Rovaniemeläinen Annikki Hallavaara on arvostetun metsänhoitajaperheen ainoa tytär. Hän painaa valkolakin päähänsä keväällä 1939, mutta huoleton ylioppilaskesä päättyy pian sodan kurimukseen. Annikin valkolakki vaihtuu morsiushuntuun ja vähän myöhemmin jo suruharsoon. Jatkosodan alkaessa saksalaiset saapuvat Rovaniemelle, ja kielitaitoinen nuori nainen ajautuu 20. vuoristoarmeijan esikuntaan sihteerin ja tulkin tehtäviin – kohtalokkain seurauksin. Kun hänen esimiehensä majuri Heinrich Salzmayer komennetaan elokuussa 1944 Berliiniin, odottaa rakastunut Annikki tämän lasta.
Pohjatuulen tarinoissa mennyt ja tuleva sulautuvat yhteen. Ämmi polttaa piippua mökkinsä portailla, ruotsalaisen pakolaiskylän parakissa syntyy tytär, joka antaa äidilleen voimaa palata raunioiden keskelle rakentamaan elämäänsä alusta.
Taitavana historian kuvaajana tunnettu, rakastettu viihdekirjailija Enni Mustonen on tarttunut harvoin kuvattuun aiheeseen: Lapin sotaan ja sen vaikutuksiin naisten ja lasten elämässä. Pohjatuulen tarinoita kasvaa kolmiosaiseksi romaanisarjaksi.
Enni Mustonen ei ikinä petä <3 Mukavan kevyttä mutta silti mukaansatempaavaa kerrontaa, rakastettavia hahmoja ja ihmisyyttä. Ei mitään kovin mullistavaa, mutta rakastan tällaisia historiallisia romaaneja, normaaleista ihmisistä ja normaalista elämästä.
No tämähän olikin sitten erilaisempi kuin Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan ensimmäinen osa! Lapinvuokko eteni ripeästi ja juoni vei mennessään. Erityisen kiinnostavan tästä teki sen historiallinen näkökulma: vähänpä tiedän Lapin sodasta sekä sen jälkeisistä elinoloista. Ruotsin puolen pakolaisleiritkin olivat jääneet ainakin minulta kouluhistorian tunneilta kuuntelematta. Ehkä annankin Mustosen kirjoille vielä uuden mahdollisuuden.
Sydämellinen suositus! Melko kevytlukuinen, mutta täynnä hirmu kauniisti kirjoitettuja havaintoja elämästä ja ihmisyydestä. Lappi-ikävää paikkaamaan, omaa historiatietämystä tukemaan tai sellaiseen hetkeen, kun haluaa syventyä ihanan yksityiskohtaisesti kuvailtuihin fiktiivisiin ihmishahmoihin ja epätodellisen todellisiin kuvauksiin elämän yllätyksistä.
”Ei se siitä pirtusta johtunut, eikä sampanjastakaan. — Minä tulin humalaan naurusta ja kokkapuheista, tangosta —, ja kevätyön valonhämystä.”
Luin tämän yöllä, kun en saanut unta. Tykkäsin kyllä, en ole varma mitä odotin (kahdelta aamuyöllä niin), mutta tämä yllätti kyllä kivasti. Lapinvuokon päähenkilö Annikki elää ylioppilaskesäänsä ja suunnittelee kesälomaansa ja opintojaan Helsingissä, kun sota oheisilmiöineen sotkee suunnitelmat. Ajalleen tyypillisen nopealla tahdilla Annikki menee naimisiin ja alkaa sisustaa omaa kotiaan. Ja kun ryssä hyökkää kannakselle, Annikin on lähdettävä takaisin kotiin Rovaniemelle, jonne sitten jääkin, kun mies kuolee sodassa. Rovaniemellä Annikki päätyy kielitaitonsa ansiosta sihteeriksi ja tulkiksi saksalaisupseerille, johon sitten ihastuu ja rakastuu. Kun Rovaniemi evakuoidaan, Annikki odottaa saksalaisupseerin lasta, jonka synnyttää samassa parakkisairaalassa, jossa päätyy avustamaan muiden synnytyksissä.
Kirja menee kyllä ihan hirveällä vauhdilla eteenpäin, niin etten yhtään meinaa pysyä perässä nyt kun mietin sitä päivällä. Yöllä se oli ihan jees ja okei, ai nyt onkin kaks vuotta myöhemmin. Ja missä vaiheessa Selman, Annikin "kasvattisiskon" mies oikein tuli kuvioihin? Hätäistä puuhaa. Mutta tykkäsin, kun Annikki kapinoi leskenrooliaan vastaan. Annikki ei koe olevansa sääliteltävä leski Dahl, ja vaivaantuu kun kaikki koko ajan muistuttavat.
