Sherlock Holmesin parhaita

by Arthur Conan Doyle, Tero Valkonen (Translator)

Kolmetoista Sherlock Holmesin parasta tarinaa.
Sherlock Holmes on täydellisyyteen pyrkivä havannoitsija. Lisäksi hän on oopperan ja klassisen musiikin ystävä. Hän ei ole tunteeton, mutta suhtautuu varauksellisesti naisiin, koska kokee heidän vaikutuksensa häiritsevän työtään. Tohtori Watson pitää Holmesia Lontoon pahimpana vuokralaisena, joka säilyttää sikareitaan hiilisangossa ja piipputupakkaa persialaisessa tohvelissa sekä iskee vastausta vaativat kirjeensä veitsellä keskelle puista takanreunusta. Sallimmehan toki persoonalliset mieltymykset tälle terävä-älyiselle yksityisetsivälle, joka uskollisen ystävänsä ja kollegansa Watsonin kanssa on ansainnut pysyvän paikan kirjallisuuden historiassa.

Genres: Short Stories, Mystery, Crime, Classics

340 pages, Paperback

First published January 1, 2001

About the author

Sir Arthur Ignatius Conan Doyle was a Scottish writer and physician. He created the character Sherlock Holmes in 1887 for A Study in Scarlet, the first of four novels and fifty-six short stories about Holmes and Dr. Watson. The Sherlock Holmes stories are milestones in the field of crime fiction.

Doyle was a prolific writer. In addition to the Holmes stories, his works include fantasy and science fiction stories about Professor Challenger, and humorous stories about the Napoleonic soldier Brigadier Gerard, as well as plays, romances, poetry, non-fiction, and historical novels. One of Doyle's early short stories, "J. Habakuk Jephson's Statement" (1884), helped to popularise the mystery of the brigantine Mary Celeste, found drifting at sea with no crew member aboard.

Reviews

[Dilara:) · Rating 3 out of 5]

Pidän kirjailijan kirjoitustyylistä ja siitä, millaisia tarinat sekä hahmot ovat. Muistuttaa vähän Agatha Christien kirjoja. Rikokset eivät ole raakoja tai pelottavia, joten niitä on ihan kiva lukea...

[Paula · Rating 3 out of 5]

Holmesit ilmestyivät alunperin lehdessä, ja näitä kertomuksia on kerätty nippu tähän kirjaan. Ehkä juuri kertomusten lyhyys vähän häiritsee, tarinaan ei ehdi edes mukaan ennen kuin se jo loppuu. Tarinat eivät myöskään oikeen anna lukijalle saumaa itse arvailla kuka tekijä on. Jännitysmäytelmän taustat kerrotaan, sitten kuvaillaan miten Sherlock tutkii verhoja ja lattiaa, piristyy, lähtee lontooseen, seuraavana päivänä palaa takaisin ja on keksinyt murhaajan. Moniin muihin dekkareihin verrattuna paljastuvia johtolankoja ei näin ollen kerrota ja lukijalle jääkin enemmän seurailijan rooli kuin aktiivisen kanssatutkijan rooli.

Toisaalta tarinat onnistuvat kyllä viihdyttämään ja helposti voi lukea yhden tarinan illassa.