Myrsky

by Elina Tiilikka

Myrsky on nuori taideopiskelija, joka sairastaa maanisdepressiivisyyttä ja käyttäytyy arvaamattomasti. Hän ei halua tehdä pahaa, mutta on holtiton eikä ota vastuuta tekemisistään. Pohjimmiltaan hän on eksynyt tyttö, joka ei sopeudu mihinkään.
Myrsky ottaa hatkat koulusta ja tapaa tien päällä Marekin, puolalaisen prätkämiehen, jonka kyytiin hän lähtee. Myrsky ja Marek ovat kuin Pohjolan Bonnie ja Clyde. He elävät vallatussa talossa, ryöstävät kioskeja ja polttelevat aamupalaksi jointteja. Elämä veitsenterällä on rankkaa, ja seuraukset ovat rumat.
Elina Tiilikka herätti omakohtaisella esikoisteoksellaan Punainen mekko valtavan huomion. Myrsky on fiktiivinen romaani, raju kuvaus todella levottomista ihmisistä. Kerronta on paljasta ja koskettavaa, ja romaani on oudolla tavalla hyvin aito ja puhutteleva.

Genres: Finnish Literature, Mental Health

249 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

Reviews

[Helena]

Pidin tästä enemmän kuin saman kirjailijan Punaisesta mekosta, mutta ei tämäkään mikään vavisuttava lukukokemus ollut. Ehkä kuitenkin kuvaus siitä, miten mania pahimmillaan "vavisuttaa" sitä sairastavaa ihmistä ja saa hänen maailmansa hajoamaan sekavaksi. Loppua kohden aloin miettiä, ettei kirja tee oikeutta bipolaarihäiriötä sairastaville - ihan näin kaoottista ei elämä senkään sairauden kanssa aina ole.

[Tuuli - Korpimaan lukija]

Olipa jännä kirja. Maanis-depressiivisyyttä oli kuvattu aika pelottavaksi taudiksi ja mietin pitkin teosta, millaista taustatyötä kirjailija oli tehnyt teosta kirjoittaessaan. Myrskyn tarina oli mielenkiintoista luettavaa, vaikkakin Marekin kohtalo jäi vähän surettamaan - hyvä mies kun tämä loppujen lopuksi kuitenkin näytti olevan.

[Spidermonkey]

Erilainen kuin odotin. En tiedä, johtuiko se huonosta editoinnista vai kirjoitustyylistä, mutta jotenkin kirja tuntui epäuskottavalta. En sitten tiedä tarkalleen, millaista on sairastaa tai elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan ihmisen kanssa.

[Onni-Pekka]

Alku oli mielenkiintoinen selvitys bipolaarisen henkilön mielenmaisemasta, mutta sen jälkeen tarina lähti liikaa lepattamaan ja keskittymään tapahtumiin ajatusten sijaan.

[Mima]

En pitänyt tästä kirjasta ollenkaan. Väkisinkin tuli mieleen vastikään lukemani Riina Mattilan "Silmät avatessa on edelleen pimeää". Molemmissa päähenkilö sairastaa kaksisuuntainen mielialahäiriötä mutta siihen se yhtäläisyys jääkin.

Myrsky opiskelee taidekoulussa tai pikemminkin välttelee koulua ja muitakin sitoumuksia. Hän on vastuuton niin raha-asioissa kuin parisuhteissa. Kirjan koko juoni kuvaa kuinka ihminen maniassa hörheltää ja tekee asioita jotka kaduttavat jälkeenpäin. Paitsi tässä kirjassa ei tule katharsista vaan kohellus jatkuu ja jatkuu loputtomiin. En sitten tiedä oliko kirjailijan tarkoitus repostella sairauden oireilla vai mikä oli kaiken tarkoitus mutta tässä tapauksessa koin sen hyvin loukkaavana ja lukijaa aliarvioivana. Olisin jättänyt kirjan kesken ellei se olisi ollut lukuhaasteeseen sijoitettava ja omasta hyllystä poistuva hyllynlämmittäjä. En suosittele kenellekään. Lisäksi tässä oli niin läskifobiaa kuin homofobiaakin vaikka päähenkilö olikin kaiketi bi ja suhteessa samansukupuoliseen luokkatoveriinsa.

[Tiia]

As it wasn't a very long book, I actually managed to finish it. But can't say I enjoyed at any point. It was not well written and I am not sure is this even accurate description for person diagnosed by bipolar disorder. Everything in it was just unrealistic even the relationships were so far from realistic it did bother me.

[Arja-täti]

Kuvittelin kirjan toisenmoiseksi ja siksi kirjan alku oli yhtä puhinaa, koska ahdistuin. Päähenkilö tuntui ihan liian koheltajalta ja mietin kaksi kertaa jaksanko lukea loppuun saakka tuollaista säätämistä. Mutta onnekseni luin, sillä kirjassa oli kuitekin ideaa. Se ei ollut pelkkää psyykepotilaan sekoilun kuvausta kuten alussa luulin.

Ahdistava kirja silti ja varmasti ahdistava kaikista meistä, jotka joutuu miettimään omaa päätänsä ja elämäänsä hiukan pinnan altakin. Olen onnellinen että luin tämän kirjan.

[Iira]

Niin huono, ettei ansaitse edes yhtä tähteä. Kuka tälläisiä kirjoittaa, kustantaa ja lukee yms.?
Missä kaikki editointi ja kriittisyys? Tiilikan teksti tulee läpi kuin vesi vuotavasta ämpäristä, joka vetää ainakin 100 litraa.
Kaikkea on liikaa, sisältöä ei nimeksikään. Maanisdepressiivisen Myrskyn tarina pistää kaikessa stereotyyppisyydessään lähinnä nauramaan, kursivoituine "hullun" ajatuksineen. Yleinen sekoilun ja kansanopiston kuvaus eivät ole millään tavalla uraauurtavia, uudenlaisia tai edes siedettäviä.

Huono. Ei tälläistä saisi julkaista.

[Outi]

Kirja oli tosi pitkään pelkkää sekoilua ja lakonisia, lyhyitä lauseita ilman kauneutta tai ns. sulosäveliä. Tiilikan tyyli on aika samankaltaista kuin esikoisessaan, johon se sopi paremmin kuin tähän maanisdepressiivisyydestä kertovaan tarinaan. Ei kirjan luku ajanhukkaa ollut, mutta en usko, että jää mieleenkään.