksi, ehkä sekin haittaa, että Lappi loppujen lopuksi aika pienessä roolissa. Tämä 1960-luvun osa ainakin muistuttaa liikaa samoilta ajoilta olevia Lääkärisarja-kirjasia, missä hoitajat aina löysivät tohtorin ja onnellinen loppu oli heti kohta muutaman pikkuongelman jälkeen käsillä. Mutta ajankuvaa ja eri sukupolvien tarinaa kuitenkin kiva seurata vähän epäuskottavienkin käänteiden seasta.

[Marja Juustovaara]

Todella hyvä sarjan jatko-osa. Kertoo Lapin sodan jälkeidestä ajasta.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Äänikirjana kuunneltu tammi-helmikuussa.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Jääleikinki ei ollut yhtä hyvä kuin Pohjatuulen tarinoita ensimmäinen osa, mutta viihdyttävää ja nopeaa luettavaa. Aika klassinen rakkaustarina pienine syvine vivahteineen.

[Sirpa Pohjola · Rating 5 out of 5]

2. Osa. 1960 -luku, seuraavan sukupolven nuori sairaanh. Eliisa muuttaa Lapista Saksan kautta Sveitsiin.

[A · Rating 2 out of 5]

Päähenkilö viettää noin 50 sivua kotonaan Lapissa ja loppu kirjasta sijoittuu ulkomaille. Iso pettymys, koska odotin juuri lappilaista ajankuvaa. Lisäksi saksaksi kirjoitetut pätkät vain ärsyttivät, etenkin koska ne oli suomennettu suunnilleens euraavalla rivillä. Jospa vaikka jättäisi sen saksan suosiolla pois vaikka mieli tekisikin leveillä kielitaidolla?

Ja vielä kirjan lopusta: alppimaisemaan syntyneen tytön nimeksi annetaan Heidi? Oikeasti? Seuraavaa osaa lukemattakin tietää mitä siinä tapahtuu. Heidi etsii suomalaisia juuriaan ja rakastuu suomalaiseen (veikkaisin melkein poromiestä rikkaan hienostoperijättären vastapainoksi) mieheen, the end.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Enni Mustonen can write very interesting books which are usually page-turners. This book wasn't exception to that. It tells now about Elisa who bitrhed in Lapinvuokko. Now she go Germany to search her father and get a job there. It was very fast to read and I really liked the book.

[Anni · Rating 1 out of 5]

Järjen ja tunteen tarinat -sarjan jälkeen Jäätuulen tarinoita -sarja on yhtä chick-lit'iä ilman viihdearvoa. Osin saksankieliset dialogit vaikeuttavat lukemista samalla kun aivot sulavat siirappisuuteen. Mustonen palaa siihen mistä aloitti: Vasikantanssien kaltaiseen hömppään. Sääli, sillä Järjen ja tunteen tarinoissa oli sitä samantapaista lähihistoriallista naiskirjallista otetta kuten Laila Hirvisaarella tai Kaari Utriolla...

[Hilkka · Rating 2 out of 5]

Vähän laimeaa menoa. Olis ollut kiva lukea Suomesta enemmän. Aikakausi näkyi kirjassa tosi vähän.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Kakkososa ja siltä se tuntuikin. Läpiluettu, mutta ei jäänyt oikein fiilistä. Selvä pakollinen selitysosa.