Kepeä, lähihistoriaan sijoittuva, naiselämän eri puoliin keskittyvä, helppolukuinen romaani, kuten Enni Mustosen teokset yleensä. Nopeatempoisen ja monenlaisia käänteitä sisältävän romaanin, josta olisi ollut aineksia useampaankin kirjaan, tapahtumakontekstit ovat Rovaniemi, Talvisotaa edeltävä Kannas, saksalaiset Pohjois-Suomessa talvisodan jälkeen ja jatko-sodassa, Lapin sota, pakolaisuus Ruotsissa, kätilöopinnot ja työ kunnankätilönä Enontekiön Hetassa.
Mustosen kirjat on aina helppoa ja mukavaa luettavaa, luin kirjan muutamassa päivässä ja miten ihanaa oli pitkästä aikaa lukea aitoa kirjaa! Tykkään Mustosen historiallisista kirjoista, usein ne innostavat minua etsimään lisätietoja kirjan aiheista ja olen myös käynyt muutamissa paikoissa. Miten Annikin tarina mahtaa jatkua, täytyy varmaan lukea sarjan seuraavat kirjat, Jääleinikki ja Kultarikko.
📖 Enni Mustonen, Lapinvuokko 👍🏻11092023 Helmet 3/2023 Kirjan nimessä on kasvi
Pidin kovasti historiallisesta asetelmasta ja kirjassa tapahtui jatkuvasti jotain uutta. Tämä oli toisaalta myös kirjan heikkous. Jotenkin tuntui, että hahmoihin ei saanut muodostettua kunnollista lukijan tunnesidettä. Silti mukava kirja, johon oli helppo upota. Luen muutkin osat sarjasta mielelläni.
Kylläpä aika meni joutuisasti sekä tätä lukiessa että kirjan tarinassa. Olisin kaivannut vähän hitaampaa tahtia ja asioista kunnolla kertomista, nyt kaikki vain vilahtaa ohi. En ehtinyt välittää oikein yhdestäkään kirjan hahmosta koska heistä ei paljon mitään kerrottu. Ämmi etenkin oli niin mielenkiintoinen, että hänestä olisin mielellään lukenut enemmänkin.
Erityisärsytyksenä pitää mainita saksankielinen dialogi. Tai oikeastaan monologi kun kaikki repliikit käännettiin kömpelösti jo heti seuraavassa lauseessa ja Annikki puhuu kieltä harvoin. Kun Annikki kerran puhuu sujuvasti saksaa, olisi ollut lukijaystävällisempää kirjoittaa kaikki suomeksi ja mainita jossakin välissä, että Annikki ja henkilö X puhuvat sitten saksaa.
Aika nopsaan kirjassa käytiin läpi useampi vuosi. Toisaalta se ärsytti, ettei Annikin elämästä kerrottu sen tarkemmin, oli vain kiire pyyhkäistä yli useamman vuoden kertomukset parilla sadalla sivulla. Toisaalta tarina kyllä eteni ymmärrettävästi ja jouhevasti. Ihan mukava lukukokemus, harvinaisempi sotakertomus sinänsä, koska yleensä ei kirjoissa ole keskitytty Lapin asemaan sodassa.
Tosi kiva tämä, jonka kaveri poimi suomalaisen kirkon vaihtohyllystä, mutta päätti olla ottamatta ja minä sitten vein välistä.
Paljon oon tykännyt Enni Mustosesta ennenkin. Ehkä vähän enemmän voisi kypsyttää noita ihmissuhteita ja käänteitä. Vähän nopeita tällaiselle hitaamman puoleiselle ihmiselle... Mutta kokonaisuutena pidin kovasti.
Helppoa, nopeasti etenevää luettavaa (aavistuksen liiankin nopeaan). Tällaista on aina ilo lukea, enkä ole Mustosta juuri tainnut aikaisemmin lukea vaikka äidin suosikki onkin. Ja sota kiinnostaa aina.
Erittäin hyvä kirja ja mielenkiintoinen näkökulma sota-aikaan, sujuvaa ja mukaansatempaavaa kerrontaa - kuten Mustosen kirjoissa on tapan. Lappi ja ruotsinpakolaisuus toivat "jotain uutta" historiallisien romaanien joukkoon. Usein kun näissä keskitytään vain Helsingin tapahtumiin.